Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäiset/syrjäytyneet ekstrovertit?
07.05.2017 |
Monesti puhutaan vain introverteistä, mutta miten te muut ekstrovertit pärjäätte? Minulta yksinäisyys on vienyt toimintakyvyn ihan kokonaan, olen aivan lamaantunut ja koko ajattelu on ihan kapeutunut tämän yksinäisyyden ympärille.
En myöskään oikeastaan viihdy kovin rauhallisten ja vähäpuheisten ihmisten seurassa tai itse sellaisessa sivustaseuraajan roolissa. Tuo tarkoittaa että arkana ja vajavaisten sosiaalisten taitojen kanssa on vielä vaikeampi mennä mukaan ja löytää seuraa, kun sellaisen ihmisen joka viihtyy vähäpuheisempanakin. Töissäkään en viihdy hiljaisena puurtajana, minkä vuoksi uuteen paikkaan meneminen ahdistaa aina moninverroin.
Tuntuu myös että tämä tietynlainen elämätön elämä satuttaa myös ekstroverttina moninverroin. Kun sitä haluaisi puhua paljon, mutta on aika sivussa "normaalista", niin sitten ainoa mahdollisuus on höpöttää aika kapeutuneesti vain niistä omista mielenkiinnonkohteista. Sellaisia ihmisiä taas jotka jakavat laaja-alaisesti ne omat mielenkiinnonkohteet on ollut vaikea löytää, eikä se ainakaan toimi missään työporukassa tai random porukassa.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osittain sama ongelma, olen ajatellut että menen nyt rohkeasti omien mielenkiinnon kohteiden mukaan, sellaisista on aiemminkin löytynyt samanhenkistä porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Osittain sama ongelma, olen ajatellut että menen nyt rohkeasti omien mielenkiinnon kohteiden mukaan, sellaisista on aiemminkin löytynyt samanhenkistä porukkaa.
Minun on taas ollut vaikea löytää samanhenkistä porukkaa mistä tahansa. Kun pitäisi mennä samaan aikaan jollain tasolla yhteen ne kiinnostuksen kohteet, vuorovaikutustapa ja ajatuksenjuoksu. Olen ollut liikaa yksin ja omat mielenliikkeet ovat osin varmaan aika kaukana "normaalista".
Vierailija kirjoitti:
Osittain sama ongelma, olen ajatellut että menen nyt rohkeasti omien mielenkiinnon kohteiden mukaan, sellaisista on aiemminkin löytynyt samanhenkistä porukkaa.
Kunpa pystyisikin menemään rohkeasti. Ainaista kamppailua ja monesti (ei onneksi aina) eri asteisia pettymyksiä.
Ettekö te "sosiaalisesti kömpelöt eksrovertit" vois perustaa vaikka jotain omaa fb-ryhmää, "omituiset höpöttäjät"? Sitten voisitte sopia tapaamisia.
(Mielenkiintoinen visio: huoneellinen höpöttäjiä höpöttämässä yhtä aikaa...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te "sosiaalisesti kömpelöt eksrovertit" vois perustaa vaikka jotain omaa fb-ryhmää, "omituiset höpöttäjät"? Sitten voisitte sopia tapaamisia.
(Mielenkiintoinen visio: huoneellinen höpöttäjiä höpöttämässä yhtä aikaa...)
Minä ainakaan en ole mikään omituinen höpöttäjä joka selittää toiselle suut ja silmät täyteen omia juttujaan ottamatta muiden tunteita huomioon. Edes lapsena en ollut sellainen. Päinvastoin, olen kohtelias ja hyvin hiljainen. Ekstrovertti olen, koska nautin suuresti ihmisten seurasta ja saan siitä energiaa (vs. introvertti joka saa energiaa yksinolosta eikä kaipaa muiden seuraa). Sosiaalinen kömpelöys, eli se että kohteliaisuudestani huolimatta en aina osaa lukea tilanteita oikein ja reagoida toivotulla tavalla, en osaa "puhua edes tarvittaessa" (eli jään ihmisten mieleen omituisena hiljaisena möllöttäjänä) sekä kouluajoilta jääneet pelot ja ahdistukset vain aiheuttavat, että minulla ei ole kavereita enkä oikein osaa muodostaa kontaktia ihmisiin. Sosiaaliset tilanteet ovat ihan parasta, silloin harvoin kun niihin pääsee. Noin muuten voin huonosti.
En ole tullut ajatelleeksi, että sellaisiakin ihmisiä on. Miksipä ei? Kiitos hyvästä aiheesta. Kaikki tuntemani ekstrovertit ovat toisenlaisia, mutta ehkäpä joku sinun kaltaisesi onkin tuttavapiirissä, olen vain luullut häntä introvertiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kaipaan ja tarvitsen toisten ihmisten seuraa ja saan energiaa siitä, mutta toisaalta myös kuormitun ja tarvitsen aikaa palautumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Itse kaipaan ja tarvitsen toisten ihmisten seuraa ja saan energiaa siitä, mutta toisaalta myös kuormitun ja tarvitsen aikaa palautumiseen.
Vähän sama; saan energiaa yhtälailla hyvästä seurasta ja yksinolosta.
Kumpaakaan -verttiin ei ihan puhtaasti kuulu, oikeastaan ärsyttää tällainen jako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juuri samanlainen! Nautin todella paljon ihmisten seurasta mutta silti jännitän kovasti. Luulin ennen olevani introvertti koska olen ujo ja huono sosiaalisissa tilanteissa. Olen kuitenkin yksinäinen ekstrovertti. Aivan inhottava tilanne ja yksinäisyys tällä tavalla tuntuu varmaan kaikista voimakkaimmin pahalta :(
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te "sosiaalisesti kömpelöt eksrovertit" vois perustaa vaikka jotain omaa fb-ryhmää, "omituiset höpöttäjät"? Sitten voisitte sopia tapaamisia.
(Mielenkiintoinen visio: huoneellinen höpöttäjiä höpöttämässä yhtä aikaa...)
Osa toimii vähän tuolla tavalla, mutta itsestäni tuntuu etten ole tarpeeksi outo noihin häröporukoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin minäkin. Siksi olen joskus yrittänyt täällä heittää näihin keskusteluihin, että vaihdettaisiin sähköposteja ja ehkä tavattaisiin. Ei vaan porukka oikein innostu. Kukaan ei halua tunnustaa olevansa av-mamma.
Alue: Aihe vapaa
Aivan sama tilanne täällä... Olisinpa edes introvertti, jos kerran pitää olla yksinäinen ja sosiaalisesti kömpelö.