Lue keskustelun säännöt.
Taas palaa päreet!
26.03.2006 |
Siis oikeasti!!! Tämä on varmaan sadas viesti tänne kun valitan ettei mies tee kotitöitä. Aina saan ihan fiksuja vastauksia, että koita sopia miehen kanssa työnjaosta tai jätä kokonaan kotityöt tekemättä. Mutta kun ei se auta!
Pitääkö mun tosiaan alistua siihen että vaikka molemmat käydään töissä, on mun tehtävä silti hoitaa lapset, tehdä kotityöt ja passata ukkoa? Tänäänkin tein ruuan, ja mies kehtasi motkottaa että on vääränlaista ruokaa. Sanoin että tekee ite, ei mun tarvi sitä passata, niin johan syttyi sota. Nyt se ei tee enää sitäkään vähää kotitöitä mitä on yleensä tehnyt, ei esim. laita omia astioitaan koneeseen tai edes vietä aikaa lasten kanssa. Se sanoi että aikoo tehdä tilanteen oikein hankalaksi, eli todennäköisesti en enää pääse edes koskaan suihkuun yksin vaan lapset on otettava mukaan.
Miksi se ei tajua? Mikä sitä vaivaa? Miksi mun pitää venyä äärirajoille ja puurtaa yksin päivästä toiseen, kun se saa vain istua ja tuijottaa telkkaria? Ihan kuin se ei yhtään tajuaisi mitä kaikkea kotona pitää tehdä että täällä voi ylipäänsä elää...
Kommentit (7)
työläs jakso kestää vain sen aikaa kun lapset ovat pieniä, muutaman vuoden päästä jo helpottaa. Meillä olisi monta kymmentä vuotta todennäköisesti onnellisempaa aikaa edessäpäin kun näiden vuosien yli jaksettaisiin...
Pitääkö mun vain alistua jos kerran tahdon jatkaa tätä suhdetta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja suihkuun menosta sen verran; sanot vaan illalla, et nyt meen suihkuun, kato lapsia sen aikaa. jos on niin mulkku, et ei kato niitten perään, ni sit kyl harkitsisin tota yhessä oloa. kusipäästä harvemmin tulee hyvää miestä, vaikka lapset kasvaisivatkin.
Vierailija:
ja suihkuun menosta sen verran; sanot vaan illalla, et nyt meen suihkuun, kato lapsia sen aikaa.
Paitsi että se ei todennäköisesti ole kotona. Se on aina paljon menossa ja todennäköisesti menot lisääntyvät jos se toteuttaa uhkauksensa. Plääh.
ap
Joko elät niinkuin hän haluaa tai nostat kytkintä ja elät kuten itse haluat!
Olen tosin vankasti sitä mieltä, että tuo nyt kertomasi käytös miehelläsi on sen tason kusipäisyyttä, että itse en sitä sietäisi. Miestäsi ei selvästikään YHTÄÄN kiinnosta se, mitä sitä toivot ja miten sinä jaksat.
Sori nyt vaan, mutta en minäkään usko, että tuollaisesta kasvaa mukavaa elämänkumppania. Edes sitten, kun lapset kasvavat. Mietipä sitä, miten miehesi kantaa teini-ikäisten kasvatusvastuun kanssasi? Entä sitten, kun alatte olla vanhoja ja raihnaisia - sinä passaat viimeisillä voimillasi miestäsi, vaikka kuinka olisit sairas ja itse avun tarpeessa!
-se joka ehdotti oman asunnon hommaamista, kyse siis oli ensisijaisesti uhkauksesta, mutta se olisi tietysti hyvä myös toteuttaa, jos muu ei auta-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Entä sitten, kun alatte olla vanhoja ja raihnaisia - sinä passaat viimeisillä voimillasi miestäsi, vaikka kuinka olisit sairas ja itse avun tarpeessa!
Tuo on kyllä aivan totta. Mietinkin joskus, että jos minulle sattuisi jotain, vaikka vammautuisin ja tarvitsisin apua arjessa niin mies ei kyllä minua auttaisi. :' (
ap
Siis ihan tosissani sanon näin, jos kerran mitkään yrityksesi eivät ole tuottaneet tulosta ja mies rupeaa tuollaiseksi.
Et sinä järkipuheella häntä enää kouluta, nyt on kovien otteiden aika. Jos päädyt yksinhuoltajaksi, niin saatpa ainakin joskus vapaatakin (lapset miehen luona).