Muita jotka eivät teininä saaneet mitään merkkituotteita?

En saanut, en ollut kiusattu, en trumatisoitunut. Sen sijaan suhtaudun huvittuneesti niihin, jotka näyttävät luulevan ihmisarvon olevan kiinni merkeistä.

Varmaan tosi monia jotka ei ole mitään merkkivaatteita saanut. Itsekään en saanut, mutta en ole missään vaiheessa elämääni kokenut sitä ongelmaksi.

En halunnut merkkituotteita teininä. Pidän edelleen "merkkitietoisia" ihmisiä idiootteina.

En saanut, en halunnut enkä ole osannut kaivata myöhemminkään. En näe että tietty merkki tekis mut onnellisemmaksi.

Juu en saanu mut se oli mulle ihan ok ja niin oli kaikille muillekki. En ollu kiusattu eikä kukaan kiinnittäny huomiota mun vaatteisiin ku en itekkää tehny numeroa niistä. Toki aina oli ihan siistinnäköset vermeet mut halvinta mahollista yleensä.

Harvemmin se kiusaaminen niistä merkkituotteista on kiinni. Siinä on taustalla muut syyt.

En saanut enkä edes halunnut. Ne merkit edustivat minulle idiotismia jota luokan pissikset edustivat. Vähän nii.kuin nykypäivän kånken ja jopo. Hankitaan siksi kun Jadessalla ja Jennicallakin on.

En saanut. Joskus olin katkera kun en saanut sitä mitä muilla oli, mutta kiusaamista sen takia en kokenut.

Vierailija kirjoitti:

En halunnut merkkituotteita teininä. Pidän edelleen "merkkitietoisia" ihmisiä idiootteina.

Jos harrastat jotain on usein merkillä väliä siihen mikä on laatu kyseisessä tuotteessa. Se voi olla vaikeaa ymmärtää jos ei harrasta mitään, tai vastustaa merkkejä ihan vain merkkien takia. Minulle on ihan sama onko merkkituote/vaate, vai ei se ei saa minua toimimaan kaavamaisesti. 

Aika vähän. Silloin ne toivotut merkkijutut olivat kyllä lähinnä jotkut tietyn merkkiset skeittikengät, Micmacin vaatteet tai Eastpakin reppu, eli varmaan reippaasti edullisempia kuin mitä nykymuksut toivovat (joillain näkee tonnin laukkuja plus uusimmat äpyt päälle). Vaikka tuolloin "oikea merkki" oli tärkeämpää kuin sen hinta, niin ihan hyvä ettei niitä ostettu vain siksi, että sulautuisi massaan tai koska on pakko saada.

En saanut, pienituloisesta perheestä olen. Koskaan ei ole kiusattu, ystäviä on aina riittänyt. Nyt parikymppisenä olen ensimmäisessä ns oikeassa työssä, josta jää rahaa muuhunkin kuin peruselämiseen, ja en ole edelleenkään mitään kalliita merkkituotteita ostanut. Tavallisia, kivannäköisiä vaatteita hankin. Yhdet lenkkarit on Adidaksen, hui, mutta nekin siksi, että näyttävät kivoilta ja ovat hyvät jalassa, ei merkin takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halunnut merkkituotteita teininä. Pidän edelleen "merkkitietoisia" ihmisiä idiootteina.

Jos harrastat jotain on usein merkillä väliä siihen mikä on laatu kyseisessä tuotteessa. Se voi olla vaikeaa ymmärtää jos ei harrasta mitään, tai vastustaa merkkejä ihan vain merkkien takia. Minulle on ihan sama onko merkkituote/vaate, vai ei se ei saa minua toimimaan kaavamaisesti. 

Tuliko paha mieli? En vastusta merkkejä merkkien takia, mutta pidän idioottina jokaista, jolle merkki on pääasiallinen syy ostaa jotain. Tässähän puhuttiin nyt muodista eikä harrastusvälineistä. Jos idiootti massateini luulee Addun verkkatakin kestävän teinikänniset puistokieriskelyt Tokmannin versiota paremmin, vika on korvien välissä.

