Lue keskustelun säännöt.
Opiskelin väärää alaa ja nyt ahdistaa kaikki
11.05.2017 |
En koskaan löydä paikkaani työmaailmassa. Opiskelin täysin väärää alaa. Opiskelujen aikana iski päin kasvoja se, että en ole alalle soveltuva ihminen. En ole kiinnostunut koko aihepiiristä, verkostoitumisesta, itseni brändäämisestä enkä oikeastaan mistään alaan liittyvästä. Selaan lähes päivittäin opiskelutovereitteni Linkedin-profiileja ja katselen kaihoisasti missä he ovat töissä. En ole saanut itse edes Linkedin-profiilia tehtyä, koska ei vaan kiinnosta. Muut etenevät urallaan kovaa vauhtia, ja minä olen vaan hukassa, niin hukassa.
Kuvittelin vuosikausia, että olen urakeskeinen ihminen ja ajattelin, että sillä on tosi suuri merkitys elämässäni. Puhuin tästä jatkuvasti. En edes tiedä mitä tapahtui, mutta hiljalleen kaikki urahaaveet vaan alkoi karisemaan. Koen tästä jatkuvasti huonoa omatuntoa. En halua mitään uraa. Haluan käydä töissä, saada sieltä palkan ja työpäivän jälkeen unohtaa kaiken ja keskittyä kaikkeen muuhun. Ja jostain syystä olen viime vuodet panostanut alalle, millä tällainen ei ole mitenkään mahdollista. Tuntuu, että olen täysin umpikujassa ja häpeän sitä miten tein näin huonon valinnan. En ole enää kaksikymppinen, vaan ihan jo sen ikäinen että tässä pitäisi olla jo "oikeissa töissä" ja tienaamassa jotain. Uudet opinnot eivät ole mahdollisia, ainakaan pitkään aikaan.
Olenko ainoa joka on vaan sössinyt koko työuransa jo ennen kuin se alkoikin, ihan vaan koska omat ajatukset on muuttuneet niin paljon? Tällä hetkellä haaveilen jostain helposta, suorittavasta vakityöstä. Nyt menen pätkästä pätkään, pelaan aikaa kun en muutakaan keksi.
Kommentit (24)
Et ole ainoa. Minä opiskelin tutkinnon väkipakolla loppuun ja sen jälkeen jätin koko alan. Ryhdyin yrittäjäksi ihan toisella alalla, ai että se teki hyvää!
Mutta nyt on sekin polku käyty ja olen taas tyhjän päällä. Mitähän sitä elämällään tekisi?
Olin todella huonossa jamassa silloin kun aloin tajuamaan että olen hukannut vuosia ja vuosia täysin turhaan. Silloin minua lohdutti nämä viisaat sanat: et sinä ole tuhlannut aikaa, vaan siihen vain meni tämän verran aikaa että tajusin että haluatkin tehdä jotain muuta. Se oli siis hyödyllistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ajattele miten hyvä on että tajusit tuon jo nyt! Toisetkin paahtaa sokeina viiskymppisiksi j vasta sitten tajuaa että en minä kyllä tällaista elämää halunnut.
Tuntuu että rekrytoijat vaativat nykyään täydellisyyttä, ja että elämässä ei saisi nykyään tehdä mitään vääriä valintoja (jotka nuorena minusta kuitenkin ovat melko inhimillisiä! Ihmiset eivät ole robotteja). Nyt tietäisin, mitä haluaisin tehdä työkseni, mutta koulutukseen pääseminen on erittäin vaikeaa, koska on ensikertalaiskiintiöt. Minusta nuorena on normaalia se, että saattaa kokeilla alaa, josta huomaakin, että se ei olekaan se itselle oikea, ja silloin pitäisi olla mahdollisuus vaihtaa toiseen itselle sopivampaan.
Minusta ensikertalaiskiintiö on erittäin jäykkä ja huono systeemi ja alan vaihtoa pitäisi sen sijaan helpottaa, ei vaikeuttaa. Samoin täydennyskouluttautumista pitäisi entisestään helpottaa.
Pystyttekö hakemaan aikaisempien tutkintojenne perusteella suoraan kiinnostavamman alan maisteriohjelmaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä. Olen itse hassannut kaikki tukikuukauteni tämän väärän alan opiskeluun. Taloudellisesti ei olisi siis mitenkään mahdollista mennä opiskelemaan uutta tutkintoa, ellei se olisi joku työn ohella suoritettava. Enkä edes yhtään tiedä, että mikä se uusi tutkinto olisi...
Itsekin opiskelen alaa, joka ei kiinnosta kauheasti eikä tunnu muutenkaan omalta. Olen siis maisterivaiheen opiskelija tällä hetkellä ja opintoja jäljellä enää noin vuosi. Toisaalta uskon, että minulle ei välttämättä edes ole mitään yhtä oikeaa alaa, sillä olen sellainen ihminen, joka on kiinnostunut vähän kaikesta, muttei kunnolla mistään. Alan vaihto ei siis luultavasti auttaisi paljonkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron teille salaisuuden: useimmilla aloilla ensikertalaisten kiintiö on toistaiseksi pienempi kuin ennen kiintiötä valittujen ensikertalaisten määrä, eli ei minkäänlaista merkitystä.
