Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyäidit? (Kahvittelu)
11.05.2017 |
Keittää kahvit ja antaa kupin käteen "mennään lastenhuoneeseen juomaan" sitten alkavat lukea siinä lattialla lapselleen kirjoja tai loruttelemaan ja laulamaan. Kokoamaan legotornia. Siinä sitten istut kahvikuppi kädessä pöljä ilme naamalla.
Miksi äidit eivät enää juo kahveja pöydässä?
Miksi lapsi pitää huomioida 24/7, jopa sen 30 min mitä vieraat joisivat kahvinsa?
Miksi äitien pitäisi olla lastentarhaopettajia kotonaan koko ajan?
Lapselle ei opeteta, ettei toisen päälle saa puhua, vaan lapsen piirustusta ihaillaan ja kysellään mitä siinä on ja mikä tämä väri on, vaikka juuri olisi ollut keskustelu kesken vieraan kanssa.
Tätä tehdään myös kun tullaan kylään jonnekin. Kahvi napataan pöydästä ja marssitaan lapsen viereen istumaan ja ihmettelmään leluja, vaikka lapsella on ikäisensä kaveri ihan siinä vieressä, jonka kanssa ihmetellä sen aikaa kun aikuiset juovat kahvinsa.
Lapsentahtisuus on ihan hyvä juttu, mutta tarkoittaako se todella sitä, ettei lapsi saa itsekseen leikkiä lainkaan tai ettei äiti voi hetkeksikään istua alas aikuisten kesken.
Millaisia tämmöisistä lapsista kasvaa alakoululaisina tai teineinä?
Kommentit (77)
Jaa.. kyllä mä ihan keittiössä kahvittelen. Voisit vinkkasta tälle äipälle, eikö se muuta enään osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä tää yksi sinkku nyt kirjoittelee itselleen...
Kyllä se usein on niin, että ei niitä lapsellisia "tyttöjen juttuja" jaksa enää äitinä. Ja omaa aikaakin kunnioittaa niin paljon, ettei sitä.viitsi käyttää siihen, että aina van kuuntelee sitä lapsellista vuodatusta...
Itselläni vaihtui ystäväpiiri kyllä lasten myötä. Entiset ystävät jauhaa edelleen meikeistä ja matkoista ja ns tyttöjen illat on aina vaan samaa jauhamista.
Tässä keskusteluketjussa on kuitenkin ollut esimerkkinä vain avioero, joka ymmärtääkseni ei ole lapsellinen tyttöjen juttu "jauhamisen" aiheeksi. Mistään meikeistä jauhamisesta tms täällä ei ole mainittu mitään, ne on sinun keksintöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ne erokeskustelut voi olla jopa sellaisia, ettei välttämättä halua sellaisia pienten lasten korville. Itsekin voisin alkaa lorutella, jos toinen alkaisi kertoa avioerostaan, kun siinä on lapset huoneessa.
Itse olen lapseton, ja olen tottunut siihen että ystävien kanssa voi puhua vaikkapa parisuhdeongelmistaan tai avioerostaan. Sitten ystävät sai lapsia, eivätkä enää voineet/halunneet(?) tavata minua ilman niitä lapsia. Itselleni sinänsä lasten läsnäolo oli ihan ok. Vaikka ei koskaan tavattu enää aikuisten kesken. Mutta ne tapaamiset oli juuri tuollaisia. Lasten kuullen ei olisi saanut puhua mistään aikuisten jutusta (parisuhde, työ) enää mitään. Ja lasten piti olla koko ajan samassa huoneessa läsnä, koska niitä ei kuulemma voinut jättää hetkeksikään yksin. Ainoastaan pintapuolinen juttelu säästä, siitä lapsesta ja ehkä jostain positiivisesta harrastuksista oli enää sallittua. En jaksanut paria vuotta kauempaa sitä.. Koin menettäneeni nämä ystävyydet.
