Ystäväni valittaa joka kerta työssä käyntiään, kun on niin rankkaa joka arkiaamu herätä aikaisin ja lähteä töihinsä

Ei sen puoleen itseänikin väsyttäisi, jos olisin hänen hommissaan, pienipalkkainen valtion duuni, jossa välillä kuulema ei ole mitään tekemistäkään, ja sen takia joutaa selailemaan näitä erilaisia keskustelupalstojakin lävitse työaikana.
En itse jaksaisi lähteä tuollaiseen duuniin, ja sitten vielä ystäväni passaa loppupäivän toimetonta kotona lusmuilevaa aviopuolisoaan, joka ei tee yhtään mitään, ei siivoa, ei laita ruokaa kuin harvoin.
Juuri ja juuri vie koirat tarpeilleen, ja muun ajan pelaa tietokonepelejä, ja kittaa kaljaa. Kaiken lisäksi maksattaa kaiken ystävälläni auton kuluista lähtien, koska kun ystäväni saa sitä vasten kyydityksiä ruokakauppaan, jotka kaikki ystäväni joutuu maksamaan. Ihan hirveää avioelämää tuollainen. En edes käsitä, miksi ystäväni sietää tuollaista ukkoaan? Mitä hän näkee tuollaisessa miehessä, jota ei parhaalla tahdollakaan kutsua naistaan rakastavaksi mieheksi. Lapsen tasoinenhan tuollainen mies on mieleltään.