Lue keskustelun säännöt.
Anoppi pilaa parisuhteen
03.05.2017 |
Meille alkoi mieheni kanssa jo hyvän aikaa sitten tulla riitoja, jotka jäivät selvittämättä miehen vetäytyvyyden ja keskusteluhaluttomuuden takia. Yritin aikani selvittää asioita puhumalla, mutta mitään siitä ei tullut kun mies vain ahdistui ja oli kuin olisin puhunut seinälle. Lopulta tuli viimeinen pisara, kun mies ilmoitti ettei jaksa nähdä minua mutta meni sitten äitinsä kanssa asioille (erittäin tiiviit välit äitinsä kanssa). Hänen äitinsä kyseli minulta juuri kuulumisia, johon vastasin rehellisesti miten asiat mielestäni ovat ja kysyin voisiko hän kysyä pojaltaan mikä mättää kun minulle ei pysty puhumaan. Siitäkös soppa syntyi... Äitinsä alkoi puolustella poikaansa minulle ollenkaan ymmärtämättä minun kantaani. Jakoi myös viestini pojalleen ja yhdessä sitten olivat päivitelleet Minun huonoa käytöstäni, kuinka voinkaan puhua niin ikävästi hänen kultapojastaan... Seuraavana päivänä anoppi vielä soitti minulle iljettävän puhelun jossa koitti manipuloida minua hyväksymään poikansa käytöksen, jossa hän ei nähnyt mitään vikaa ja samalla syyllisti minua asioistamme. Kysyin häneltä suoraan että tosissaanko olet sitä mieltä että tuollainen välinpitämättömyys ja ignooraus mitä mieheni harrastaa on Ok. Vastaus oli luokkaa "ei voi toisen perusluonnetta muokata", luoja... Sanoi myös erittäin loukkaavasti minulle kyseenalaistaen koko parisuhteemme.
Tuon jälkeen en ole ollut missään yhteydessä anoppiin ja olen kyllä loukkaantunut koko kuviosta, sillä mies on äitinsä puolella ja syyttää minua äitinsä sotkemisesta kuvioihin. Ei näe miten oma käytöksensä tähän johti, eikä näe myös äidissään tai hänen teoissaan mitään vikaa. Tullut monta riitaa tämän jälkeen ja hiljattain selvisi, että mies kantaa yhä kaunaa minulle äitinsä takia. Meille on vielä vauva tulossa, olen aivan loppu tämän ihme touhuun takia, missä koen jääneeni mieheni ja hänen äitinsä vahvan liiton kynsiin, jossa molemmat näkevät minut jonain syypäänä ja pahana. Pelkään miten iljettäväksi kuvio voi vielä mennä, kun vauva syntyy ja innokas anoppi haluaa olla tiiviimmin mukana elämässämme... jotenkin tuntuu niin sairaalta, että mies pui kauheuttani mieluummin äitinsä kanssa kuin puhuisi asiat suoraan kanssani. Ja anoppi kannustaa miestäni "pitämään puoliaan" minua vastaan. Ihan käsittämätöntä...
Kokemuksia hankaluuksista miehen ja anopin kanssa? Miten olette selvittäneet tämän?
Kommentit (34)
En toivo lapsilleni juurikaan muuta, kuin että aikuistuttaisiin ennen lastentekoa niin paljon, että kyettäisiin hoitamaan oma parisuhde ilman äidin apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissa pöydälle ja asia keskusteluun miehen kanssa. Ymmärrän hyvin sen, että miehen keskusteluhaluttomuus ärsyttää ja hiertää teidän suhdettanne, mutta olen miehen kanssa samaa mieltä siitä, että sinun ei olisi pitänyt sotkea anoppia riitaanne. Yritä nähdä kummankin kanta ja kummankin osapuolen virheet, eikä vain miehesi virheitä. Käykää perusteellinen keskustelu, syyttelemättä ja hermostumatta.
No ei tuosta mitään tule.
Koita saada mies pariterapiaan.
Minä nostaisin kytkintä.
Juokse karkuun ja vähän äkkiä! Muille opiksi:kaikkien kanssa ei pidä lisääntyä.
