Lue keskustelun säännöt.
Puolison on vaikea ottaa vastuuta
12.05.2017 |
Ja ihan aluksi, kun kuitenkin joku ihmettelee miksi otatte tälläisiä miehiä puolisoksenne -- kaikki asiat eivät näy heti alussa, vaan tulevat pidemmän päälle ilmi.
Eli, olemme miehen kanssa olleet muutaman vuoden yhdessä ja asuneet noin vuoden. Alussa minä maksoin vuokraa, koska mies opiskeli, joten se oli ihan ok minulle +itsellä kauhean hektistä elämää, enkä kiinnittänyt näihin asioihin niin kovasti huomiota.
Nyt tässä vuoden saatossa olen alkanut huomaamaan tiettyjä asioita, jotka saavat minut repimään hiuksia päästäni: mies ei osaa ottaa vastuuta. Ei siis tiedä milloin vuokranmaksu päivä on (olen sanonut sen 100 kertaa), joka kuukausi sitä saa muistuttamaan maksamaan sen. Ei hanki matkakorttia, vaikka käyttää junaa joka päivä (joo joo huomenna), ei maksa laskuja ajoissa, ei muista soittaa asioista, ei selvitä asioita, ei tee veroilmoitustaan ajoissa, ei vie autoa korjaamolle (odottanut nyt vuoden), ei korjaa pyöräänsä, ei osta uusia kenkiä (puhunut nyt vuoden tästä), ei siivoa oma-aloitteisesti..... Ja näitä löytyy!
Miehellä ei siis ole minkäänlaista pitkäjänteisyyttä, tai vastuunottokykyä? Esim. koulutehtävät pitää palauttaa kuukauden päästä -- tekee ne vikana iltana 2h ennen.
Mä en ole mieheni äiti, mä en ala paimentamaan tai tekemään puolesta. Sanon kyllä asioista, mutta yritän että mies itse tajuaisi.. Mutta mä en PYSTY elämään näin, kun itse olen niin tarkka ja teen asiat hyvissä ajoin..
Mitä mä voin tehdä? Kokemuksia? Elää asian kanssa? Erota en kyllä haluaisi. On muuten niin ihana ihminen, hyväsydäminen, kiltti ja rakas. Ei vain koskaan ole "joutunut" ottamaan vastuuta ja tämä saa mut vain niin ahdistuneeksi.
Pitäisikö minun sitten viedä se auto korjaamolle ja hoitaa näitä asioita koska minä olen siinä niin hyvä? Eli pitäisikö jotenkin käyttää hyväkseen omia vahvoja puolia ja tukea näin puolisoa? Äh. En tiedä. Oisi vain kiva jos joku muukin pitäisi asioista huolta..
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Joitain vois varmaan katsoa yhdessä jos se edistäis asiaa, esim. kenkien ja matkakortin osto, laskut verkkopankissa suoraveloitukseen.
Niin... en tiedä. Pitää miettiä otanko enemmän vastuuta vai elänkö omaa elämää. Toisaalta kaikki mitä mies tekee tai ei tee - vaikuttaa muhun/meihin.. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa takaisin erilleen. Mies ei muutu varmasti ikinä, kun tietää että sinä hoidat kuitenkin jos hän ei. Vain pakko voi opettaa, ehkä. Jos ei, niin on helpompi erota lopullisesti kun ette enää asu yhdessä.
En halua erota. Etsin vain vinkkejä miten tälläisen kanssa selvitä ja toimia :)
Haluan kuitenkin pysyä yhdessä ja kannustaa toista ja kasvaa yhdessä.
Tullaan kuitenkin niin hyvin toimeen muuten.
Ap
Selviät tekemällä kaiken itse, eli ottamalla miehen yhdeksi lisälapseksi. Mies ei tuosta muutu, jos asutte yhdessä. Sen sisäistäminen on ainoa joka toimii. Ei yritykset muuttaa tai kasvattaa aikuista ihmistä.
Vuoden yhdessäasumisen jälkeen (koeaika) vaihtaisin kyllä itse miestä mieluummin nyt kuin sitten kun teillä on omakotitalo, koira ja kaksi lasta... Helpommalla pääset, usko pois.
Vierailija kirjoitti:
Vuoden yhdessäasumisen jälkeen (koeaika) vaihtaisin kyllä itse miestä mieluummin nyt kuin sitten kun teillä on omakotitalo, koira ja kaksi lasta... Helpommalla pääset, usko pois.
Miksi pitää heti vaihtaa? En ymmärrä! Noita asioita ei hommata ennen kuin pystyy ottamaan sen vastuun, jos ei - koiraa tai lasta ei hankita!
Ap
Uusperhe: Sulla on siis ennenkin ollut tapana mennä yksiin väärän miehen kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoden yhdessäasumisen jälkeen (koeaika) vaihtaisin kyllä itse miestä mieluummin nyt kuin sitten kun teillä on omakotitalo, koira ja kaksi lasta... Helpommalla pääset, usko pois.
Miksi pitää heti vaihtaa? En ymmärrä! Noita asioita ei hommata ennen kuin pystyy ottamaan sen vastuun, jos ei - koiraa tai lasta ei hankita!
Ap
Itse tuon ehdotuksen tekijänä on kokemusta kahdesta avoliitosta, joiden olisi suonut kaatuvan omaan mahdottomuuteensa jo aikaisemmin kuin 4 vuoden jälkeen. Molemmissa seurustelusuhde kesti huomattavasti kauemmin, jälkimmäisessä yhteenmuutto oli virhe jo tapahtuessaan. Ei sitä vaan uskalla tehdä sitä päätöstä, vaikka yksin olisi parempi olla. Ekassa keississä mies löysi sen oikean (jonka kanssa meni naimisiin, kunnes myöhemmin erosi) ja toisessa itse löysin sen oikean (jonka kanssa edelleen onnellisessa avioliitossa). Seurustellut olen vieläkin mahdottomampien tapausten kanssa, sellaisten, joiden kanssa en olisi mitenkään voinut edes asua yhdessä, vaikka muuten olimme sielunkumppaneita.
Vierailija kirjoitti:
Uusperhe: Sulla on siis ennenkin ollut tapana mennä yksiin väärän miehen kanssa...
No enpä tiedä. 10v entisen kanssa ja oli oikein hyvä mies. Oltiin vain viimeiset 3v parhaita kavereita eikä pystytty enää koskemaan toisiamme.. asutaan vieläkin lähekkäin ja hyvät välit. Oltiin kuitenkin 18v kun alettiin seurustella :)
Ap
Joitain vois varmaan katsoa yhdessä jos se edistäis asiaa, esim. kenkien ja matkakortin osto, laskut verkkopankissa suoraveloitukseen.