Lue keskustelun säännöt.
Mies joutui alkamaan absolutistiksi
07.05.2017 |
Sairauden vuoksi (sairaus ei ole alkoholismi)ei anna myöskään vaimonsa juoda tippaakaan. Eroaisitko?
Kommentit (24)
Riippuu onko alkoholi vai mies tärkeämpi. Itse en eroaisi, sehän on terveellistä olla juomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin helposti olla juomatta, jos se tekisi elämästä raittiina miehelle helpompaa. Mutta en olisi aviossam iehen kanssa, joka kuvittelee voivansa " antaa" tai olla antamatta mun tehdä tai olla trkemättä jotain.
Eroaisin. En alkoholin takia vaan siksi että toinen määräilee elämästäni. Ei kuulu sellainen terveeseen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama tilanne. En tosin ole naimisissa, mutta seurustelimme vuoden. Mies jätti minut äskettäin tämän asian takia. Olen työssäkäyvä. Tykkään keskioluesta, ja vapaapäivänä sitä on kiva nauttia. Väkeviin en koske. En ota olutta arki-iltaisin työpäivän edellä. Miehen mielestä sitä ei saisi ottaa tippaakaan.
Jatkan tästä omasta tilanteestani vielä. Eron jälkeen itkin ns. silmät päästäni ja olen koittanut miettiä, olisiko oluesta sittenkin kannattanut luopua. Sen juominen ei vaikuta työhöni mitenkään, otan sitä pe tai la. Rentoudun ja nollaan työpaineita pois, en juo räkäkänniin. Nyt jättäjäni yrittää luikerrella takaisin, teki yllätysvierailun toissa iltana. Olin ehtinyt juoda muutaman oluen, kun hän yllättäen olikin ovellani. Piilotin nopeasti jäljellä olleet ja tarjoilin kahvia. Mies kehui, kuinka mukavaa kun olinkin selvin päin (ei siis huomannut mitään).
Kiitos teille edelliset vastaajat, jotka kirjoititte että ette siedä määräilyä. Tämähän se onkin! Nyt vasta kunnolla tajuan, kuinka paljon minua raivostutti ja ärsytti, kun mies määräili mitä saan omassa kodissani tehdä vapaa-ajallani. Selvä! En ota häntä takaisin! Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama tilanne. En tosin ole naimisissa, mutta seurustelimme vuoden. Mies jätti minut äskettäin tämän asian takia. Olen työssäkäyvä. Tykkään keskioluesta, ja vapaapäivänä sitä on kiva nauttia. Väkeviin en koske. En ota olutta arki-iltaisin työpäivän edellä. Miehen mielestä sitä ei saisi ottaa tippaakaan.
Jatkan tästä omasta tilanteestani vielä. Eron jälkeen itkin ns. silmät päästäni ja olen koittanut miettiä, olisiko oluesta sittenkin kannattanut luopua. Sen juominen ei vaikuta työhöni mitenkään, otan sitä pe tai la. Rentoudun ja nollaan työpaineita pois, en juo räkäkänniin. Nyt jättäjäni yrittää luikerrella takaisin, teki yllätysvierailun toissa iltana. Olin ehtinyt juoda muutaman oluen, kun hän yllättäen olikin ovellani. Piilotin nopeasti jäljellä olleet ja tarjoilin kahvia. Mies kehui, kuinka mukavaa kun olinkin selvin päin (ei siis huomannut mitään).
Kiitos teille edelliset vastaajat, jotka kirjoititte että ette siedä määräilyä. Tämähän se onkin! Nyt vasta kunnolla tajuan, kuinka paljon minua raivostutti ja ärsytti, kun mies määräili mitä saan omassa kodissani tehdä vapaa-ajallani. Selvä! En ota häntä takaisin! Kiitos.
Meillä on yhteiset lapset,lainat yms. Eri tosi vaikea monen asian takia. Mietin siis onko tällaisen asian takia syy erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama tilanne. En tosin ole naimisissa, mutta seurustelimme vuoden. Mies jätti minut äskettäin tämän asian takia. Olen työssäkäyvä. Tykkään keskioluesta, ja vapaapäivänä sitä on kiva nauttia. Väkeviin en koske. En ota olutta arki-iltaisin työpäivän edellä. Miehen mielestä sitä ei saisi ottaa tippaakaan.