No mihin sinä ajattelit että ne äidit dumppaa ne taaperonsa tapaamisten ajaksi?
Höh. Miksi pitää noin kärjistää. Kirjoitinhan, että minulle on ihan ok että ne lapset on paikalla.
Ja jos äiti ei halua puhua hyvän ystävänsä kanssa mistään muusta kuin pinnallisesta jos lapsi on läsnä, niin kyllä mielestäni edes pari kertaa vuodessa voisi jättää sen lapsen vaikka isän kanssa kotiin, että voisi puhua ystävän kanssa edes joskus jostain syvällisemmästäkin. Mitään yksinhuoltajia nämä ystäväni eivät todellakaan ole.
Äidillä on vastuu lapsesta. Ei ne sinun syvälliset vuodatuksesi kuulu lasten korville.
Miksi olet noin jyrkkä ja ilkeä tuolle? Vaikka se yrittää keskustella asiallisesti.On ihan selvää että tykkää kaveristaan ja haluaisi vain jutella sille samalla tavalla kuin ennen kaverin äitiyttä. Jos haluat väkisin ymmärtää väärin, niin ole kirjoittamatta mitään.
-sivusta taas
Kiitos, hyvin sanottu.
Ja nimenomaan on kyse juuri tuosta mitä sanoit, minä tykkään kaveristani, ja ollaan oltu vuosia hyviä ystäviä jutellen läpi kaikki elämän kivat ja vaikeat asiat. Ymmärrän, että äitiys muuttaa ihmistä, ja ymmärrän, että kaikki jutut ei sovi lasten korville, ja se on ihan ok. Mutta sitä en ymmärrä, että miksi lasta ei voi muka ikinä jättää esim. isänsä hoiviin tavatakseen vanhaa hyvää ystävää kahden kesken. Ja sitä en ymmärrä, että miksi tämä äiti olettaa ystävyyden jatkuvan, vaikka se lapseton (minä) en saa enää ystävyydestä mitään irti kun kaikki huomio on vain siinä lapsessa enää.. Mielestäni ajatukseni, että kaksi kertaa vuodessa voisi tavata vain aikuisten kesken, ei ole mitenkään kohtuuton ajatus huomioiden, että ystävällä on kuitenkin samassa talossa asuva ihan isäksi pätevä aviomies ja lähellä asuvat isovanhemmat.
Josko kyseessä onkin kummunikaatiovirhe. Olet ehkä sanonut, että tuu joku päivä kahville. Ja kaveri olettaa, että voi tulla lapsen kanssa.
Seuraavalla kerralla sano, että tuu kahville joku päivä voitais olla ihan aikuisten kesken, voisko "pekka" vaikka vahtia irma-petteriä sen aikaa, voitais ottaa vaikka lasit viintä ja tehä jotain epäterveellistä aikuisten ruokaa.
En ole lukenut koko ketjua, mitta tuo lause kuvaa nykyajan äitien suorituspaineita, ettei mehua voi tarjota. Huono-omatunto tulee myös kun teet ruokaa, jossa on perunoita.
Mutta aiheeseen palatakseni, niin joillain alueilla ei edes kutsuta kotiin kylään, kaikki on vain kiireisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä pointti. Omani ovat jo teinejä ja aikuinen, enkä koskaan tehnyt noin. Ystävien kanssa kahviteltiin rauhassa kun lapsille tarjoiltiin ensin mehut ja muut, jonka jälkeen he menivät leikkimään. Ja päälle ei puhuttu, odotettiin että aikuiset pitivät taukoa juttelussaan tai muuten tehtiin tiettäväksi, että on asiaa. Normaaleja hyvinkäyttäytyviä teinejä ovat nyt, kunnioittavat vanhempiaan, opettajia ja muita aikuisia.
Ei mehuja voi enää tarjota.
Eikä mitään muutakaan. Lapsilla on omat luomuruuat mukana, jos kahvittelu sattuu ruoka-aikaan. Muulloin ei saa kuin vettä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi tulee kahvipöytään mukaan, haluaa jopa oman kahvinsa.
