Minulla on ollut bulimia kohta 20-vuotta..

.. Noin, nyt se on sanottu ääneen. Asia, jota kukaan ei tiedä. Tai en itsekään tiedä onko minulla varsinaisesti bulimia. En oksenna päivittäin, mutta viikottain kyllä. En kaikkea syömääni, vaan lähinnä epäterveelliset ruoat ja herkut. Välillä päätän, että en enää tee sitä. Minulla ei ole ollut (kai?) mitään terveysvaivoja tämän takia. Hampaat on ok, en tosin ole käynyt hammaslääkärissä tarkistamassa onko esim. jotain kiillevaurioita. Rytmihäiriöitä mulla on välillä, mutta en tiedä johtuuko se bulimiasta vai vaativan työn aiheuttamasta stressistä. Kurkku on välillä kipeä, niin nytkin. Eniten se mietityttää. Oleko aiheuttanut jotain peruuttamatonta vauriota nieluun tms. Ehkä se sai nyt avaamaan suun ja sanomaan tämän ääneen. En tiedä voiko tuosta tavasta koskaan päästä kokonaan eroon. Harvoin voin syödä mitään siten, että minulle ei tulisi huono oma-tunto. Kukaan ei minusta päällepäin arvaisi mitään. En tiedä onko tästä avautumisesta mitään apua. Ehkä lähinnä kysyisin onko muita samanlaisia. Olen 35-vuotias, normaali kahden lapsen äiti, arvostetussa ammatissa. Minulla on palvova mies ja kaikki muuten hyvin elämässä. Miten oppisin syömään normaalisti?