Miten olet ottanut supistukset vastaan synnytyksessä?
Lähinnä siis missä asennossa ja paikassa ja kerro vielä onko ollut kipulääkitystä ja mitä?
Mulla oli todella ongelmia löytää hyvää asentoa repiviin viimehetken suppareihin joten venkuilin vaan sängyllä ja koitin löytää käsille ja jaloille jotain tukea mihin työntää vastaan. Mietin tässä vaan, että ottaako moni supparit vastaan vaan rauhallisesti paikallaan maaten.....itestä tuntuu, että riehuin kuin hullu ne viime minuutit....tosin sanottava, että synnytys kesti vaan pari tuntia ja oli raju ilman kipulääkkeitä.
Mutta mites muilla?
Kommentit (14)
Toisella kädellä pidin ilokaasunaamaria. Supistus kun alkoi otin ilokaasua ja sitten pyörittelin alapäätä ja yläpäätä ja palloa ja yritin kestää.
Yritin sinnitellä lääkkeittä, mutta onneksi kätilö pisti lääkkeet peliin ennenkuin henki lähti molemmilta. Loppuviimeksi piti olla vaan tietyssä asennossa, että lapsi sai happea. Ja kyllä se elossa syntyi - ei kyllä mun ansiota.
ja keskityin hengittämiseen ja käperryin omiin ajatuksiini. Halusin olla sängyllä pitkälläni ja mahdollisimman paljon yksin. Näin pärjäsin hyvin.
Mies istui muuten mun takana sellaisella portaalla ja suppareiden välissä hieroi alaselkää, suppareiden aikana yritti saada mua pysymään pallon päällä kuulemma. ;)
t. 3 edelleen
Siihen kipuun ei auta ku epiduraali.
ja yritin rentoutta kroppaa synnytyslaululla (se helpotti vähän), sit heijasin eestaas kyljellä maaten. Loppu rutistus meni kyllä lähes hysteerisen rajusti ilokaasua vetäen:) Tuntui, että menee koko naamari lyttyyn kun hegitin NIIN syvään kaasua:) Sit jo alkoi pyörryttää enkä enää tuntenut kipua (luojalle kiitos!)
Kannattaa kokeilla! Mulle sänky ja makaaminen on kaameinta siinä kivussa.
Tosi paikan tullen en pystynytkään olemaan jalkeilla tai istumaan lainkaan, tuntui todella häijyltä. Sängyllä puoli-istuvassa asennossa lämmin kaurapussi ristiselällä oli paras asento. Suppareita tuli tasaiseen tahtiin muutaman minuutin välein läpi yön. Aamulla kätilö puoliksi " pakotti" tai ainakin vakavasti kehoitti harkitsemaan epiduraalin laittamista ja onneksi annoin laittaa. Melko pitkään meni vielä ja ponnistusvaihekin kesti 2h 20min. Ilman epiduraalia olisin ollut aivan puhki.
Lopulta sängyllä sikiöasennossa huutaen... Ei puudutuksia.
välillä mies hieroi selkää. Kun lähdin sairaalaan, sain heti epiduraalin ja nukahdin. Sitten alkoi ponnistusvaihe ja sitten vaan ponnistettiin aina supistuksen tullessa.
EN ottanut mitään lääkkeitä, vaan sinnittelin viimeiseen asti ilman. Sitten kun itkin jotain helpotusta olikin jo ponnistuksen aika :)
Hyvin meni. Kuumavesipullot ja hengitystekniikat auttaa kyllä!
Sängyllä en olisi kestänyt, puhumattakaan että maaten, en edes ponnistamista (silloinkin puolikontillaan sängyllä) - kolme synnytystä ilman kipulääkitystä
minäkin kaipaan vinkkejä... jos nyt sellaisia on :-S