Ihana kuulla, että tällaisia lapsia on! Nimenomaan lapsen pitäisi tulla mukaan aikuisten juttuihin, eikä niin päin, että kaikki istuu lattialla jotain lasta palvomassa.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi en usko että edes olet kovin hyvä kaveri esimerkin kanssa jos edes ollenkaan. Vihje: älä ole kaveri tai kahviseuraa äidille jolla on lapsia kotona kun kahvittelette. Se ei sovi sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tää yksi sinkku nyt kirjoittelee itselleen...
Kyllä se usein on niin, että ei niitä lapsellisia "tyttöjen juttuja" jaksa enää äitinä. Ja omaa aikaakin kunnioittaa niin paljon, ettei sitä.viitsi käyttää siihen, että aina van kuuntelee sitä lapsellista vuodatusta...
Itselläni vaihtui ystäväpiiri kyllä lasten myötä. Entiset ystävät jauhaa edelleen meikeistä ja matkoista ja ns tyttöjen illat on aina vaan samaa jauhamista.
Tässä keskusteluketjussa on kuitenkin ollut esimerkkinä vain avioero, joka ymmärtääkseni ei ole lapsellinen tyttöjen juttu "jauhamisen" aiheeksi. Mistään meikeistä jauhamisesta tms täällä ei ole mainittu mitään, ne on sinun keksintöä.
No miksi siitä avioerosta pitäisi sen kummemmin jauhaa? Miksi sen perheenäidin pitäisi käyttää se harvinainen oma aikansa johonkin avioeron märehtimiseen? Ja lasten kuullen se ei sovi yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miten ne lapset oppivat keskustelua ja vuorovaikutusta, jos heidät ulkoistetaan leikkihuoneeseen ja aikuiset ovat erillään kahvipöydässä?
Eikö parempi tapa olisi ottaa lapset mukaan toimintaa, jolloin he voivat oppia kommunikointitapoja siinä samassa?
Nimenomaan tämä olikin pointtini, että näin pitäisi tehdä. Mutta kun ei. Tässä perheessä toimitaan niin, että kun lapset tulevat paikalle, kaikki muu toiminta pysähtyy. Lapsille aletaan lässyttämään ja yhtäkkiä kaikki muut tilassa olevat ihmiset ovat kuin ilmaa.
Minun mielestäni lapset eivät opi normaaleja keskustelutaitoja tuolla tavalla.
Sen sijaan järkevämpien ystävieni lapset ovat aivan erilaisia. He osaavat sanoa hei ja kiitos. Usein he tulevat kuuntelemaan mistä aikuiset juttelevat, ja sitten liittyvät itse mukaan kommentoimalla jotain, usein jopa hämmästyttävän järkevääkin.
Esim. viimeksi kun juteltiin USA:n presidentivaaleista, eräs 8-vuotias lapsi tokaisi: "No nyt ne saa mitä ne halusi, itsehän ne sitä äänesti" (viitaten siis Trumpiin). Mielestäni todella hyvät keskustelutaidot tuon ikäiseksi! Oli kartalla mistä puhuttiin!
Sen sijaan tämän toisen ystäväni kaksi "lapsikeskeistä" lasta eivät ikinä saa sanaa suustaan, ja jutuista kyllä huomaa, että ne pyörivät vaan joidenkin somejuttujen, viihteen ja lelujen ymrpärillä. Siis tottakai lapset saavat olla "lapsellisia" mutta joku raja.
