Miksei täällä saa sanoa, että työttömänä voi oikeasti olla tyytyväinen?

Tai siis voisi jos ei suurin osa pitäisi työttömyyttä kamalana asiana.

Ehkä jotkut ovat kateellisia siitä työttömän vapaa-ajasta. Pieni palkka, yksitoikkoinen työ. Moni ei kestä, jos tulee toimeen ilman palkkatyötä. Hehkuta vaan. Itse olen tyytyväinen eläkeläinen, elämäni parasta aikaa. Kukaan ei sanele aikataulujani ja pärjään taloudellisesti, mieheni kanssa olemme kahden. Lapset ovat omillaan, kuin nuoruus mutta parempi elämän laatu.

Tuota kateellisuus pointtia minäkin olen pohtinut, mutta kun itse saa päättää, että uhraako aikansa materialististen hyödykkeiden eteen vai eikö...

Toisaalta ehkä ilmiö on sama, kun ravintolassa kaverin annos näyttää aina paremmalta kuin oma, vaikka molemmat sai itse tehdä tilauksensa?

Onkohan tässä kyse siitä, että joidenkin voi olla vaikea ymmärtää, että kaikki eivät vain yksinkertaisesti pidä työssäkäynnistä? Tiedän monia, joille se on täyttä pakkopullaa ja aikovat lopettaa sen heti, kun taloudellinen tilanne antaa mahdollisuuden.

Usutat kelan ja te-keskuksen meidän muidenkin niskaan! Kell`onni on,se onnen kätkeköön!

Se on TE-TOIMISTO!

Käskyjä noudattava lammas ei uskalla elää kuten haluaa, vaan alistuu mukisematta porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen ja sitten valittaa kun muut ei tee samoin. Ei ole itse tyytyväinen, joten työttömätkään ei saa olla tyytyväisiä.

Tilanne olisi ihan ok, jos minun palkkaveroistani ei osaa annettaisi teille onnellisille joutilaille.

Näemmä hyvin monet ajattelevat, että joidenkin työttömyys on heiltä itseltään pois. Ja tokihan se onkin, ainakin korkeampien verojen vuoksi. Kurjaa siinä on se, että he eivät itse ole valmiita tekemään mitään, että kaikki halukkaat saataisiin takaisin työelämään.

Ehkä monet ihmiset ovat ilkeitä. Työttömyys on monien mielestä hyväksytty syy soittaa suutaan niille, jotka ovat joutuneet kilometritehtaalle. He eivät kaiketi itse tajua, että harva työpaikka enää on kovin vakaa. Mutta tottahan jostakin opettajanvirasta tai sellaisesta on hyvä huudella.

Itse koin työttömyyteni aluksi helpotuksena. Olin töissä, joista en pitänyt ja joissa en oikein edes pärjännyt. Oikeastaan vasta nyt, monen kuukauden jälkeen, on alkanut pänniä ja turhauttaa. Minulle optimi olisi varmaan lyhyt työaika ja siihen liittyen kenties sitten vähän alemmat tulot. Mutta minä en väheksy niitä, jotka ovat oloonsa tyytyväiset työttöminä. En edes siksi, että se kuormittaa yhteiskuntaa. Kaikista ei vain ole työelämään. Tosin olen sitä mieltä, että nyt olisi reippaiden poliittisten liikkeiden aika, että saataisin halukkaat takaisin sorvin ääreen.

Voisin olla vähän tyytyväisempi, jos olisi asunto, mökki, ja ystäviä.

Työtön M40

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jotkut ovat kateellisia siitä työttömän vapaa-ajasta.

Tyhmä saa olla, että on siitä kateellinen. Mikään pakko ei ole käydä töissä.

Kyllä minäkin voisin olla vapaaehtoisesti työtön, mutta en halua elää toisten työllä ansaitsemilla verorahoilla. Mikäs siinä jos rahaa on omasta takaa...

Lienee takana ajatus, että kaikkein vähiten tällaista tuilla elämistä kannattaa mainostaa ihan hyvänä elämän vaihtoehtona. Joskus kun tajuaisitte sen, että mitä laajemmalle leviää tuo ajattelu, että tuilla pärjää eikä töissä tarvi käydä, niin sitä vähemmän on a) ihmisiä pitämässä pystyssä niitä töitä mistä haluatte palveluita (kaupat, harrastukset, julkinen liikenne jne) ja b) ihmisiä jotka maksavat veronsa, joista kasataan rahat myös teidän elättämiseenne. Toki jos olet oikeasti täysin omavarainen (kasvatat omat ruokasi, teet omat vaatteesi, et tarvitse yhteiskunnan tuottamaa sähköä, pärjäät ilman sitä porvarillisen syteemin tuottamaa valuuttaa jne) niin eihän tässä ole mitään valittamista. Ongelma on siinä, ettette oikeasti halua elää yhteiskunnan ulkopuolella, vaan vain kaapia kermavaahdon kakun päältä osallistumatta lainkaan kakun valmistamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne olisi ihan ok, jos minun palkkaveroistani ei osaa annettaisi teille onnellisille joutilaille.

