Kova jätetyksi tulemisen pelko ja "pakosuunnitelmat"

Kyllä tyhjän päälle olisikin pelottava tippua.

Kehitä itseäsi ihmisenä ja hommaa oma elämä. Parisuhdekin voi paremmin kun se ei ole toisen koko elämä ja identiteetti.

Mä mietin useamman kerran viikkoon että "jos tulee ero teen näin" jne. Vaikka suhde on vakaa ja hyvä. Valitettavasti aiempi 5 vuoden suhde pettävän, väkivaltaisen narsistin kanssa jätti jälkensä enkä luota enää mihinkään. Olen käynyt ammattiauttajalla ka yrittänyt parantua mutta en pysty. Kaikki elämäni asiat menevät pääni sisällä pahimman vaihtoehdon kautta. En voi ajattelutavalle mitään, usein yritän ajatella että pitää olla positiivinen ja elämä kantaa muttakun vitut...kaikki mikä voi mennä pieleen niin menee ja pelot hallitsevat elämääni kaikilla osa-alueilla.

Vaikka minulla on mielenkiintoinen työ ja kivoja harrastuksia ja yksi läheinen kaverikin, niin nyt eron tullen olen ihan hajalla. En tiedä miten selviän tästä yksinäisyyden ja syyllisyyden tunteesta. Ei minulla ollut mitään pakosuunnitelmaa. Olen vain niin huono luopumaan ja tutustumaan kunnolla uusiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin useamman kerran viikkoon että "jos tulee ero teen näin" jne. Vaikka suhde on vakaa ja hyvä. Valitettavasti aiempi 5 vuoden suhde pettävän, väkivaltaisen narsistin kanssa jätti jälkensä enkä luota enää mihinkään. Olen käynyt ammattiauttajalla ka yrittänyt parantua mutta en pysty. Kaikki elämäni asiat menevät pääni sisällä pahimman vaihtoehdon kautta. En voi ajattelutavalle mitään, usein yritän ajatella että pitää olla positiivinen ja elämä kantaa muttakun vitut...kaikki mikä voi mennä pieleen niin menee ja pelot hallitsevat elämääni kaikilla osa-alueilla.

Kuulostaa tutulta. Vaikka nykyhetki menisikin hyvin, on silti vaikea uskoa hyvään ja miettii aina vaan koska tapahtuu jotain huonoa. Huonot kokemukset jättää jälkensä pitkäksi aikaa, niistä ei välttämättä pääse ikinä eroon.

Itse pelkään ihmisiä ja koen että lähes kaikki vihaavat minua ja jos joku tuntematon katsoo minua kaupungilla niin ajattelen heti että mikä minussa on vikana, onko otsassani ruokaa tai muuta vastaavaa vai miksi toi mua katsoo. Taustalla minulla on koulukiusaamista. Vaikka niistä vuosista on jo paljon paljon aikaa, pelko on silti jäänyt. Erikoista miten voimakkaasti tuollaiset asiat voi oikeasti vaikuttaa vielä pitkänkin ajan jälkeen.

Myös siellä pakopaikassa pitäisi olla jotain mielekästä tekemistä. Ihan hyvin voi mennä vaikka Espanjaan ja vuokrata sieltä kämpän pariksi kuukaudeksi, mutta mitä siellä sitten? Jos ei ole tekemistä ja on yksin niin asiat kääntyy pian samanlaiseksi kuin suomessa eli käsi tarttuu pulloon. Yksinään ajatukset harhailee usein sinne huonolle puolelle eikä se katso aikaa tai paikkaa.

Jossain matkaohjelmissa ollut monesti miten henkilökohtaisista ongelmista kärsivät ihmiset ovat lähteneet pakoon ulkomaille ja kohta ollaan hotellihuoneen parvekkeella hyppimässä alas. Jos on jo lähtiessä huono fiilis, tulee lomastakin yleensä huono.

Ihmiset kohtelevat toisiaan joskus käsittämättömän huonosti parisuhteessa, jolloin ei ole mikään ihme että katkeruus lisääntyy. Tiedän monia keski-ikäisiä miehiä ja naisia jotka ovat äärimmäisen pettyneitä menneisiin parisuhteisiin ja avioliittoihin. Paljon on luvattu mutta kaikki romahtanut kuitenkin kasaan kuin korttitalo. Näillä ihmisillä ei tunnu edes olevan enää halua uskoa parempaan, laittavat uudessa suhteessa ns. pahan kiertämään ja kohtelevat uutta kumppaniaan huonosti, joko tietoisesti tai tietämättään alitajuisesti.

Parisuhteet vaikuttavat ihmisen psyykkeeseen aivan älyttömästi. Eräs tuttu erosi 2008 ja ei ole kyennyt mihinkään kunnolliseen suhteeseen sen jälkeen, ei ole pystynyt kunnioittamaan uusia kumppaneitaan pätkääkään ja etsii jatkuvaa vaihtelua kun mikään ei riitä. Eräs toinen ryyppäsi itseltään aivot täysin pihalle alle vuosi avioeron jälkeen, joutui jo alle kuuskymppisenä hoivakotiin missä liikkuu rollaattorilla.

Nykypäivänä erotaankin monesti ihan mitättömästä syystä, jopa ihan avioliitostakin. Olisi tärkeää säilyttää myös se oma elämä ettei putoa tyhjän päälle

Läheisriippuvuus?

