Lue keskustelun säännöt.
Lapsien keskustelu, kumpi pyytää anteeksi?
08.05.2017 |
Alkutilanne on se että lapset puhuvat keskenään omista perheistään ja siitä mitä ovat tehneet viikonloppuna kunnes
A: mulla on ihana pikkusisko ja sulla vaan typerät vanhemmat ja typerä veli
B: Mä tykkään mun vanhemmista ja mun veljestä vaikka se on joskus pöpipää, musta on sitäpaitsi paljon kivempaa kun vanhemmat asuu yhdessä (A:n vanhemmat ei asu)
En haluais että että mun isä asuu niin kaukana kun sun isä.
Nyt A on sanonut että mun lapsi (B) kiusasi häntä ja joudun koululle puhumaan asiasta.. Ei kuulemma ole aikaisempaa kiusaamista esiintynyt mutta halutaan puuttua asiaan heti!
Otin nyt sitten töistä vapaata tämän takia.. Vähän oudolta kuulostaa.
Kommentit (7)
Meillä pyytää anteeksi kaikki riitaan osallistuneet ja kellekään ei jää paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kuullut molempien osapuolien version tapahtuneesta vai oman lapsesi pelkästään?
Ilen kuullut ulkopuolisen version. Ja kyseessä ei ole riita, lapset lähtivät tuon jälkeen eri suuntiin.
Ap
Sulla taitaa vaan olla yhden lapsen kertoma näkökulmakeskustelusta. Toi vanhempien erosta tai isättömyydestä ilkkuminen on minusta aikuisen näkökulmasta erittäin huonoa käytöstä, lapsen näkökulmasta sen voi hyvin ymmärtää kiusaamiseksi.
Kysymys on että kannustatko sinä lastasi sellaiseen käytökseen vain pahoitteluun ja anteeksipyyntöön kun on oltu ilkeitä ja käyttäydytty huonosti.
Pakotettu anteeksipyyntö on yhtä tyhjän kanssa. Ainoa rakentava puuttumisen tapa on tukea empatiaan eli selittää miksi toisen sanomiset voivat tuntua toisesta pahalta, ja avata seurauksia, eli jos puheillaan toistuvasti pahoittaa toisen mielen niin sitä saattaa löytää itsensä yksin. Ja kertoa miten tekemänsä mokan voi korjata, eli pyytämällä anteeksi.
Ihan suotta rakentaa sen enempää lasten kuin aikuistenkaan riidoista keinotekoisia puolia joista toinen on Väärässä ja toinen Oikeassa, ja sitten joku käsketty "anteeksi" korjaisi kaiken. Korjaisiko sinun ja ystäväsi väliltä?
(Toki toistuessaan huonosta käytöksestä / kiusaamisesta voi olla konkreettinen seuraus, tyyliin ei voi mennä kaverille jos aina menee riitelyksi. Mutta pakkoanteeksipyyntö häpeärangaistuksena on typerintä ikinä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla taitaa vaan olla yhden lapsen kertoma näkökulmakeskustelusta. Toi vanhempien erosta tai isättömyydestä ilkkuminen on minusta aikuisen näkökulmasta erittäin huonoa käytöstä, lapsen näkökulmasta sen voi hyvin ymmärtää kiusaamiseksi.
Kysymys on että kannustatko sinä lastasi sellaiseen käytökseen vain pahoitteluun ja anteeksipyyntöön kun on oltu ilkeitä ja käyttäydytty huonosti.
Ei vaan minulla on täysin ulkopuolisen ihmisen kertomus asiasta! Ja muutkin lapset voivat todistaa keskustelun menneen näin!
Oma lapseni ei ilkkunut vaan vastasi syytökseen minkä tämä A lapsi sanoi hänelle! Minusta on huonoa käytöstä toisen lapsen lähteä haukkumaan toisen perhettä ilman mitään syytä. Minun lapseni ei haukkunut häntä tai hänen perhettään!
Lapsien?