Lue keskustelun säännöt.
Voiko minulla olla ADHD?
06.05.2017 |
Olen 25-vuotias nainen ja opiskelen yliopistossa. Pystyn kyllä keskittymään, mutta se vie kaiken energiani. En ole aikoihin jaksanut esimerkiksi nähdä ketään ystäviäni, sillä näkeminen vie kaiken energiani. Usein tuntuu vaikealta samaan aikaan keskittyä siihen mitä minulle sanotaan ja miettiä vastausta. Olen koko elämäni ollut hieman outo muiden mielestä. Tuntemattomia ihmisiä kohdatessani käyn aivan ylikierroksilla, koitan samaan aikaan hallita tilanteen sekä päästä siitä mahdollisimman nopeasti pois, puhun nopeasti ja nauran paljon, vaikka samalla haluaisin vain poistua takavasemmalle.
Vajoan usein omiin ajatuksiini aivan täysin. Mielessä pyörii jatkuvasti todella paljon asioita. Esimerkiksi katsoessani tv:tä tarvitsen aina jotain muuta tekemistä samalla, luen puhelimella keskusteluja foorumeilta tai viilaan kynsiä tmv. Usein myös siivotessa en pysty keskittymään ilman musiikkia ja ajatukset kulkevat silti ihan muualla... Kuljen suurimman osan päivästä automaatio-ohjauksella, teen asioita täysin ajattelematta niitä ja joudun myöhemmin miettimään, olenko esim. syönyt aamulla ja muistanut ulkoiluttaa koiran.
Stressaan aivan jatkuvasti, en osaa elää hetkessä vaan aina tulevaisuudessa ja menneisyydessä. Teen jatkuvasti listoja kaikesta, se helpottaa sen verran, että tärkeimmät asiat tulevat jokseenkin hoidettua.
.... Tai näin oli, kunnes sain keliakia diagnoosin. Kahden gluteenittoman viikon jälkeen pystyn yhtäkkiä keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, sosiaaliset tilanteet tuntuvat helpoilta, enkä enää stressaa. Suvussa on useammalla diagnosoitu ADHD ja nyt ensimmäistä kertaa pystyn katsomaan omaa käytöstäni eri näkökulmasta ja olen alkanut epäilemään, että ADHD on kyseessä myös omalla kohdallani.
Tällä hetkellä olo on tasainen ja kaikin puolin hyvä. Mutta jos tämä tosiaan on ADHD:ta (25%:lla keliaakikoista on myös ADHD), voihan se olla, että tilanne tästä vielä muuttuu kunhan kroppa pääsee gluteenista eroon.
Mielipiteitä, kokemuksia?
Kommentit (16)
Hei,
Ei aivan nuo oireesi tunnu tutuilta, mutta lue kirja Aikuustyypin ADHD. Kirjoittanut kaksi suomalaista naista mutta en muista ketkä.
Jos kirjassa oli esim. n. 100 esimerkkiä käytöksestä tms. minuun ne osui 98%, mutta kirjassa oli paljon tietoa oireyhtymästä ja siitä miten sitä voi jopa hyödyntää. sekä saada siitä jopa voimavaroja. Minä löysin mm. innovaation.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo adhd yleensä vaikuttaa elämän hallintaan siinä määrin ettet pystyisi yliopistossa edes opiskelemaan, ainakaan ilman lääkitystä. Itsellä adhd ja hyvä kuin ammattikoulun läpi pääsin.
Jos epäilet niin puhu lääkärillesi, kyllähän tuota aikuisiltakin tutkitaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo adhd yleensä vaikuttaa elämän hallintaan siinä määrin ettet pystyisi yliopistossa edes opiskelemaan, ainakaan ilman lääkitystä. Itsellä adhd ja hyvä kuin ammattikoulun läpi pääsin.
Jos epäilet niin puhu lääkärillesi, kyllähän tuota aikuisiltakin tutkitaan.
Höpsis. Älykäs adhd suoriutuu kyllä yliopisto-opinnoistakin. Tuo on vanhanaikaista ajattelua, parikymmentä vuotta sitten ajateltiin vielä noin.
T. FM, ADHD
Kiitos vastauksista, erityisesti kirjavinkistä. Lääkäri oli sitä mieltä, että on todennäköistä, mutta asiaa ei vielä varsinaisesti otettu käsittelyyn. Opiskelu on sujunut, sillä olen saanut opiskella itsenäisesti yläasteelta asti. Luennoilla en pysty keskittymään, opetus on liian hidasta. Yksinäni omaan vauhtiini pystyn opiskelemaan. Opiskelen matematiikkaa, laskemiseen on helpompi keskittyä kuin varsinaiseen lukemiseen.