Jatkan tästä omasta tilanteestani vielä. Eron jälkeen itkin ns. silmät päästäni ja olen koittanut miettiä, olisiko oluesta sittenkin kannattanut luopua. Sen juominen ei vaikuta työhöni mitenkään, otan sitä pe tai la. Rentoudun ja nollaan työpaineita pois, en juo räkäkänniin. Nyt jättäjäni yrittää luikerrella takaisin, teki yllätysvierailun toissa iltana. Olin ehtinyt juoda muutaman oluen, kun hän yllättäen olikin ovellani. Piilotin nopeasti jäljellä olleet ja tarjoilin kahvia. Mies kehui, kuinka mukavaa kun olinkin selvin päin (ei siis huomannut mitään).
Kiitos teille edelliset vastaajat, jotka kirjoititte että ette siedä määräilyä. Tämähän se onkin! Nyt vasta kunnolla tajuan, kuinka paljon minua raivostutti ja ärsytti, kun mies määräili mitä saan omassa kodissani tehdä vapaa-ajallani. Selvä! En ota häntä takaisin! Kiitos.
Työpaineet pois alkoholilla ei ole tervettä.
Sinulla, Ap, on paljon vaikeampi tilanne kuin minulla. Tuo miehesi määräileminen on tosi kurjaa. Minkä takia hän sen tekee, onko huolissaan sinunkin terveydestäsi vai onko se sitä että muutkaan ei saa kun hänkään ei saa (eli mieli tekisi edelleen ottaa). En osaa sinua neuvoa, sen tehkööt viisaammat. Voimia asian kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla, Ap, on paljon vaikeampi tilanne kuin minulla. Tuo miehesi määräileminen on tosi kurjaa. Minkä takia hän sen tekee, onko huolissaan sinunkin terveydestäsi vai onko se sitä että muutkaan ei saa kun hänkään ei saa (eli mieli tekisi edelleen ottaa). En osaa sinua neuvoa, sen tehkööt viisaammat. Voimia asian kanssa!
Tuo jälkimmäinen. Kun hän ei saa,en saa minäkään. Kiitos tsempeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama tilanne. En tosin ole naimisissa, mutta seurustelimme vuoden. Mies jätti minut äskettäin tämän asian takia. Olen työssäkäyvä. Tykkään keskioluesta, ja vapaapäivänä sitä on kiva nauttia. Väkeviin en koske. En ota olutta arki-iltaisin työpäivän edellä. Miehen mielestä sitä ei saisi ottaa tippaakaan.
Jatkan tästä omasta tilanteestani vielä. Eron jälkeen itkin ns. silmät päästäni ja olen koittanut miettiä, olisiko oluesta sittenkin kannattanut luopua. Sen juominen ei vaikuta työhöni mitenkään, otan sitä pe tai la. Rentoudun ja nollaan työpaineita pois, en juo räkäkänniin. Nyt jättäjäni yrittää luikerrella takaisin, teki yllätysvierailun toissa iltana. Olin ehtinyt juoda muutaman oluen, kun hän yllättäen olikin ovellani. Piilotin nopeasti jäljellä olleet ja tarjoilin kahvia. Mies kehui, kuinka mukavaa kun olinkin selvin päin (ei siis huomannut mitään).
Kiitos teille edelliset vastaajat, jotka kirjoititte että ette siedä määräilyä. Tämähän se onkin! Nyt vasta kunnolla tajuan, kuinka paljon minua raivostutti ja ärsytti, kun mies määräili mitä saan omassa kodissani tehdä vapaa-ajallani. Selvä! En ota häntä takaisin! Kiitos.
No ei se ole ihan noin yksinkertaista. Nyt tuntuu että haet kovin oikeutusta juoda vaikka mies pyytäisi toisin. Määräileekö mies muuten voimakkaasti esim mitä kaupasta ostetaan, millaisia vaatteita sinun tulisi käyttää jne. Jos näin niin ymmärrän eron.
Jos ongelmana on vain alkoholin juonti niin sitten kyllä tällä naisella olisi paikka katsoa peiliin ja miettiä kuinka tärkeää tuo alkoholi onkaan. Jos käsitin oikein niin lapsiperheen ero johtuisi vain siitä että toinen haluaa juoda kerran viikossa alkoholia ja toinen ei hyväksy sitä. Miten olisi kompromissi tyyliin juo vain joka toinen viikko tai määrästä sovittaisiin.