Vierailija kirjoitti:

Minut on lempattu niin monta kertaa että pelkään aivan älyttömästi hylätyksi / jätetyksi tulemista. Tekis mieli itkeä kun miettii ajatusta että jos nykyinen suhde päättyy niin mulla ei oo elämässä kertakaikkiaan mitään jäljellä, ei mitään. Mulla olisi elämässä täysi tyhjiö, sillä ei ole juurikaan sukulaisia, perheeseen en juurikaan ole yhteydessä, kavereita on 3-4 ja heillä on pitkälti oma elämä, naimisissa, omakotitalo ja lapsia. Kiireisiä ihmisiä joista ei saa juurikaan seuraa.

Kaikki on toistaiseksi hyvin mutta mikä tilanne on vaikka puolen vuoden, vuoden, viiden vuoden kuluttua?

Olen hiljaa omassa mielessäni tehnyt kaikkia "Plan B" pakosuunnitelmia pahan päivän varalle. Jos parisuhde ei toimi ja mies jättää, myyn ensimmäisenä kaikki tavarat ja lähden tältä paikkakunnalta todennäköisesti pois. Ehkä vaikka hetkeksi ulkomaille lataamaan akkuja, kuitenkin kadota muualle hetkeksi.

Liian monta kertaa pettyneeksi tulleena pelkään että jos en tee jotain rajua ratkaisua ja lähde tuulettumaan muihin maisemiin, alkaa se perinteinen surun hukuttaminen viinaan ja muihin päihteisiin. Mulla on ollut jo monta vuotta masennuksen paperit ja olen ollut kerran lataamossakin, joten ymmärrätte nyt varmaan miksi pelkään itseäni. Nykyään voin jo paremmin ja elän päihteetöntä elämää, mutta iso romahdus voi tulla silti milloin vain jos tarpeeksi paha paikka tulee. No itseään ei kuitenkaan pääse pakoon, mutta vaikka parin kuukauden maisemanvaihdos voisi tehdä hyvää kuin se että kulkisi näillä samoilla kaduilla ja muistelisi vain menneitä.

Onko muilla kovaa jätetyksi tulemisen pelkoa? Miten olette toimineet erotilanteessa jos elämään on tullut yhtäkkiä täysi tyhjiö?

Onko sinulla diagnosoitu epävakaata persoonallisuushäiriötä ja jos ei ole, voisiko kysymys olla siitä? Ja pahoittelen häiriötä jos ei osunut :) Itselle tämä diagnoosi toi selityksen muutamaan kuvailemaasi ongelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut on lempattu niin monta kertaa että pelkään aivan älyttömästi hylätyksi / jätetyksi tulemista. Tekis mieli itkeä kun miettii ajatusta että jos nykyinen suhde päättyy niin mulla ei oo elämässä kertakaikkiaan mitään jäljellä, ei mitään. Mulla olisi elämässä täysi tyhjiö, sillä ei ole juurikaan sukulaisia, perheeseen en juurikaan ole yhteydessä, kavereita on 3-4 ja heillä on pitkälti oma elämä, naimisissa, omakotitalo ja lapsia. Kiireisiä ihmisiä joista ei saa juurikaan seuraa.

Kaikki on toistaiseksi hyvin mutta mikä tilanne on vaikka puolen vuoden, vuoden, viiden vuoden kuluttua?

Olen hiljaa omassa mielessäni tehnyt kaikkia "Plan B" pakosuunnitelmia pahan päivän varalle. Jos parisuhde ei toimi ja mies jättää, myyn ensimmäisenä kaikki tavarat ja lähden tältä paikkakunnalta todennäköisesti pois. Ehkä vaikka hetkeksi ulkomaille lataamaan akkuja, kuitenkin kadota muualle hetkeksi.

Liian monta kertaa pettyneeksi tulleena pelkään että jos en tee jotain rajua ratkaisua ja lähde tuulettumaan muihin maisemiin, alkaa se perinteinen surun hukuttaminen viinaan ja muihin päihteisiin. Mulla on ollut jo monta vuotta masennuksen paperit ja olen ollut kerran lataamossakin, joten ymmärrätte nyt varmaan miksi pelkään itseäni. Nykyään voin jo paremmin ja elän päihteetöntä elämää, mutta iso romahdus voi tulla silti milloin vain jos tarpeeksi paha paikka tulee. No itseään ei kuitenkaan pääse pakoon, mutta vaikka parin kuukauden maisemanvaihdos voisi tehdä hyvää kuin se että kulkisi näillä samoilla kaduilla ja muistelisi vain menneitä.

Onko muilla kovaa jätetyksi tulemisen pelkoa? Miten olette toimineet erotilanteessa jos elämään on tullut yhtäkkiä täysi tyhjiö?

Onko sinulla diagnosoitu epävakaata persoonallisuushäiriötä ja jos ei ole, voisiko kysymys olla siitä? Ja pahoittelen häiriötä jos ei osunut :) Itselle tämä diagnoosi toi selityksen muutamaan kuvailemaasi ongelmaan.

Itseasiassa kyllä. Myös jotain muitakin on diagnosoitu, laskin joskus omakanta.fistä 7 eri mielenterveys diagnoosia.

AP

Minäkin olin koulukiusattu. Olin avioliitossa, missä petettiin ja valehdeltiin. Mutta uskoin, että vielä saan arvoiseni miehen ja niin löysinkin. Lue kirja Secret. Kun uskot hyvään, niin sinulle tapahtuu hyviä asioita. Jos uskot pahaan, niin sinulle tulee pahaa.