Sydänsuruinen teini

Mä muistan kuinka äitini toi mulle suklaalevyn ja totesi että suklaa helpottaa :) en erityisemmin ole suklaan ystävä mutta silti tuo suklaa jäi vuosiksi sydänsurusuklaakseni.

Onpa sulla ollut ihana ja lämmin äiti.. Suklaata siis hakemaan <3

Voi ei! Sydänsurut on kyllä kauheita.

Onko lapsi tahi nuori tyttö vai poika? Oletan, että tyttö, mutta...

Ehkä hiukan erityistä huomiointia olisi paikallaan. Ja kenties viikonloppuna jotakin kivaa puuhaa yhdessä, että ehtii ajatella muutakin kuin sitä ihastustaan. Se sitten taas ei ole lohdullista, että toteaa karun tosiasian: useimmat ihastukset raukeavat tyhjiin ja useimmat alkavat suhteet päättyvät, ennen kuin ne edes kunnolla olivat suhteita. Elämä on sillä muotoa kovaa, mutta kannattaa tuoda kauniisti esiin se puoli, että sukupolvi toisensa jälkeen on oppinut siitä selviämään, ja lopulta lähes kaikki sen kumppanin kuitenkin löytävät.

Vierailija kirjoitti:

Onpa sulla ollut ihana ja lämmin äiti.. Suklaata siis hakemaan <3

Ei kannata opettaa lasta lohtusyöjäksi.

Olen itse, joskus nuorelleni sanonut, että: " kohdallesi osuu vielä oikea sinusta välittävä ihminen, jos ihastuksesi kanssa ei syntynyt suhdetta tällä kertaa, niin ihan varmasti kohdallesi osuu vielä ihminen, jonka kanssa tunne on molemminpuolista." Sanoin tämän lempeästi ja jo aikuseksi kasvanut tyttäreni on sanonut, että se oli hyvä rohkaisu ja sai katsomaan elämää eteenpäin :)

Nuo surut ottaisi niin mieluusti itselleen, meillä on yhdessä käyty lenkillä, pidetty kylpyiltoja jne. ja järjestetty muuta ajateltavaa.

Minua on lohduttanut se, että uskon isojen kuvioiden olevan kohtalon sanelemaa. Sen, mikä ei toteudu, ei ole tarkoituskaan toteutua. Jotain muuta on elämällä varalla silloin.

Sano, että olet käytettävissä. Älä pakota puhumaan, mutta anna siihen mahdollisuus. Järjestä yhteistä aikaa. Usein toinen nuori ymmärtää toista nuorta parhaiten, voisit ehdottaa, että kutsuu, vaikka kaverinsa yökyläilemään joku viikonloppu. Mitä vain.. Tai muistele omaa nuoruutta ja kerro joku tarina, jossa kenties itsekin podit sydänsuruja se voi helpottaa nuorta ja auttaa näkemään, että vaikka suru tuntuukin nyt ei se ole ikinä maailmanloppua vastaava kohtalo. Rohkaise omalla esimerkillä!

En ole pitänyt äitiäni erityisen empaattisena ihmisenä, mutta muistan yhden kerran kun nuorempana puhuin hänelle sydänsurun kohteestani ja murruin sitten kesken lauseen itkemään. Äiti rupesi samaan aikaan itkemään mun kanssa ja asia kääntyi niin että minä menin lohduttamaan äitiä :D

Siellä taas huippuäiti varmasti! Urheilu on hyvä keino purkaa kielteisiä tunteita, hikilenkki ja sauna sielu ja ruumis raikastuu. Itselläni auttanut sydänsuruihin juuri liikunta :)

En olisi voinut uskoa, miten teinin sydänsurut sattuivat omaan sydämeen. Eipä siinä voinut kuin parhaan mukaan lohduttaa itkevää poikaa ja sanoa, että aika helpottaa vaikkei nyt tunnu siltä.

Keskustelu, lohduttaminen, tuki ja kannustus ovat tärkeitä.

Senkin ymmärtäminen, että oli mennäkseen näin.

Tsemppiä teille molemmille :)

Voi, miksi sydänsurut tuntuu vielä aikuisena yhtä pahalta ellei pahemmalta? :(

N27

Tästä ketjusta tulee oma nuoruus mieleen, kun ihastuin vahvasti poikaan, joka ei kokenut samanalaisia tunteita. Kyllähän se matalaksi veti pitkäksi aikaa, mutta paras lääke oli ystävien seura. Kun ajateltiin muita asioita ja naurettiin niin sitä kautta huomasi, että elämä jatkuu. Omalle äidillekin aina toisinaan puhuin pojasta ja aina kielsin vahvasti, että olin edes tykännyt.. Äiti kuunteli rauhallisena ja se auttoi myös. Ja niin nuori kokee nuo tunteet vahvoina. Älä vaan vähättele ikinä, se on tärkeä muistaa!

Voi, muistan itseni vastaavasta tilanteesta. Ihana kun huolehdit! Äitini vei minua lenkille, museoon (josta tykkäsin) ja isä lätkäpeliin (josta en tajunnut mitään:D) ja vaikka en sitä ehkä silloin osannut ilmaista niin ne merkitsi kyllä tosi paljon, etenkin tuo isän tempaus koska oli niin odottamaton häneltä.

Äiti kertoi myös omista nuoruudenrakkausjutuistaan, pidin sitä ehkä vähän kiusallisena, mutta toisaalta se lähensi meitä ja karisti sen ajatuksen, että äiti ja isä ovat vain tavanneet ja siitä asti on ollut täydellistä. Eli vähän realismia, että ei nuo rakkausasiat kenelläkään aina mene täydellisesti mutta elämä jatkuu.

Olen kiitollinen teille kaikille vastaajille. Olette empaattisia jokainen tässä ketjussa ja lämmittää mieltäni. Mukavaa kesänodotusta jokaiselle <3 alkuper. äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa sulla ollut ihana ja lämmin äiti.. Suklaata siis hakemaan <3

Ei kannata opettaa lasta lohtusyöjäksi.

No voi nyt helvetti oikeasti.

"Tämän päivän onnettomuus voi olla huomisen onni". Tällaisen lauseen luin joskus aikoinaan ja askartelin kortin tyttärelleni, jolla oli sydänsuruja.. Oli kuulemma lohduttava <3 Kyllä se siitä, aika parantaa haavat. Ja täytyy myös muistaa, että nuoren ei tarvitse mitenkään väkisin yrittää poistaa tunteitaan. Hän voi edelleen pitää pojasta ja tunteidenkin haalistumiselle pitää antaa aikaa, kaikki ei tapahdu sormia napsauttamalla. Se on se aika..

Olisipa minullakin ollut äiti, jolle olisi voinut kertoa, miltä tuntuu kun ihastuksen kohteet eivät kiinnitä mitään huomiota! Olisipa äitini kysynyt, että oletko mitenkään tuonut ihastustasi esiin! Olisipa äitini kertonut, että tytötkin ovat arkoja ja taitamattomia näissä asioissa.

Mutta minun äitini oli, ja on, tietyllä tavalla kylmä. En osaa selittää, eikä tässä ole minun avautumiseni paikka. Sen sijaan haluan sanoa, että tämä ap on varmasti hyvä äiti, kun lapsi kertoo arkoja asioitaan.