"Asioilla on tapana järjestyä", "kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa" - kertokaa kokemuksianne...

Mulla ei ole koskaan mikään järjestynyt.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole koskaan mikään järjestynyt.

Silti olet tässä kirjoittelemassa edelleen

Minut jätettiin aika kurjalla tavalla. Mies paljastui petturiksi ja patologiseksi valehtelijaksi. Olin jo ehtinyt kuvitella yhteisen elämän hänen kanssaan, mutta kaikki unelmani olivatkin perustuneet valheelle.

Eron jälkeen olin aika rikki, mutta ystäväni sai minut houkuteltua juhliin muutama viikko eron jälkeen. Juhlissa tapasin nykyisen mieheni, maailman ihanimman ihmisen. Jos exäni kusipäisyys ei olisi paljastunut silloin, emme olisi varmaankaan koskaan tavanneet mieheni kanssa, sillä asuimme kaukana toisistamme. Nyt voin sanoa olevani onnellisempi kuin koskaan, ja samaa sanoo myös mieheni. ☺️

Sain potkut. Olin ollut pitkään onneton työssä mutta rohkeus lähteä puuttui. Oli pakko ottaa vastaan määräaikainen työ vähän eri alalta. Sitten tuli auki paikka, johon tarvittiin sekä entisen että tämän määräaikaisen duunin kokemusta - juuri kun parin vuoden määräaika oli päättymässä. Sain työn ja se oli paras juttu elämässäni.

8 vuotta sitten oli naimisissa vakavasti sairaan miehen kanssa. Meillä oli isoja taloudellisia ongelmia, jotka olisivat pahentuneet oleellisesti kun mies olisi tullut täysin työkyvyttömäksi. Sitten mies kuoli yllättäen ja olin varma, että elämäni on loppu. Nykyisin elän uudessa parisuhteessa terveen miehen kanssa, sain vielä lapsiakin ja varallisuus on kunnossa. Ei se aikanaan mahdolliselta kuullostanut, mutta näin on elämä kantanut.

Ollessani 20 v.Poikaystäväni joutui järkyttävän onnettomuuteen ja menehtyi sen seurauksena kuukauden kuluttua siitä aivovammaan.

Surusta toivuttuani lähdin päämäärättömästi reissuun, päädyin matkanvarrella maahan jossa nykyään olen onnellisesti avoliitossa, löytäny ihania ihmisiä elämääni, löysin uran jolla olen edennyt nopeasti ja pääsin suoraan maisteriopintoihin.

Olisin muuten jääny Suomeen ja Lappiin, suhteeseen jossa henkinen väkivalta oli päivittäistä ja omat haaveet olis jäänyt taka-alalle.

Miheni oli pitkään työttömänä, vähän yli vuoden valmistumisensa jälkeen. Hän oli aivan totaalisen masentunut ja ahdistunut, rahat olivat vähissä ja toivo ensimmäisen työpaikan saamisesta alkoi olla menetetty. Sitten hän päätti hakea Saksaan töihin ja sinnehän sitten muutettiin. En olisi ikinä uskonut muuttavani ulkomaille.

Minä hain Hollantiin lääkikseen, luin enemmän kuin koskaan ja valmistauduin niin hyvin kuin mahdollista, mutta pääsykokeissa munasin yhden kohdan täysin enkä päässyt sisään. Pettymys oli valtava. No, samaan aikaan mieheni sai tietää, että Saksassa työt loppuu vuoden kuluttua. Työttymyys olisi siis taas edessä.

Sattumalta huomasin, että Latvian lääkikseen oli vielä hakuaikaa jäljellä. Päätin sitten hakea sisään ja pääsin! Mieheni sai myös melkein heti vakituisen työpaikan Riikasta ja muutimme sinne. Nyt kaikki on varsin mukavasti, mies tykkää työstään ja minä valmistun kolmen vuoden päästä unelma-ammattiini.

Tein ensin yhden lapsen suhteessa jossa alkoi olla molemminpuolista lähisuhdeväkivaltaa.