Itse olen hieman huolissani miehestäni jonka juominen on lisääntynyt 10 vuodessa kerran viikossa saunakaljasta kome kertaa viikossa 3-7 annosta. Miehen mielestä tässä ei ongelmaa ja kokee että tuo on ainoa tapa purkaa työstressiä. Itse olen kyllä suositellut hakemaan uutta työpaikkaa... onneksi mies piti tipattoman helmikuun niin se lohdutti minua siitä ettei tilanne ole vielä kovin paha kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti eroaisin. Jos miestä todella häiritsisi nykyinen alkoholin käyttö hänen ongelmansa ei poistuisi sillä että minä olisin kokonaan juomatta. Toisaalta taas jos alkoholin käyttöni olisi sillä tasolla että se häiritsee muiden elämää alkoholiongelmaisena tuskin itse pystyisin juomista lopettamaan vaan lopettaisin mieluummin suhteen joka rajoittaa alkoholinkäyttöäni ja olisin vieläpä vihainen siitä että en saa juoda niin kuin haluan.
Alkoholi on ongelma jos se on niin tärkeää että pitää erota ja perhe hajoittaa jotta pääsee juomaan. Toki mieskin voi joustaa ja sallia esim pikkujoulut tms. Jokaviikkoiseen rentoyäutumiseen on parempia keinoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vain kuvitella sitä väninän määrää, jos asetelma olisi päinvastainen. "Yhyy, mieheni ei kunnioita minua kun ottaa pari kaljaa vaikka minä en voi, koska sairas, yhyy"
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi on ongelma jos se on niin tärkeää että pitää erota ja perhe hajoittaa jotta pääsee juomaan. Toki mieskin voi joustaa ja sallia esim pikkujoulut tms. Jokaviikkoiseen rentoyäutumiseen on parempia keinoja.
Mutta kun mies ei jousta eikä anna edes kerran vuodessa juoda alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi on ongelma jos se on niin tärkeää että pitää erota ja perhe hajoittaa jotta pääsee juomaan. Toki mieskin voi joustaa ja sallia esim pikkujoulut tms. Jokaviikkoiseen rentoyäutumiseen on parempia keinoja.
Mutta kun mies ei jousta eikä anna edes kerran vuodessa juoda alkoholia.
Poistuisiko ongelmat parisuhteesta sillä että ei joisi sitä kertaa vuodessakaan. En oikein usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama tilanne. En tosin ole naimisissa, mutta seurustelimme vuoden. Mies jätti minut äskettäin tämän asian takia. Olen työssäkäyvä. Tykkään keskioluesta, ja vapaapäivänä sitä on kiva nauttia. Väkeviin en koske. En ota olutta arki-iltaisin työpäivän edellä. Miehen mielestä sitä ei saisi ottaa tippaakaan.
Jatkan tästä omasta tilanteestani vielä. Eron jälkeen itkin ns. silmät päästäni ja olen koittanut miettiä, olisiko oluesta sittenkin kannattanut luopua. Sen juominen ei vaikuta työhöni mitenkään, otan sitä pe tai la. Rentoudun ja nollaan työpaineita pois, en juo räkäkänniin. Nyt jättäjäni yrittää luikerrella takaisin, teki yllätysvierailun toissa iltana. Olin ehtinyt juoda muutaman oluen, kun hän yllättäen olikin ovellani. Piilotin nopeasti jäljellä olleet ja tarjoilin kahvia. Mies kehui, kuinka mukavaa kun olinkin selvin päin (ei siis huomannut mitään).
Kiitos teille edelliset vastaajat, jotka kirjoititte että ette siedä määräilyä. Tämähän se onkin! Nyt vasta kunnolla tajuan, kuinka paljon minua raivostutti ja ärsytti, kun mies määräili mitä saan omassa kodissani tehdä vapaa-ajallani. Selvä! En ota häntä takaisin! Kiitos.
No ei se ole ihan noin yksinkertaista. Nyt tuntuu että haet kovin oikeutusta juoda vaikka mies pyytäisi toisin. Määräileekö mies muuten voimakkaasti esim mitä kaupasta ostetaan, millaisia vaatteita sinun tulisi käyttää jne. Jos näin niin ymmärrän eron.
