Lue keskustelun säännöt.
Meidän ADD-nuori ei saa mitään aikaiseksi. Jätti lukionkin kesken
Kommentit (52)
Tuo minuakin pelottaa. Tosin meidän pikka vasta 14v.
Sen tulevaisuus pelottaa ihan oikeesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuu päättyy mutta huoli ei ikinä. Haluaisin niin auttaa mutta vaikeaa on. Sydän vuotaa verta :(
Vierailija kirjoitti:
Tuo minuakin pelottaa. Tosin meidän pikka vasta 14v.
Sen tulevaisuus pelottaa ihan oikeesti.
No ihan yhtä huonosti menee meilläkin, joilla ei ole trendikkäitä kirjainyhdistelmiä ja koulut on saatu käytyä
Vierailija kirjoitti:
Tuo minuakin pelottaa. Tosin meidän pikka vasta 14v.
Sen tulevaisuus pelottaa ihan oikeesti.
Vielä ehdit pelastaa hänet. Isoin osa sitä on toimiva lääkitys, etsi kunnon lääkäri joka kuuntelee sinua ja tytärtäsi! Toivoisin, että minunkin äitini olisi tehnyt saman aikoinaan.
Meillä kävi samoin. Nippanappa pääsi peruskoulusta. Sen jälkeen kaksi innoissaan aloitettua tutkintoa jäänyt kesken. Kun ei pysty lukemaan sitten yhtään mitään. Ikävä katsoa sivusta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös ADD ja joskus olin aika samanlainen. Ihan oikeasti ei pystynyt tai jaksanut ja ahdisti ja mitä vielä, mitä ei ainakaan helpottanut kun vanhemmat ei ollenkaan yrittäneet samaistua tai auttaa. Helpotti kun sai apua ja ymmärrystä itselleenkin siihen, miksi kaikki ei suju kuten muilla ihmisillä ja miten käsitellä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös ADD ja joskus olin aika samanlainen. Ihan oikeasti ei pystynyt tai jaksanut ja ahdisti ja mitä vielä, mitä ei ainakaan helpottanut kun vanhemmat ei ollenkaan yrittäneet samaistua tai auttaa. Helpotti kun sai apua ja ymmärrystä itselleenkin siihen, miksi kaikki ei suju kuten muilla ihmisillä ja miten käsitellä asiaa.
Mistä sait apua? Yritin että nuori olisi mennyt jonnekin juttelemaan mutta huonolla menestyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuosta lääkityksestä ei ollut apua, kun ei suostu niitä syömään. Tekee kuulemma niin oudon olon. Ja toisaalta ne hänelle määrätyt eivät käy rytmihäiriötaipumuksen kanssa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös ADD ja joskus olin aika samanlainen. Ihan oikeasti ei pystynyt tai jaksanut ja ahdisti ja mitä vielä, mitä ei ainakaan helpottanut kun vanhemmat ei ollenkaan yrittäneet samaistua tai auttaa. Helpotti kun sai apua ja ymmärrystä itselleenkin siihen, miksi kaikki ei suju kuten muilla ihmisillä ja miten käsitellä asiaa.
Mistä sait apua? Yritin että nuori olisi mennyt jonnekin juttelemaan mutta huonolla menestyksellä.
Etsi yksityinen lääkäri hänelle, nuo julkisen puolen juttelut vaan pahentavat tilannetta, kun heillä ei mitään ymmärrystä adhd asioihin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saahan ne teidän lapset jostain apua ja tukea? Voivottelu ja kauhistelu ei nyt auta... Ovatko päässeet jonkin näköiseen kuntoutukseen tms.? Onko lääkitys kunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös ADD ja joskus olin aika samanlainen. Ihan oikeasti ei pystynyt tai jaksanut ja ahdisti ja mitä vielä, mitä ei ainakaan helpottanut kun vanhemmat ei ollenkaan yrittäneet samaistua tai auttaa. Helpotti kun sai apua ja ymmärrystä itselleenkin siihen, miksi kaikki ei suju kuten muilla ihmisillä ja miten käsitellä asiaa.
Mistä sait apua? Yritin että nuori olisi mennyt jonnekin juttelemaan mutta huonolla menestyksellä.
Hyvä kysymys!
