pelottaa kuolema, jo nyt.
okei, se siitä. alan itkeä joka kerta, kun tajuan että minulla on hyvällä tuurilla 40 vuotta elinaikaa. siis, jos en sairastu vakavasti tai jää vaikka auton alle. kuolen vanhuuteen. haluaisin. haluan nähdä vielä niin paljon. pelottaa edes ajatus. voisi luulla keski-iän kriisiksi varmaan, mutta ei. oon aatellu näin 12 vuotiaasta asti. en oo osannu ikinä elää hetkessä. aina mielessä kuolema. tai ei aina. on mulla ollu hyviäkin hetkiä. en vaihtais mun lapsuutta, teini-ikää, äitiyttä, alttarille pääsyä. mitään. olipa klisee. mutta tarkotin sitä. olen ollut onnellinen. tuntuu silti niin turhalta. tää kaikki loppuu joskus. ihan kaikki. joskus, ketään ei oo olemassa. tää aihe herättää mussa niin paljon tunteita. itken nytkin.
kohtalon tovereita?
Kommentit (4)
Kannattaa perehtyä kuolemanrajakokemuksiin. Se voi avata silmiä ja saada eri näkökulmaa kuolemaan liittyen.
Samaistun . En halua menettää mun perhettä vielä 25 vuoden päästä. :-( Tulee kauhea ikävä, vaikka näänkin melkeimpä joka päivä perhettäni <3 :-)
tuo kuolemanrajakokemus avasi todellakin silmiä. kiitos! pelottaa silti kuitenkin kuten miten läheisteni elämä jatkuu/mitä tapahtuu jne.
Ap
Olen kohdannut elämässäni todella paljon kuolemaa. Eipä siihen ikinä silti totu. Elämä on arvaamatonta ja kaikki voi päättyä silmänräpäyksessä. En oikein osaa lohduttaa sinua, yritä elää tässä hetkessä. Emmehän muuta voi.