🇺🇦🇮🇱
Mä oon tuommoinen äiti :O Mutta en oo ajatellut että se olisi jotenkin väärin, kun lapsi on vasta 1v2kk. Ensin yleensä kahvitellaan pöydässä niin että lapsiki siellä, ja sitten seuraavat santsikupit olohuoneessa niin että lapsi leikkii leluillaan itse siinä ja voi jutella rauhassa kavereiden kanssa (kun lapsella on puuhaa). Puhuitko sinä isommista lapsista? Ei ole nimittäin kyllä aikomus jatkaa tätä perinnettä kun lapsi on leikki-ikäinen :D
Mutta jos puhut taaperoista tai vauvoista, niin miten sitten pitäisi toimia? Antaa lapsen olla yksin eri huoneessa? Meillä on ainakin niin kiinnostunut vieraistakin, ettei siitä mitään tulisi. Ja vauvaiässä olisi huutanut yksinoloa, eikä mulla kyllä sellaista ystävää ole jonka viihtyvyys menisi vauvan hädän edelle.
Kaverit on kyllä hyvin lapsirakkaita tai itse äitejä, joten en usko että heillä kovasti se häiritsee. Mutta kieltämättä kyllä mulla itselläkin häiritsisi jonkun hyvän ystävän kanssa, jos hänet eskarilaisen pitäisi olla joka hetki myös siinä läsnä kun kahvitellaan.
Toisaalta, eikö se ole hienoa että edes jossain asiassa ollaan menty eteenpäin? Ennen lapset ei saanut kuulua eikä näkyä, nykyään ollaan ehkä hieman toisessa ääripäässä (riippuu kyllä perheestä, on edelleen lapsia jotka ovat täysin näkymättömiä kodissaan), mutta jossain vaiheessa varmaan löytyy terve tasapaino tähänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh!
Huomaa ettei suomalaisilla ole mitään sosiaalisia taitoja, eikä tajuta ystävyyssuhteiden merkitystä. Yksinäisten lapsista tulee yksinäisiä ja lapset jotka saavat liikaa huomiota narsisteja. Monet suomalaiset vanhemmat eivät osaa tehdä mitään aikuisten kesken. Ei osata keskustella, ei ole ystäviä eikä parisuhteessa ole romantiikkaa.
Ja tiedoksi AV-mammoille, että ystävyyteen kuulluu ilojen ja surujen jakaminen. Sitä sanotaan ihmissuhteeksi.
Miksi suomalaiset äidit eivät ole hienostuneita, sivistyneitä ja sosiaalisesti älykkäitä.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huoh!
Huomaa ettei suomalaisilla ole mitään sosiaalisia taitoja, eikä tajuta ystävyyssuhteiden merkitystä. Yksinäisten lapsista tulee yksinäisiä ja lapset jotka saavat liikaa huomiota narsisteja. Monet suomalaiset vanhemmat eivät osaa tehdä mitään aikuisten kesken. Ei osata keskustella, ei ole ystäviä eikä parisuhteessa ole romantiikkaa.Ja tiedoksi AV-mammoille, että ystävyyteen kuulluu ilojen ja surujen jakaminen. Sitä sanotaan ihmissuhteeksi.
Tiedoksi että se ystävyys ei ome sitä, että ns ystävä on automaattinen laskiämpäri, jonka niskaan saa koko ajan kaataa niitä omia asioitaan, eikä ystävyyteen kuulu kysellä "mitä minä juuri nyt tästä ystävyydestä saan". Tosiystävä hahmottaa, että eri elämänvaiheet on kuormittavampia kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Huoh!
Huomaa ettei suomalaisilla ole mitään sosiaalisia taitoja, eikä tajuta ystävyyssuhteiden merkitystä. Yksinäisten lapsista tulee yksinäisiä ja lapset jotka saavat liikaa huomiota narsisteja. Monet suomalaiset vanhemmat eivät osaa tehdä mitään aikuisten kesken. Ei osata keskustella, ei ole ystäviä eikä parisuhteessa ole romantiikkaa.Ja tiedoksi AV-mammoille, että ystävyyteen kuulluu ilojen ja surujen jakaminen. Sitä sanotaan ihmissuhteeksi.