Olen myös yrittänyt tyrkyttää asiaamme vaikka minne kaupungin nuorison palveluista (joita on yllättävän paljon) ei kuulu minkään alan piiriin! Mistään emme saaneet apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös ADD ja joskus olin aika samanlainen. Ihan oikeasti ei pystynyt tai jaksanut ja ahdisti ja mitä vielä, mitä ei ainakaan helpottanut kun vanhemmat ei ollenkaan yrittäneet samaistua tai auttaa. Helpotti kun sai apua ja ymmärrystä itselleenkin siihen, miksi kaikki ei suju kuten muilla ihmisillä ja miten käsitellä asiaa.
Mistä sait apua? Yritin että nuori olisi mennyt jonnekin juttelemaan mutta huonolla menestyksellä.
Mäkään en suostunut aluksi ja sitten kun suostuin, asiaa tutkittiin pitkään pelkkänä masennuksena. Mutta kaikki lähti suht yksinkertaisesti siitä kun soitettiin kunnan nuorisomielenterveyteen.
Vierailija kirjoitti:
Saahan ne teidän lapset jostain apua ja tukea? Voivottelu ja kauhistelu ei nyt auta... Ovatko päässeet jonkin näköiseen kuntoutukseen tms.? Onko lääkitys kunnossa?
Ei kuntoutusta, lääkitys ei sovi. Ei apua mistään. Yritetty on useastakin paikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olisin halunnut käydä lukion ja yritinkin moneen otteeseen, mutta oliin vaan sen mallin ADD-asperger, että ei siitä tullut mitään. Ei edes ammattikoulun opinnoista. Vasta töissä oppisopimuksen kautta sain tutkinnon suoritettua ja hoksasin että oli ainoa oikea tapa minulle opiskella. Että kyllä se oma tie voi löytyä jostain toisaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös ADD ja joskus olin aika samanlainen. Ihan oikeasti ei pystynyt tai jaksanut ja ahdisti ja mitä vielä, mitä ei ainakaan helpottanut kun vanhemmat ei ollenkaan yrittäneet samaistua tai auttaa. Helpotti kun sai apua ja ymmärrystä itselleenkin siihen, miksi kaikki ei suju kuten muilla ihmisillä ja miten käsitellä asiaa.
Mistä sait apua? Yritin että nuori olisi mennyt jonnekin juttelemaan mutta huonolla menestyksellä.
Hyvä kysymys!
Olen myös yrittänyt tyrkyttää asiaamme vaikka minne kaupungin nuorison palveluista (joita on yllättävän paljon) ei kuulu minkään alan piiriin! Mistään emme saaneet apua.
Ilmeisesti kunnissa on tämän suhteen tosi paljon eroja. Itse juttelin psykiatriselle sairaanhoitajalle ja siitä kyllä on terapiaankin yritetty ohjata.
Ei lukio ole kaikkien juttu. Nyt etsitte yhdessä ammattikoulua mihin hakee. Mietitte mitkä alat kiinnostaa. Amiksessa se opiskelu työharjoittelu painotteista ja toiset todellakin oppivat paremmin tekemällä kuin lukemalla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuosta lääkityksestä ei ollut apua, kun ei suostu niitä syömään. Tekee kuulemma niin oudon olon. Ja toisaalta ne hänelle määrätyt eivät käy rytmihäiriötaipumuksen kanssa yhteen.
Kauanko hän söi lääkkeitä? Metyylifenidaatin kanssa todella tarkkaa miten syö, liikkuu ja nukkuu, että sitä oloa pystyisi edes jotenkuten sietämään. Aivan hirveä aine enkä ymmärrä minkä takia se tuntuu olevan lähes kaikkialla ainoa vaihtoehto stimulanteista. Elvansesta olen kuullut paljon hyvää ja toivon jonain päivänä itsekin pääseväni aloittamaan sen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin halunnut käydä lukion ja yritinkin moneen otteeseen, mutta oliin vaan sen mallin ADD-asperger, että ei siitä tullut mitään. Ei edes ammattikoulun opinnoista. Vasta töissä oppisopimuksen kautta sain tutkinnon suoritettua ja hoksasin että oli ainoa oikea tapa minulle opiskella. Että kyllä se oma tie voi löytyä jostain toisaalta.
Ihana kuulla että joku on onnistunut! Usein tulee vaan negatiivista joka tuutista. Kunpa enemmän yritykset ottaisivat oppisopimusopiskelijoita.
Älä huoli, pian hän täyttää 18 ja vastuusi hänestä päättyy.