Jos ongelmana on vain alkoholin juonti niin sitten kyllä tällä naisella olisi paikka katsoa peiliin ja miettiä kuinka tärkeää tuo alkoholi onkaan. Jos käsitin oikein niin lapsiperheen ero johtuisi vain siitä että toinen haluaa juoda kerran viikossa alkoholia ja toinen ei hyväksy sitä. Miten olisi kompromissi tyyliin juo vain joka toinen viikko tai määrästä sovittaisiin.
Itse olen hieman huolissani miehestäni jonka juominen on lisääntynyt 10 vuodessa kerran viikossa saunakaljasta kome kertaa viikossa 3-7 annosta. Miehen mielestä tässä ei ongelmaa ja kokee että tuo on ainoa tapa purkaa työstressiä. Itse olen kyllä suositellut hakemaan uutta työpaikkaa... onneksi mies piti tipattoman helmikuun niin se lohdutti minua siitä ettei tilanne ole vielä kovin paha kuitenkaan.
Hei, nyt sä sotket Ap:n ja minut. Minä en ole mikään lapsiperhe vaan sinkku. Mies loisi luonani, määräili etten saa ottaa tipan tippaa koska on itse absolutisti. Käskytti siivoamaan hullun lailla, sille oli oikein omat aikataulut. Ma piti pölyt pyyhkiä, ti imuroida, ke lattiat pestä, to siivota kylppäri ja kissanhiekkalaatikot pestä, pe vaihtaa lakanat ja siitä alkaen viikonloppu olikin pyykinpesua. Otin siinä sivussa vähän olutta, ja sekös miestä kismitti. Ei tehnyt elettäkään kotitöiden eteen. Mä siis tein nuo työpäivän jälkeen, mies eläkkeellä, Joten en ota takaisin enää vaikka kuinka vonkaa.
En jaksais. Ei se sun isä ole eikä voi kieltää jos harvakseltaan otat. Jokin kompromissi täytyisi löytyä. Itse en voi sietää enää mitään komentelua. Exäni teki vuorotyötä ja jos sattui olemaan vaikka juhannuksen töissä vaati etten minäkään sitten juhli mitenkään. Ei. Ei. Ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama tilanne. En tosin ole naimisissa, mutta seurustelimme vuoden. Mies jätti minut äskettäin tämän asian takia. Olen työssäkäyvä. Tykkään keskioluesta, ja vapaapäivänä sitä on kiva nauttia. Väkeviin en koske. En ota olutta arki-iltaisin työpäivän edellä. Miehen mielestä sitä ei saisi ottaa tippaakaan.
Jatkan tästä omasta tilanteestani vielä. Eron jälkeen itkin ns. silmät päästäni ja olen koittanut miettiä, olisiko oluesta sittenkin kannattanut luopua. Sen juominen ei vaikuta työhöni mitenkään, otan sitä pe tai la. Rentoudun ja nollaan työpaineita pois, en juo räkäkänniin. Nyt jättäjäni yrittää luikerrella takaisin, teki yllätysvierailun toissa iltana. Olin ehtinyt juoda muutaman oluen, kun hän yllättäen olikin ovellani. Piilotin nopeasti jäljellä olleet ja tarjoilin kahvia. Mies kehui, kuinka mukavaa kun olinkin selvin päin (ei siis huomannut mitään).
Kiitos teille edelliset vastaajat, jotka kirjoititte että ette siedä määräilyä. Tämähän se onkin! Nyt vasta kunnolla tajuan, kuinka paljon minua raivostutti ja ärsytti, kun mies määräili mitä saan omassa kodissani tehdä vapaa-ajallani. Selvä! En ota häntä takaisin! Kiitos.
No ei se ole ihan noin yksinkertaista. Nyt tuntuu että haet kovin oikeutusta juoda vaikka mies pyytäisi toisin. Määräileekö mies muuten voimakkaasti esim mitä kaupasta ostetaan, millaisia vaatteita sinun tulisi käyttää jne. Jos näin niin ymmärrän eron.
Jos ongelmana on vain alkoholin juonti niin sitten kyllä tällä naisella olisi paikka katsoa peiliin ja miettiä kuinka tärkeää tuo alkoholi onkaan. Jos käsitin oikein niin lapsiperheen ero johtuisi vain siitä että toinen haluaa juoda kerran viikossa alkoholia ja toinen ei hyväksy sitä. Miten olisi kompromissi tyyliin juo vain joka toinen viikko tai määrästä sovittaisiin.
