Lue keskustelun säännöt.
Saako pastori erota? Mitä ajatuksia herättää tämä juttu
Kommentit (25)
Turun piispahan petti vaimoaan, erosi ja äänestettiin eduskuntaan:
Turun arkkihiippakunnan piispa Ilkka Kantola ilmoitti viime viikolla julkisuuteen lähettämässään tiedotteessa, että hän on hakenut avioeroa vaimostaan.
IS:n saamien tietojen mukaan yhtenä merkittävänä syynä piispan yli 20 vuotta kestäneen avioliiton päättymiseen oli hänen uskottomuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea juttua, mutta omalta kohdalta muistuu mieleen yksi pastori, joka oli todella jyrkästi sitä vastaan, että eronnut ihminen menee uudestaan naimisiin. Minä olin tällainen nuorena eronnut ja tullut sen jälkeen uskoon ja kipuilin itsekin pitkään sen asian kanssa, että salliiko Jumala minun menevän naimisiin kun raamattu toisaalta opastaa, että pitäisi palata entisen miehen luo. No se entinenkin oli jo onneksi mennyt naimisiin, joten sitä vaihtoehtoa ei ollut käytettävissä. Itse pääsin lopulta tuon asian kanssa rauhaan ja olin menossa uudestaan naimisiin. Pastori, neljän lapsen isä, oli jyrkästi vastaan ja ymmärsin kyllä hänenkin kantansa.
Sitten vuosia myöhemmin luin jostain netistä, että tämä samainen mies oli eronnut vaimostaan, jättänyt perheensä ja mennyt uuden naisen kanssa naimisiin.
Se tuntuu olevan niin, että niitä raamatun opetuksia voi tulkita erittäin jyrkästi ennen kuin tilanne sattuu omalle kohdalle. Silloin kun on itsellä tilanne päällä, niin löytyy kyllä armoa ja anteeksiantoa omille valinnoille.
Herättää tunteissa surua ja suuttumusta mutta en voi välttyä ajatukselta että näin pitää käydäkin näinä lopun ja luopumuksen aikoina.
Se ei oikeuta ko pappeja toimimaan noin mutta kaikki tämä on kerrottu tapahtuvaksi jo parituhatta vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea juttua, mutta omalta kohdalta muistuu mieleen yksi pastori, joka oli todella jyrkästi sitä vastaan, että eronnut ihminen menee uudestaan naimisiin. Minä olin tällainen nuorena eronnut ja tullut sen jälkeen uskoon ja kipuilin itsekin pitkään sen asian kanssa, että salliiko Jumala minun menevän naimisiin kun raamattu toisaalta opastaa, että pitäisi palata entisen miehen luo. No se entinenkin oli jo onneksi mennyt naimisiin, joten sitä vaihtoehtoa ei ollut käytettävissä. Itse pääsin lopulta tuon asian kanssa rauhaan ja olin menossa uudestaan naimisiin. Pastori, neljän lapsen isä, oli jyrkästi vastaan ja ymmärsin kyllä hänenkin kantansa.
Sitten vuosia myöhemmin luin jostain netistä, että tämä samainen mies oli eronnut vaimostaan, jättänyt perheensä ja mennyt uuden naisen kanssa naimisiin.
Se tuntuu olevan niin, että niitä raamatun opetuksia voi tulkita erittäin jyrkästi ennen kuin tilanne sattuu omalle kohdalle. Silloin kun on itsellä tilanne päällä, niin löytyy kyllä armoa ja anteeksiantoa omille valinnoille.
Kummallinen pappi kun olit eronnut jo ennen uskoon tuloa.
Papin omaa ratkaisua en viitsi edes kommentoida.
Tästä tuli mieleen, että ev. lut. kirkossa papin ei ole enää aikoihin tarvinnut olla "yhden vaimon mies", kunniallinen jne. Itse asiassa ei edes "mies"... Voi olla nainenkin, tai vaikkapa sellainen nainen, jolla on "vaimo" (eräs naispappi tuli kaapista ja kertoi hesarissa asuvansa kolmen lapsen, lastensa isän sekä uuden lesbopuolison kanssa)
Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, miten luterilaisuus ajaa itseään marginaaliin ja ekumenia vaikeutuu. Kristinusko kyllä säilyy, mutta säilyykö luterilaisuus, se on toinen juttu.