-ap
Olen itsekin miettinyt, voisiko mulla olla ADHD. Pärjään kyllä opinnoissa, olen fiksu ja mulla on jotenkin superhyvä muisti (muistan yhä esim. joidenkin ala-astekavereiden syntymäpäiviä, vaikka ei olla oltu tekemisissä melkein pariinkymmeneen vuoteen), mutta olen saamaton ja tehtävät on usein rästissä/myöhässä - vaikka osaisinkin ne tehdä.
Olen impulsiivinen ja mielialani ailahtelevat päivän aikana paljon, eikä siihen tarvita isoakaan ärsykettä - osa tuntuu tapahtuvan jopa ilman mitään ärsykettä.
Keskittymiskyky on aika olematon, myös niissä asioissa mistä pidän. Pystyn keskittymään n. 15-30 minuuttia kerrallaan, mutta viimeistään sitten on pakko pitää tauko. En pysty keskittyä myöskään pitkiin keskusteluihin, vaan ajatus harhailee ja saatan esim. ruveta hymyilemään/nauramaan kesken (siis helvetin noloa esim. töissä esimiehen kanssa...).
Juuri yhtenä päivänä kävin ihan kierroksilla, kun olin keskittynyt erääseen juttuun 20min. Kuin olisin yhtäkkiä jossain transsissa, oli pakko kävellä ympyrää ja höpöttää ja totesin vain "mä en pysty nyt istumaan", kun tuntui että kaikki "pidätelty" energia pursuisi väkisin ulos.
Puhumattakaan siitä, että kaikki on aina levällään ja hukassa... Rasittavaa.
Tai sitten vain olen tällainen. En tiedä, olen koko elämäni ollut tällainen ja kai siihen on tavallaan tottunut, vaikka osa asioista häiritseekin joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo adhd yleensä vaikuttaa elämän hallintaan siinä määrin ettet pystyisi yliopistossa edes opiskelemaan, ainakaan ilman lääkitystä. Itsellä adhd ja hyvä kuin ammattikoulun läpi pääsin.
Jos epäilet niin puhu lääkärillesi, kyllähän tuota aikuisiltakin tutkitaan.
No ei nyt ihan näinkään. Riippuu tosi paljon oireista. Olen itse käynyt AMK:n ja tiedän että olisin pystynyt käymään yliopistonkin, koska olen tarpeeksi älykäs, ja pystyn sitä kautta kompensoimaan tosi paljon oireiluani.
Silti olen 100% ADHD, ja esim. impulsiivisuus, ylivilkkaus, keskittymisen epätasaisuus on mulla tosi voimakasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin miettinyt, voisiko mulla olla ADHD. Pärjään kyllä opinnoissa, olen fiksu ja mulla on jotenkin superhyvä muisti (muistan yhä esim. joidenkin ala-astekavereiden syntymäpäiviä, vaikka ei olla oltu tekemisissä melkein pariinkymmeneen vuoteen), mutta olen saamaton ja tehtävät on usein rästissä/myöhässä - vaikka osaisinkin ne tehdä.
Olen impulsiivinen ja mielialani ailahtelevat päivän aikana paljon, eikä siihen tarvita isoakaan ärsykettä - osa tuntuu tapahtuvan jopa ilman mitään ärsykettä.
Keskittymiskyky on aika olematon, myös niissä asioissa mistä pidän. Pystyn keskittymään n. 15-30 minuuttia kerrallaan, mutta viimeistään sitten on pakko pitää tauko. En pysty keskittyä myöskään pitkiin keskusteluihin, vaan ajatus harhailee ja saatan esim. ruveta hymyilemään/nauramaan kesken (siis helvetin noloa esim. töissä esimiehen kanssa...).
Juuri yhtenä päivänä kävin ihan kierroksilla, kun olin keskittynyt erääseen juttuun 20min. Kuin olisin yhtäkkiä jossain transsissa, oli pakko kävellä ympyrää ja höpöttää ja totesin vain "mä en pysty nyt istumaan", kun tuntui että kaikki "pidätelty" energia pursuisi väkisin ulos.