Sullapa vasta loistavat sosiaaliset taidot, kun aloitat suomalaisille kohdistetun kommenttisi haukkumalla kaikki suomalaiset maanrakoon! Hei tosi hyvin meni! :D Ja perään vielä pari mielenterveyden diagnoosia. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi suomalaiset äidit eivät ole hienostuneita, sivistyneitä ja sosiaalisesti älykkäitä.?
Varmaan siksi, kun Suomessa opetetaan että hyvä äitys on sitä, että istutaan räntäsateessa naperon kanssa hiekkalaatikossa ja tehdään hiekkakakkuja.
Muissa maissa tuollainen olisi täysin absurdia.
🇺🇦🇮🇱
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten ne lapset oppivat keskustelua ja vuorovaikutusta, jos heidät ulkoistetaan leikkihuoneeseen ja aikuiset ovat erillään kahvipöydässä?
Eikö parempi tapa olisi ottaa lapset mukaan toimintaa, jolloin he voivat oppia kommunikointitapoja siinä samassa?
Nimenomaan tämä olikin pointtini, että näin pitäisi tehdä. Mutta kun ei. Tässä perheessä toimitaan niin, että kun lapset tulevat paikalle, kaikki muu toiminta pysähtyy. Lapsille aletaan lässyttämään ja yhtäkkiä kaikki muut tilassa olevat ihmiset ovat kuin ilmaa.
Minun mielestäni lapset eivät opi normaaleja keskustelutaitoja tuolla tavalla.
Sen sijaan järkevämpien ystävieni lapset ovat aivan erilaisia. He osaavat sanoa hei ja kiitos. Usein he tulevat kuuntelemaan mistä aikuiset juttelevat, ja sitten liittyvät itse mukaan kommentoimalla jotain, usein jopa hämmästyttävän järkevääkin.
Esim. viimeksi kun juteltiin USA:n presidentivaaleista, eräs 8-vuotias lapsi tokaisi: "No nyt ne saa mitä ne halusi, itsehän ne sitä äänesti" (viitaten siis Trumpiin). Mielestäni todella hyvät keskustelutaidot tuon ikäiseksi! Oli kartalla mistä puhuttiin!
Sen sijaan tämän toisen ystäväni kaksi "lapsikeskeistä" lasta eivät ikinä saa sanaa suustaan, ja jutuista kyllä huomaa, että ne pyörivät vaan joidenkin somejuttujen, viihteen ja lelujen ymrpärillä. Siis tottakai lapset saavat olla "lapsellisia" mutta joku raja.
Ei toi Trump-kommentti varmaan ihan lapsen omasta suusta tullut. Minusta on ikävää kun lapset toistelevat aikuisilta oppimiaan fraaseja ymmärtämättä oikeasti mistä puhuvat.
Kuulostat aika lapselliselta ja lisäksi melko huonolta "ystävältä". Kuka jaottelee ystävänsä järkevämpiin ja vähemmän järkeviin?
Jos minulla olisi lapseton "ystävä" joka arvostelisi vanhemmuuttani vauvapalstalla tai jakelisi minulle vinkkejään naamatusten, se olisi aika nopeasti moi-moi.
Jeesus mikä yleistys.
Nykyäidit eivät toimi noin. Joku ehkä toimii, eivät kaikki.
Oliko ap sulla muuta? Koska ajattelit opetella ilmaisemaan itseäsi paremmin?
Täällä tää yksi sinkku nyt kirjoittelee itselleen...
Kyllä se usein on niin, että ei niitä lapsellisia "tyttöjen juttuja" jaksa enää äitinä. Ja omaa aikaakin kunnioittaa niin paljon, ettei sitä.viitsi käyttää siihen, että aina van kuuntelee sitä lapsellista vuodatusta...
Itselläni vaihtui ystäväpiiri kyllä lasten myötä. Entiset ystävät jauhaa edelleen meikeistä ja matkoista ja ns tyttöjen illat on aina vaan samaa jauhamista.