Tämähän on sitten jo melkein aiheen vaihdos.

Niin kauan, kuin työhaluisia työttömiä on enemmän kuin työpaikkoja, ei ole mitään syytä osoitella meitä työhaluttomia minimillä pärjääviä.

Ja sitä minimiä annetaan kaikille yleisen turvallisuuden (ja sivistysvaltion) takia. Kukaanhan ei jätä syömättä, jos rahat jää saamatta vaan sitten maa olisi täynnä oman elämänsä Robin Hoodeja.

Työttömänä kerkeää myös tekemään kaikkea hyödyllistä mistä ei makseta. Kantamaan tuntemattomien mummojen kauppakasseja ja keräämään muovi roskaa rannoilta yms. Ei siitä pisteitä saa, mutta hyvä mieli leviää.

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä kerkeää myös tekemään kaikkea hyödyllistä mistä ei makseta. Kantamaan tuntemattomien mummojen kauppakasseja ja keräämään muovi roskaa rannoilta yms. Ei siitä pisteitä saa, mutta hyvä mieli leviää.

Ennemmin ryöstän sut. Kannattavampaa.

Varmaankin siksi, että suuressa mittakaavassa työttömys ei ole mahdollista. Olen itsekin huomannut ja ymmärrän täysin, että ihmisiä ärsyttää kun sanon kuinka minä saan työttömänäkin ihan riittävästi rahaa. Pystyn matkustelemaan, pystyn hankkimaan viihde-elektroniikkaa, syömään mitä haluan, käymään teattereissa, yökerhoissa, keikoilla, festareilla jne. 

Toki tietyt asiat ovat minun ulottumattomissani, kuten monen viikon luksuslomat, kalliit autot, veneet, mökit, talot jne. En kuitenkaan näe noita asioita vaivan arvoisena. Vuokralla asumisessa on hyvätkin puolensa, koska voi ketterästi vaihtaa vaikka asuinkuntaansa jos siltä tuntuu.

Työttömyys on kuitenkin minulle ongelma, koska minulla ei ole riittävän laaja kaveripiiri, jotta saisin riittävästi sosiaalisia kontakteja. Asun kaukana perheestäni ja lapsuuden kavereistani. Täällä ei ole kuin sellaisia kavereita, joiden kanssa voi tehdä mitään vain harvoin. Siten olen yksin enemmän kuin haluaisin olla. Elämä on myös päämäärätöntä. Vaikka minä teenkin kaikkea pientä ja kehitän itseäni, niin selkeän päämäärän puuttuminen tekee elämästä jotenkin merkityksentöntä. Nyt en ole parisuhteessa, mutta vaikka olin parisuhteessa, niin elämäni oli siitä huolimattakin lähes yhtä merkityksettömän tuntoista. Työttömiin suhtaudutaan myös ikävästi, joka väkisinkin heikentää itsetuntoani, vaikka en periaatteessa työttömyyttäni häpeäkään. 

Tässä omaa näkemystä, hihasta vedettynä tietenkin:

- jotkut pitävät työnteosta ja heillä voi olla vahvojakin mielipiteitä niistä jotka ei pidä

- itsenäiset henkilöt eivät joko pidä työn teosta ollenkaan tai sitten eivät pidä sellaisesta työstä jossa ei ole itse asettamassa aikatauluja yms

- kateellisuudelle "alttiit" (voi olla esm geneettistä-temperamentti, ympäristöstä kumpuavaa-tuloerot, kasvatuksellista-temperamentti tai elämänkatsomuksellista alttiutta tai kaikkia näitä) voivat ääritilanteessa olla yksinkertaisesti jo tyytymättömiä siitä että näkevät että joku on tyytyväisempi.

Joku uskonto voi tuoda sellaisia sääntöjä ja tasa-arvoistavia tekijöitä jotka vähentää kateellisuutta mutta samaan voi pyrkiä kyllä ilman uskontoakin muokkaamalla elämänkatsomusta, matkustamalla ja eräskin kertoi että pitää lentämisestä siksi että se vaikuttaa juuri tuolla tavalla elämänkatsomusta avartavasti kun maalliset huolet jää pilvien alle.

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin siksi, että suuressa mittakaavassa työttömys ei ole mahdollista.

Onhan. Siihen riittää se, että kukaan ei käy töissä.

Vierailija kirjoitti:

, hihasta vedettynä tietenkin

Hihasta ei vedetä, hihaan vedetään.