Sydänsuruinen teini

Mä otin kainaloon sohvalle ja katseltiin elokuvia, puhuttiin ja syötiin ...suklaata:)

Kerro hänelle, että ihminen kokee monenlaisia tunteita elämässään ja rakkaus lienee niistä voimakkain. Sano hänelle, että on ikävää että joutuu pettymään, mutta aurinko tulee aina uudelleen pilvestä esiin. Muistuta tytärtä elämän hyvistä asioista, ei tarvitse luetella, että sinulla on esim. asiat a, b ja c hyvin elämässä. Annan hänen huomata positiiviset asiat itse, kaverit yökylään, perheen kanssa jotain yhteistekemistä, opiskelkaa koulua varten ja sitten, kun koulumenestys on hyvää tulee hyvä fiilis ja lisää tavoitteita. Ohjaa vaivihkaa siis nuoren keskittymistä muihin asioihin, mutta anna tilaa ja aikaa myös surra. Pidä nuoren elämää tasapainoisena ja kerro, että rakastat. Kyllä se siitä!

Itse en painostanut lastani puhumaan, koska ei ollut siihen valmis.

Kun murjotus ja alakuloisuus jatkui yli pari viikkoa, otin asian puheeksi. Ensin oli hiljaa, sitten kommentoi jotain ja itki.

Asia jätettiin siihen sillä kertaa, mutta vähitellen alkoi avautumaan ja nyt juttelee asiasta normaalisti ja kertoilee tapahtuneesta ja tunteistaan. Joten yli pääsi, mutta aikaahan se otti. Vaikka itselläni ikää jo onkin 40+, on oma nuoruus ja tunteet muistissa, joten pystyin jotenkin edes eläytymään toisen tunteisiin ja samalla tiesin, että aika helpottaa, tässäkin.

Minusta parasta on antaa nuorelle tilaa, liikaa ei saa tuputtaa, mutta samalla tehdä selväksi, että vanhempi on sitten siinä saatavilla, kun tarvitsee.