Noo miten on mammat saitteko sen näköisen miehen joka oli nuoruutenne Unelma?

Miltä nyt tuntuu jos olikin ihan erinlainen mitä unelmoit?

En, koska ulkonäkömieltymykseni eivät ole enää samanlaiset kuin joskus nuorempana. Sellaiset pojat/miehet joita aiemmin pidin uskomattoman hyvännäköisinä ovat nykyään vain mielestäni "ihan kivoja".

No en saanu!  ..se tulee kyllä pe Helsinkiin keikalle - pitäisköhä mennä kokeilee jos tärppäis   :)

Eräällekkin käynyt niin, että on ollut sairaan kateellinen toisen löytämästä komistuksesta ja siksi ollut ilkeä häntä kohtaan..surullista. Toki ollut aina tälle naisellekkin kateellinen.

Nuoruuteni unelma oli Duran Duranin laulaja Simon Le Bon.

https://assets.mubi.com/images/cast_member/216151/image-original.jpg?14…

Ei varmaan tarvitsisi erikseen mainita, että en saanut häntä... ;D

Ihan yks yhteen. Eikös se yleensä niin mene tuon biologian kanssa?

Sain. Vaikkei ulkonäkö ollut silloinkaan minulle ykkösprioriteetti kuten ilmeisesti ap:lle, ovat vuodet vähentäneet ulkonäön merkitystä entisestään.

Valitettavan usein miehillä nousee myös kusi päähän erityisen komean ulkonäön myötä ja silmiä hivelevää ulkonäköäkin voi alkaa vihata jos ihminen ulkonäön takana kohtelee huonosti ja on kalsea ihmisenä.

Teini-iän haaveissani tuleva poikaystäväni oli aina tummatukkainen ja -silmäinen. Rakastuin sitten mieheen, jolla oli hyvin vaalea tukka ja harmaat silmät. Sen tarkempia haaveita minulla ei ollut.

Olihan täällä kerran mies, joka kuvaili tarkkaan unelmien naisensa. Mies kertoi, miten nainen heilauttaisi hiuksiaan, ujostellessaan katselisi alta kulmain ja punastuisi söpösti. Ja tuon lisäksi kaikki muukin ulkonäössä oli suunniteltu valmiiksi. Kiinnostaisi tietää, joko unelmien prinsessa on löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Teini-iän haaveissani tuleva poikaystäväni oli aina tummatukkainen ja -silmäinen. Rakastuin sitten mieheen, jolla oli hyvin vaalea tukka ja harmaat silmät.

Itselleni kävi juuri päinvastoin :D

Onneksi en. Minulla oli järkyttävän huono maku nuorena.

No joo, en todellakaan :-D

Nuoruudessani 80-luvulla pidin Ressu Redfordin näköisistä pojista / miehistä ja nykyinen mieheni ei siihen aikaan todellakaan ollut sinnepäinkään 80-luvulla. Hänet tosin tapasinkin vasta 35-v:nä, ja silloin tuo ulkonäkö ei loppuviimeksi ole enää suurin ratkaiseva tekijä, ainakaan itselläni. Toki kyllähän se nyt jotakin aina vaikuttaa.

En vaan sen näköisen mistä nykyisin pidän, luojan kiitos. Tykkäsin nuorena sellaisista laihoista baby faceista, hyi hitto :D 

Miesten ulkonäköä koskevat ihanteeni muuttuivat kovasti jossain välissä: pidin ennen androgyynisistä laihoista rokkaripojista (esim. Ville Valo & ym. rokkikukot, Musen laulaja), mutta nykyään pidän siitä, että miehellä on parta ja lihastakin jossain kohtaa vartaloa, eikä miehen pieni vatsakumpukaan enää minua haittaa. Ihan mieluisen puolison löysin, fiksun ja hyvännäköisen. Silti itseäni ihmetyttää miksi jokin, mikä ennen houkutti, tuntuukin nyt todella vastenmieliseltä. Miesihanteeni muuttui oikeastaan kymmenen vuoden aikana täysin päinvastaiseksi: partaisa ja jopa hieman pulska ponnarimies säväyttää laihaa, kalpeaa ja tummaa nistinnäköistä lurjusta vaan niin paljon enempi nykyään.

Sain aluks paremman, kuin mitä uskalsin toivoa. Valtettavasti vanhemmiten luonne muuttuu ja toiveet rapisevat.

Sain. Samalla opin, että ulkonäön perusteella ei kannata valita parisuhdekumppania.