Itse olen hieman huolissani miehestäni jonka juominen on lisääntynyt 10 vuodessa kerran viikossa saunakaljasta kome kertaa viikossa 3-7 annosta. Miehen mielestä tässä ei ongelmaa ja kokee että tuo on ainoa tapa purkaa työstressiä. Itse olen kyllä suositellut hakemaan uutta työpaikkaa... onneksi mies piti tipattoman helmikuun niin se lohdutti minua siitä ettei tilanne ole vielä kovin paha kuitenkaan.
Hei, nyt sä sotket Ap:n ja minut. Minä en ole mikään lapsiperhe vaan sinkku. Mies loisi luonani, määräili etten saa ottaa tipan tippaa koska on itse absolutisti. Käskytti siivoamaan hullun lailla, sille oli oikein omat aikataulut. Ma piti pölyt pyyhkiä, ti imuroida, ke lattiat pestä, to siivota kylppäri ja kissanhiekkalaatikot pestä, pe vaihtaa lakanat ja siitä alkaen viikonloppu olikin pyykinpesua. Otin siinä sivussa vähän olutta, ja sekös miestä kismitti. Ei tehnyt elettäkään kotitöiden eteen. Mä siis tein nuo työpäivän jälkeen, mies eläkkeellä, Joten en ota takaisin enää vaikka kuinka vonkaa.
Ehdothan on olleet kuin työsuhteessa: työkohteet/päivä eikä alkoholia työaikana. Voisit oikeastaan laskuttaa tunnit ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama tilanne. En tosin ole naimisissa, mutta seurustelimme vuoden. Mies jätti minut äskettäin tämän asian takia. Olen työssäkäyvä. Tykkään keskioluesta, ja vapaapäivänä sitä on kiva nauttia. Väkeviin en koske. En ota olutta arki-iltaisin työpäivän edellä. Miehen mielestä sitä ei saisi ottaa tippaakaan.
Jatkan tästä omasta tilanteestani vielä. Eron jälkeen itkin ns. silmät päästäni ja olen koittanut miettiä, olisiko oluesta sittenkin kannattanut luopua. Sen juominen ei vaikuta työhöni mitenkään, otan sitä pe tai la. Rentoudun ja nollaan työpaineita pois, en juo räkäkänniin. Nyt jättäjäni yrittää luikerrella takaisin, teki yllätysvierailun toissa iltana. Olin ehtinyt juoda muutaman oluen, kun hän yllättäen olikin ovellani. Piilotin nopeasti jäljellä olleet ja tarjoilin kahvia. Mies kehui, kuinka mukavaa kun olinkin selvin päin (ei siis huomannut mitään).
Kiitos teille edelliset vastaajat, jotka kirjoititte että ette siedä määräilyä. Tämähän se onkin! Nyt vasta kunnolla tajuan, kuinka paljon minua raivostutti ja ärsytti, kun mies määräili mitä saan omassa kodissani tehdä vapaa-ajallani. Selvä! En ota häntä takaisin! Kiitos.
Onko sinulla sen oluen kanssa oikeasti ongelmaa? Miksi piilottelet, jos ei ole väliä?
Ihan kuin se toinen tuossakin määrälisi. Kai sinä isaat sanoa, että juot olutta joka tapauksessa....että sinä et halua, että sinua määräillään.
Minun mielestäni tuo on pakenemista. Seuraavan miehen kanssa pakenet sitä asiaa tai jotain muuta.
Miksi et juttele sen miehesi kanssa? Toki, jos ei kiinnosta koko ihminen, niin sitten ei...tai kun kerran seurustelette tai seurustelitte, niin kai sinä voit asiasi kertoa?
Jaaaa-a...jos toinen sairauden takia tai muuten vaan ei juo, niin saattaa se toinenkin lopettaa juomisen ihan omasta tahdostaan.
Minulla on sama tilanne. En tosin ole naimisissa, mutta seurustelimme vuoden. Mies jätti minut äskettäin tämän asian takia. Olen työssäkäyvä. Tykkään keskioluesta, ja vapaapäivänä sitä on kiva nauttia. Väkeviin en koske. En ota olutta arki-iltaisin työpäivän edellä. Miehen mielestä sitä ei saisi ottaa tippaakaan.