Lue keskustelun säännöt.
Apua! Mikä mua vaivaa? Olenko hullu?
03.05.2017 |
Eli pienenä lapsena päiväkodissa tädit ihmettelivät miksi en itke tai näytä negatiivisia tunteita.
Kotona kylläkin itkin.
Olin jo pikkulapsena epäsosiaalinen ja pelkäsin muita lapsia.
Mulla oli myös lapsena erikoisia kiinnostuksen kohteita.
Ja rutiineja.
Ja testeissä selvisi, että mulla on lievä asperger.
Kuitenkin olen aina miettinyt, että asperger ei kuitenkaan täysin sovi minuun.
Mulle on sanottu, että en kuulemma osaa tulkita muiden eleitä. Ei mene niin. Osaan kyllä erittäin hyvinkin ja todella tarkasti, mutta olenkai kusipäinen, mutta kyse on vain siitä, että en välitä. Minulle tärkeämpää saada kertoa omajuttuni.
Eli minulla ei ole vaikeuksia ilmeiden tunnistamisessa. Jos jtn ei kiinnosta juttuni ja kerron sitä silti niim kyseessä ei ole se, että en ymmärtäisi sitä vaan en välitä siitä.
Kadehdin muita kaikessa. Minua suorastaan vituttaa ikäiseni suositut ihmiset.
Olen siis 22v mies ja saatan tuntea vihaa nähdessäni kauniin ikäisen tytön/naisen ja pojan yhdessä.
Minua siis suututtaa kaikki joilla menee hyvin ja koen siitä kai kateuttakin, joka ilmenee raivona.
Okei minulla rutiineja, mutta en tee niitä siksi, että ne pakonomaisia vaan siksi, että ihan omasta tahdosta haluan. Jätän niitä myös ihan omasta halusta tekemättä.
Olen todellisuudessa kiero ja puhun melkein kaikista pahaa selkien takana ja lisään juttuihin vielä omiani tekemään niistä hauskempia.
Huomasin ekaa kertaa myös sellaisen pirteen itsessäni, että en kestä sitä jos minulle sanotaan jostain, vaikka olisi ihan syytäkin niin loukkaannun ja suutun siitä.
Muistan joskus pomoni sanonneem jtn ikävään sävyyn minulle ja tajuan järjellä sen itsekkin, että oli syytäkin, mutta automaattinen reaktioni oli se, että loukkaannuin ja suutin sekä taisin olla pitkän aikaa sanomatta oma aloitteisesti hänelle mitään.
Nautin myös usein muiden ongelmista. Tiedän työkaverini olevan hissipelkoinen ja menimme pomon kanssa kolmistaan hissillä.
Näin työkaverin eleistä, että oli paniikissa, mutta tuli vain hissiin eikä saanut suutaan auki.
Muistan, että itse nautin jostain syystä tuosta.
Olen myös huomannut, että tunne elämässäni on jtn häikkää. En kykene/ koe tarvetta itkeä jos joku kuolee.
Itkin kuolleen koirani perään, mutta en kyennyt itkemään läheisen ihmisen kuolemasta, olin vain järkyttynyt.
Samalla, vaikka olen sisätäni tuollainen niin olen kuitenkin vieraassa porukassa ujo ja vetäytyvä.
Mikä minua teidän mielestä vaivaa?
Kommentit (8)
Olet kyyninen kusipää. Ja niin olen minäkin. Älä välitä, en minäkään ;=) Pärjäät kyllä. mutta se viha kannattaa kanavoida johonkin hyväksyttyyn, itse kirjoitan novelleja ja niistä jopa maksetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvä narsisti, psykopaattisia piirteitäkin vaikuttaa olevan. Hoitoon.
No joo en todellakaan ole menossa. Koen itseni aivan terveeksi.
Ap
Hoitoon.
Kaltaisesi tyypit ap olette vaarallisia muille!
Kenenkään pitäisi ajautua seurustelusuhteeseen kanssanne.
Olet narsisti tai vähintääkin narsistiNEN Ihminen ap!
Minulla täysin sama. Olen vain ajatellut, että olen jotenkin vinksallaan ja kiero. Ei haittaa mua niin kauan kun en satuta muita. Olen huomannut tästä olevan hyötyäkin esim hyvät manipulointi taidot, ihmisten lukeminen ja valehtelu sujuu kuin rasvattu. T n23
Ylianalysoit ja vietät liikaa aikaa yksin.
Et puhu muille etkä kerro miltä sinusta tuntuu, eli erakoitumisen lisäksi olet sulkeutunut ja torjuva.
Viittaa skitsofreenistyyppiseen tai psykoosipiirteiseen persoonallisuushäiriöön,
ehkä eristäytyvään persoonallisuushäiriöön. Nämä ovat melko vaikeita, A-tyypin häiriöitä, joista vain vajaa kommannes kehittyy varsinaiseksi psykoosiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylianalysoit ja vietät liikaa aikaa yksin.
Et puhu muille etkä kerro miltä sinusta tuntuu, eli erakoitumisen lisäksi olet sulkeutunut ja torjuva.Viittaa skitsofreenistyyppiseen tai psykoosipiirteiseen persoonallisuushäiriöön,
ehkä eristäytyvään persoonallisuushäiriöön. Nämä ovat melko vaikeita, A-tyypin häiriöitä, joista vain vajaa kommannes kehittyy varsinaiseksi psykoosiksi.
Itse olen sairastanut psykoosipiirteistä häiriötä 13-vuotiaasta asti,
sairastumatta koskaan psykoosiin tai skitsofreniaan.
Olen tämän vuoksi silti pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä, ollut 28-vuotiaasta asti.
N46
Ei tuo minusta kauhean epätyypilliseltä aspergerilta vaikuta. Isässäni ja siskossani on paljon samaa. Itsellänikin on lieviä as-piirteitä. Mäkään en itke,jos joku kuolee. Mun mielestä se ei ole vammaista, muut ihmiset on omituisia, kun vauhkoavat aivan normaalista asiasta, joka kaikille tapahtuu.
Tunne-elämä taitaa kuitenkin siinä kohtaa olla häiriintynyt,että ei ole kovin hyvä nauttia toisten epäonnesta tai kärsiä omasta aggressiivisuudesta. Siihen kannattais hakea jotain terapiaa, koska voisit paremmin, jos tulisit paremmin toimeen muiden kanssa. Olisi myös hyvä jos sulla olisi samantapaisia kavereita, sellaisia jotka haastavat sinua mutta hyväksyvät sut, ja joita pystyt arvostamaan. Otaksun, että vihaat pinnallisia ja tylsiä ihmissuhteita.
Ja saatan myös saada joskus raivosta kyyneleet silmiin, mutta surusta taas välttämättä saa.
Ap