Erosimme, pidin tuota senastisen elämäni suurimpana epäonnistumisena.

Sitten tapasin uuden miehen joka oli hirvittävän fiksu, suhtautui upeasti lapseeni ja alkoi suhteeseen vaikka tein selväksi että tuskin enää ikinä lisääntyisin.

Suhde alkoi mennä vielä pahemmin solmuun kuin edellinen, lisäksi tehtiin puolivahingossa lapsi joka ei helpottanut elämää vaikka helppo onkin.

Erosimme sittemmin. En enää ikinä ala minkäänlaiseen yhteistalouteen kenenkään miehen kanssa.

Ja miten liittyy aiheeseen? No siten että tuossa välillä ajattelin että "yksi ovi sulkeutui, toinen aukesi".

Niin teki, mutta mun kohdalla pätee myös että ei se vaihtamalla parane. Samat vanhat ongelmat vain kasvaa ja vahvistuu suhteesta toiseen. Parempi mun siis olla ilman.

Lisää näitä

Mikään asia ei ole koskaan järjestynyt, jos en ole itse järjestänyt. Mutta kun olen itse tarttunut toimeen ja alkanut järjestää asioitani kuntoon, on jopa työntäyteisen viikonlopun jälkeen kaikki alkaneet jälleen lutviutua. Tietysti terveysongelmille ei voi tuolla tavalla mitään, mutta monille muille asioille voi.

Työasiat: valmistumisen kynnyksellä kaikki näytti synkältä. Kesätöiden jälkeen ei tuntunut mikään ovi aukeavan. Hain ja hain, epätoivoisesti jopa 0-tuntisopimustöitä. En saanut edes niitä. Sitten sain kutsun työpaikkahaastatteluun. Tein useamman päivän kiihkeästi töitä valmistautumista varten. Opiskelin työpaikasta kaiken, mitä löysin. Googletin tietoja niin paljon kuin jaksoin. Harjoittelin esittäytymistä ja jopa kädenpuristusta kymmeniä kertoja. Keksin haastatteluun menoa varten itselleni kysymyksiä, joihin vastailin ääneen, haastatteluvaatteet ylläni peilin edessä. Googlesta löysin sattumalta hieman vanhemman sanomalehtiartikkelin, jossa haastateltu asiantuntija oli vihjaissut uudistuksesta, joka olisi mahdollisesti tulevaisuudessa tulossa. Laskin 1 + 1, lopputuloksena oli, että juuri tämän vinkin perusteella löysin oleellista tietoa, ja tulin valituksi. Haastattelussa johtaja kysyi juuri tähän asiaan liittyen olennaisen kysymyksen, josta olin ennättänyt kaivaa tietoja. Hänen silmistään luin tilanteessa hyväksynnän.

Paikka oli määräaikainen, noin 7 kk, mutta kerrytti olennaisella tavalla CV:täni ja kontaktejani, jonka jälkeen sain (suurelta osin tämän kokemuksen ansiosta) toiselta paikkakunnalta määräaikaisuuden. Se uusittiin pari kertaa ja lopulta sain vakkarisopimuksen käteen. Kaikesta tästä kiitän tuota jo vuosia sitten löytämääni oivallusta, joka auttoi minut läpi tuossa oikeassa haastattelussa.

Minut irtisanottiin tuotannollistaloudellisin perustein kun olin opintovapaalta palaamassa. Osasin kyllä odottaa sitä, sillä aiemmin hoitamani tehtävät oli ulkoistettu ja aiemmin yt-menettelyn kautta.

Etsin jonkin aikaa töitä jo opintovapaan loppupuolella ja sitten kävi älytön tuuri. Löysin uuden paikan niin että sain 2kk ajan palkkaa molemmista (irtisanomisajalla ei ollut työskentelyvelvoitetta) ja lisäksi palkkani on nyt 600€ isompi ja muutkin edut paremmat kuin edellisessä työssä (laaja työterveyshuolto, sairausvakuutus, liukuva työaika)