Puhumattakaan siitä, että kaikki on aina levällään ja hukassa... Rasittavaa.
Tai sitten vain olen tällainen. En tiedä, olen koko elämäni ollut tällainen ja kai siihen on tavallaan tottunut, vaikka osa asioista häiritseekin joka päivä.
Kuulostaa ADHD:lta. Puhuminen ja liikkuminen on meille omantoiminnanohjausta, jota ei pidä tarpeettomasti estää tai hävetä. Mun esim. pitää yksin autoa ajaessa puhua koko ajan, tai laulaa tai jotain, tai vaivun ihan liikaa ajatuksiini.
Tämä on asia mikä pitäisi tajuta ja ottaa huomioon koulussakin ADHD-lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin siinä 2000 luvun alkupuolella oli helvetin rohkeaa heittää ilmaan tuo kysymys. Nyt jos joku hiffaa add:n ja on jo täysi-ikäinen niin tulee sellainen blaah olo. Ei vaan jaksa enää selittää hitaammille.
Natasha Bedingfieldin biisi "This Words" käsittelee add:ta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin miettinyt, voisiko mulla olla ADHD. Pärjään kyllä opinnoissa, olen fiksu ja mulla on jotenkin superhyvä muisti (muistan yhä esim. joidenkin ala-astekavereiden syntymäpäiviä, vaikka ei olla oltu tekemisissä melkein pariinkymmeneen vuoteen), mutta olen saamaton ja tehtävät on usein rästissä/myöhässä - vaikka osaisinkin ne tehdä.
Olen impulsiivinen ja mielialani ailahtelevat päivän aikana paljon, eikä siihen tarvita isoakaan ärsykettä - osa tuntuu tapahtuvan jopa ilman mitään ärsykettä.
Keskittymiskyky on aika olematon, myös niissä asioissa mistä pidän. Pystyn keskittymään n. 15-30 minuuttia kerrallaan, mutta viimeistään sitten on pakko pitää tauko. En pysty keskittyä myöskään pitkiin keskusteluihin, vaan ajatus harhailee ja saatan esim. ruveta hymyilemään/nauramaan kesken (siis helvetin noloa esim. töissä esimiehen kanssa...).
Juuri yhtenä päivänä kävin ihan kierroksilla, kun olin keskittynyt erääseen juttuun 20min. Kuin olisin yhtäkkiä jossain transsissa, oli pakko kävellä ympyrää ja höpöttää ja totesin vain "mä en pysty nyt istumaan", kun tuntui että kaikki "pidätelty" energia pursuisi väkisin ulos.
Puhumattakaan siitä, että kaikki on aina levällään ja hukassa... Rasittavaa.
Tai sitten vain olen tällainen. En tiedä, olen koko elämäni ollut tällainen ja kai siihen on tavallaan tottunut, vaikka osa asioista häiritseekin joka päivä.
Kuulostaa ADHD:lta. Puhuminen ja liikkuminen on meille omantoiminnanohjausta, jota ei pidä tarpeettomasti estää tai hävetä. Mun esim. pitää yksin autoa ajaessa puhua koko ajan, tai laulaa tai jotain, tai vaivun ihan liikaa ajatuksiini.
Tämä on asia mikä pitäisi tajuta ja ottaa huomioon koulussakin ADHD-lasten kanssa.
Yleisesti ns. yliaktiivisuus ei haittaakaan, mutta tietyissä tilanteissa missä on ihan pakko keskittyä niin sen jälkeen "vapautuessa" tuntuu kuin kaikki se pidätelty energia olisi potenssiin sata. Ja siis koskaan keskittyessänikään en ole täysin paikallani, ja silloin pienikin ärsyke voi viedä keskittymiskyvyn ja sitä on hyvin vaikea palauttaa ilman hetkellistä irtaantumista koko asiasta.
Puhun kyllä ihan helvetisti, siis koko ajan. Joskus innostuessani puhun viittä eri asiaa yhtäaikaisesti, siis voin vaihtaa lennosta lausetta ja kesken lauseen aihetta. Puhun myös tosi nopeasti, mutta saan kyllä toki kontrolloitua sitä kun keskityn (esim. maahanmuuttajien/lasten kanssa puhuessani, koska "norminopeudella" en välttämättä tule ymmärretyksi).
Ja minuakin auttaa ääneen puhuminen, teen sitä tosi paljon kotona esim. organisoidessani päivän aktiviteetteja/jotain järjestystä/pakkaamista tms.