Ei mitenkään yllättävää, että ketju täyttyy taas itsekehuviesteistä, ja ap on monen mielestä vain pinnallinen idiootti. Totuus kuitenkin on, että monia kiusataan siitä, ettei merkkituotteita ole. Se ei tee kiusaamisesta yhtään sen hyväksyttävämpää, että muoti tai merkit ovat teidän joidenkin mielestä höttöä. Sekään ei auta, vaikka sanotte, että ap:ta olisi kiusattu jostain muusta, jos hänellä olisikin ollut muotivaatteita.

Kiusaamista ei saada kitkettyä (eikä edes vähennettyä), jos asenne on, että turhaa siinä uliset, kun et saanut pinnallista roinaa.  

Yllättäväähän ei tosiaan ole, että av:lla aloittaja on aina väärässä.

Ap, olen pahoillani puolestasi. Ymmärrän hyvin, miltä sinusta on tuntunut.

Ei ollut, eikä se kovin paljon haitannut. Ala-asteella kiusattiinkin kai vähän siitä, kun ei ollut jotain leviksiä. Yläasteella värjäsin tukan siniseksi ja aloin ite kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään yllättävää, että ketju täyttyy taas itsekehuviesteistä, ja ap on monen mielestä vain pinnallinen idiootti. Totuus kuitenkin on, että monia kiusataan siitä, ettei merkkituotteita ole. Se ei tee kiusaamisesta yhtään sen hyväksyttävämpää, että muoti tai merkit ovat teidän joidenkin mielestä höttöä. Sekään ei auta, vaikka sanotte, että ap:ta olisi kiusattu jostain muusta, jos hänellä olisikin ollut muotivaatteita.

Kiusaamista ei saada kitkettyä (eikä edes vähennettyä), jos asenne on, että turhaa siinä uliset, kun et saanut pinnallista roinaa.  

Yllättäväähän ei tosiaan ole, että av:lla aloittaja on aina väärässä.

Ap, olen pahoillani puolestasi. Ymmärrän hyvin, miltä sinusta on tuntunut.

Ei se teekään kiusaamisesta hyväksyttävää. Mutta siis miksi joku on katkera siitä, ettei saanut nuorena hyväksyntää tyypeiltä, jotka arvottivat kanssaihmisensä vaatemerkin perusteella? Toisin sanoen: miksi kukaan haluaisi hyväksyntää pinnallisilta idiooteilta? Sitä paitsi kiusaajat haistavat myös sen, jos joku yrittää heitä miellyttää, ja pitävät tätä pahimmassa tapauksessa kahta naurettavampana kun tämä yrittää epätoivoisesti kuulua joukkoon.

Tai siis ymmärrän katkeruuden siitä, ettei kelvannut sellaisena kuin on, mutta en katkeruutta vanhempia kohtaan, jotka eivät halunneet kasvattaa lapsestaan pinnallista idioottia, joka haluaa haalia arvostusta muiden silmissä omistamalla oikeanlaista materiaa.

Täällä kanssa yksi, joka kulki halppisvaatteissa ja joutui kiusatuksi rankastikin tämän takia. Tuohon aikaan merkkivaatteet olivat kaikki kaikessa.

No eipä ole koskaan merkkituotteet kiinnostaneet pelkän nimen takia. Yleensä pyrin hankkimaan sellaista, mikä itselle sopii ja toimii. Hitot siitä minkä 'merkkinen' joku tuote on...

Noloa haluta merkkituotteita. Jos jokin on pakko hankkia, hankit kirpparilta. Maksaa siellä käytännöllisesti katsoen ei mitään. Kyse on vain siitä, että viitsii etsiä.

Minun nuoruudessani ei ollut nuorille suunnattuja merkkejä lainkaan, jos ei James-farkut sitten olleet sellaiset. Täti oli vaatekauppias ja häneltä sain Jamekset, mutta en tykännyt niistä, kun olivat niin tönköt. Olen ompelijan tytär ja ompelin jo nuorena itsekin. Äidin ompelemissa mekoissa kuljin vielä ensimmäisinä opiskeluvuosinakin. Pitkät housut ja hameet tein itse, samoin neuleet.

Ei silloin ainakaan maalaiskaupungeissa juuri ollutkaan nuorisomuotiin erikoistuneita liikkeitä. Lähikaupungissa oli yksi, mutta ei sen valikoima juuri eronnut muiden vaatekauppojen tarjonnasta. Vasta kun Seppälä alkoi laajentua maaseutukaupunkeihin, voi puhua nuorisomuodista. Pääkaupunkiseudulla oli asia tietysti ihan toinen.