Mulla kävi päinvastoin: ajattelin, etten ole yhtään urakeskeinen, mutta olen sittenkin, ja vielä aika paljon jopa. Opiskelin aineenopeksi, nyt työllistyn harrastepuolella osa-aikaisesti ja jokainen työpäivä on niin tylsä, samanlainen, haasteeton... Oppilaat ovat ihan mukavia, mutta siinä se: en ole yhtään intohimoinen tähän työhön, vaikka opiskellessa niin luulin. Alanvaihto edessä, tuntuu niin turhalta tämä työ ja turhauttavalta aina herätä työpäivän aamuna. Enkä halua käyttää elämääni niin, että aina olen vittuuntunut kun pitää mennä töihin ja koen vain tuhlaavani siellä omaa aikaani. Kuitenkin aika paljon on "pakko" olla töissä, tykkäsi siitä tai ei, niin kai sen kannattaa mielummin olla omia haaveita vastaavaa työtä?
En mä kyllä mikään big boss halua olla myöskään. Mutta älyllistä haastetta kaipaan paljon. Sain sitä opiskeluissa, mutta käytännön työssä en enää. Mikäs itselläsi kiikastaa? Kun aloin tiedostaa etten viihdy työssäni, tein ihan listan siitä, millaisen toivoisin tulevaisuuden työpaikkani olevan. Jotkut sattumankauppaa tietysti ja jotkut sellaisia, mistä en halua joustaa. Esim. pyöräilymatkan päässä kotoa (ei todennäköistä), rauhallinen toimisto, kirjoitushommia, myös ihmisten kanssa työskentelyä, liukuva työaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä opiskelin markkinointia. Markkinoinnin hommia en oo tehnyt kuin ihan vähän muiden hommien ohessa. Periaatteessa ois kiinnostanut, mutta ei niitä ole. Sekalaisia toimistohommia olen enimmäkseen tehnyt.
Sitähän tässä yritän sanoa, että vaikka en tee oman alani töitä, niin silti on töitä riittänyt. Että hae vaan rohkeasti muitakin kuin oman alan töitä.
Minä olen myös sellainen joka kaipaa älyllistä haastetta, vaihtelevuutta työhön, sopivasti ihmisten kanssa oloa työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin väkisillä väärän alan läpi ammattikoulussa.
En päivääkään ole tehnyt kyseisen alan töitä.
Jossain vaiheessa onni potkaisi ja pääsin rakennuksilla erikoisalalla olevien työmiesten oppiin. Työ on niinsanottua tumman miehen hommaa mutta se sopii minulle varsinkin kun palkka on suhteellisen korkealla.
Harva tietää peruskoulun tai edes lukion jälkeen mitä haluaa tehdä.
Sinun tilanteessasi luultavasti täytyisi löytää töitä niinsanotusti pöydän alta. Saada jalkaa oven väliin ja vielä löytää itseä kiinnostavaa hommaa.
Tai sitten sinua ei kiinnosta mikään. Silloin ei varmaan mitään saakkaan.
Suomessa on mennyt aivan naurettavaksi tämä erillaisten koulutuslinjojen vaatiminen töihin mihin ei varsinaisesti mitään koulutusta tarvi tai että työn oppii parhaitrn tekemällä.
Voit myös testata työttömänä oloa aikasi jonka jälkeen saattaa löytyä motivaatio tehdä oikeasti töitäkin.
Ikuisuus opiskelulle ja elämäntapa sossupummeilulle pitäisi laittaa piste ja äkkiä.
Maalaisjärjellä pitäisi olla vaikutusta työpaikkojen vaatimusten kannalta.
Kaiken maailman turhanpäiväiset kurssit ja "pakko" koulut ovat hukkaan heitettyä rahaa ja aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmilta aloilta pitäisi lopettaa koulut lähes kokonaan ja panostaa työssä oppimiseen.
Opiskelin 4,5 vuodessa maisterintutkinnon. Opintovelkaa ei jäänyt koska söin lähinnä spagettia ja tein freelancehommia. Jo parin vuoden jälkeen tiesin että ala oli väärä mutta väänsin tutkinnon loppuun verenmaku suussa. Sain heti valmistumisen jälkeen ihanan työpaikan ihan toiselta alalta ja en ole tehnyt ns. alani töitä päivääkään. Olen ollut töissä lähes koko ajan valmistumisen jälkeen. En suosittele että jää märehtimään jos valitsi väärän alan on vain jotenkin yritettävä eteenpäin. Iltaisin voi opiskella vaikka avoimessa yliopistossa vaikka päivisin olisi tarjoilijana toimiva fil.kand.
Voih ihan kuin minä.
Tuntuu, että ois ollu parempi jos en koko AMKia olisi ikinä käynytkään, sillä duunaritason hommiin olen ylikoulutettu ja ns oman tason töitä en saa koska ei ole kokemusta ja valmistumisesta on jo kohta 4 vuotta. Tää tilanne on jotenki nii ahistava, että tuun varmaan kohta hulluks
Olisi kiva kuulla miten AP:lla menee nykyisin. Itse kamppailen samojen asioiden kanssa, toinen vuosi menossa.
Se joka sanoi että työttömäksi jäämällä motivaatio saattaa löytyä... Mulla ei ole löytynyt yli vuoden kotona olemisen aikana.
Kannattaa miettiä niillä OMILLA aivoilla uraa eikä elää vanhempien odotusten mukaan.
Suosittelen.
Minulla on vähän samantapainen tilanne. Korkeakoulujen ensikertalaiskiintiö vaikeuttaa kaikkea. Minusta ensikertalaiskiintiö saataisiin poistaa juuri siksi, että joillekin voi käydä kuten meille että valitulta alalta ei esim. löydykään töitä. Itse yritän saada töitä mutta tuntuu että on vaikeaa saada sitä koska alan työkokemusta ei ole vielä, paitsi harjoitteluista...