T. lainaamasi henkilö
Kiitos paljon vastauksista! Tuosta jonkun mainitsemasta liikkumisesta ja puhumisesta tuli mieleen, että olen ihan lapsesta asti vihellellyt jatkuvasti, minkä kautta onnistun huomattavasti paremmin ohjaamaan mielialaani ja käyttäytymistäni. Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni, mutta viheltely on tällainen.. aina mukana ja uskaltaa silloinkin kun ei viitsi laulaa. Myös hyvä muisti kuulostaa tutulta, muistan todella paljon yksityiskohtia muutenkin kun johonkin keskityn, kaikki painuu mieleen. Muistini nojaa suurelta osin siihen, että pystyn palauttamaan paljon asioita mieleeni kuvina, esimerkiksi muistan miten lukion historian kirjojen sivut on sommiteltu ts. missä kohtaa sivua mikäkin kuva esim. on ollut. Muistan myös käytännössä jokaisen lukemani kirjan kannen kuullessani sen nimen... Sama leffojen kanssa. Lisäksi muistan aina mitä ihmisillä on ollut päällään tavatessamme ensimmäistä kertaa. Tästä olisi niin paljon esimerkkejä...
Puheeni on myös todella nopeaa. Pitäessäni esitelmää pidän kädessäni vanhaa kelloa jonka sekuntiviisarin liikkeen pystyn tuntemaan, sen avulla onnistun hieman rauhoittamaan puhettani. Kavereille puhuessa puhun mielettömän nopeasti. En ole koskaan kokenut tätä ongelmaksi... Ajatukseni ovat tavallisesti todella lennokkaita, asiat yhdistyvät päässä mieletöntä vauhtia. Tämän takia monet ovat sitä mieltä, että olen todella hauskaa seuraa. Itseäni kuitenkin on häirinnyt erityisesti viimeisen vuoden aikana, että välillä kesken jutun vaihdan aihetta aivan kokonaan, jonkin assosiaation kautta mieleen vain tunkeutuu vahvempana uusi ajatus, enkä enää jaksa palata aiempaan vaan jatkan siitä. Valitettavasti tämä saattaa tarkoittaa, että vaihdan aihetta ystäväni aloittamasta jutusta, minkä takia nämä jälkeenpäin aina harmittavat... :/
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minulla on myös todella visuaalinen muisti. Muistan myös kuvien avulla helposti, jos mietin esimerkiksi jotain kellonaikaa, näen sen mielessäni kuten olen sen nähnyt (esim. antibioottikuurin aikaan saatan miettiä, moneltako otin viimeksi ja tällöin mieleen syttyy kuva kännykän näytöstä ja kellonajasta lääkkeenottohetkellä).
Sitten taas vastapainoksi on tosi jännä, etten välttämättä muista mihin laitoin hatun, jonkin laskun, tärkeän koulupaperin tms., saatan kääntää koko talon ympäri etsiessäni juuri asiaa X ilman mitään muistikuvaa, mihin sen laskin.
En siis ole itse ollut tutkimuksissa, mutta menossa kyllä. Koko elämäni on ollut hyvin sekavaa, mutta en tiedä johtuisiko sekavuus esim. ADHD:sta vai johtuisiko oireilu sekavuudesta (vaikea lapsuus ja nuoruus, käytösongelmia ja hankalat perhesuhteet, en pärjännyt koulussa enkä koskaan ole saanut paljoa kavereita, epävarmuus yms.). Itselläni käytösongelmat ovat alkaneet jo parivuotiaana, eli sekin mielestäni puoltaisi jotain neurologista tmv. vaivaa.
Täytyy kyllä palata tähän keskusteluun vielä, josko joillain muillakin olisi kokemuksia :)
T. 6 & 11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin siinä 2000 luvun alkupuolella oli helvetin rohkeaa heittää ilmaan tuo kysymys. Nyt jos joku hiffaa add:n ja on jo täysi-ikäinen niin tulee sellainen blaah olo. Ei vaan jaksa enää selittää hitaammille.
?
Tein itse diagnoosin , että itsellänikin saattaisisi olla ADHD. Minulla on juuri samat vaikeudet, kun sinulla): Aijon varmaan käydä ADHD testeissä.
Jos sulle todettiin keliakia ja ruokavaliomuutoksella oireet hävisivät, miksi kyseessä ei olisi vain keliakia?
Itsellä on ADHD dg