Aivan lapsellista menoa, en katselisi tuollaista miestä (ja anoppia) hetkeäkään. Kannattaa hankkia puoliso, joka on jo kasvanut aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo anopin osuus on vain sivujuonne. Ap:n ja miehen kommunikaatiossa on ongelmia, selvittäkää ne älkääkä sotkeko anoppia asiaan. Turha syyttää anoppia teidän suhteen ongelmista, vaikka anopin käytös ei ihan asiallista olisikaan.
Ero käynyt monesti mielessä ja olen ajatellut juuri kestämistäni, että varmaan pidemmän päälle jaksaisin paremmin ilman koko soppaa jos tämä ei muuksi muutu... mutta sitten aina palaan ajatukseen, että olisi sääli luovuttaa jo ennen vauvan syntymää. Haluaisin uskoa että mieskin vähän kasvaisi siinä isäksi tultuaan.
Ja kyllä, olen myös myöntänyt että ei olisi pitänyt sekoittaa koko anoppia tähän. Olin liian epätoivoinen mieheni käytöksen takia, jolloin luulin turvautumisen anoppiin auttavan mutta olin väärässä. Ja olen pahoitellut omaa osaani miehelleni, mutta hän ei ole missään vaiheessa oikeasti antanut minulle anteeksi, eikä pahoitellut omaa osuuttaan... Luulin siis jutun olleen jo mennyttä, kunnes selvisi viime riidan aikana että näköjään kenkä puristaa vieläkin tuon perhanan anoppijutun takia. Ja mies vielä odottaa minun jotenkin pahoittelevan asiaa äidiltään, vaikka häntä en ole loukannut toisin kuin hän minua...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köh. Ymmärrän turhautumisesi, on huono juttu, jos mies ei LAINKAAN keskustele eteentulevista ongelmista.
Toisaalta, mehän emme voi oikeasti tietää, mistä noissa keskusteluyrityksissäsi on ollut kyse. Kenties jankutat ja jankutat loputtomiin saadaksesi tahtosi lävitse - on tämäkin mahdollista.
Joka tapauksessa SINÄ ENSIMMÄISENÄ todellakin vedit anopin mukaan sinun ja miehesi väliseen kiistelyyn. Luepa kunnolla, niin sinä tuossa ihan itse sanoit. Miehesi kävi asioilla äitinsä kanssa, ja sinä ilmeisesti uskoit hänen valittaneen sinusta äidilleen, mutta et oikeasti tiedä, valittiko. Kun äiti kysyi sinulta kuulumisia, sinä päätit avautua parisuhdeongelmistanne anopille.
Se oli typerä temppu. Syytä itseäsi, en yhtään ihmettele, että mies on sinulle vihainen asiasta.
Ja tuleeko sinulle oikeasti jonakin yllätyksenä, että jos miniä valittaa anopille tämän pojasta, anoppi asettuu poikansa puolelle?
Hemmetti teidän kanssanne.
Parisuhdeongelmat keskustellaan pariskunnan kesken, tarvittaessa haetaan ulkopuolista terapia-apua. Mutta niistä EI avauduta anopille, serkunkaimalle tai kavereille.
Kun ryhdytään parisuhteeseen, suhteen sisäiset asiat kuuluu vain ja ainoastaan suhteen osapuolille, korkeintaan terapeutille. Olen myös tehnyt miehelleni selväksi, että ollaan pari ja puolustetaan toisiamme ulkopuolisia vastaan vaikka oltaisiinkin jostain eri mieltä. Se hoidetaan sitten kotona keskenään. Anoppi alkoi kerran tyrkyttämään työnhakua ja jotain paskavuoroduunia, vaikka tiesi, että olin sairas ja kykenemään vain osa-aikaiseksi. Mies istui vieressä tuppisuuna, kun mamma ampui täyslaidallisen. Itkin kaksi päivää ja vihdoin mies tajusi, että tarvitsen hänen tukeaan jopa äitiään vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että jo ennenkuin tämä soppa anopin kanssa syntyi, mies on tainnut jo olla sinuun pettynyt/vihainen/tms. Ehkä hän kokee, että ei pysty sinulle rehellisesti ja avoimesti puhumaan, ehkä pelkää tuomitsemista?
Ja sitten lisäksi menit hänen lähisukulaiselleen "kantelemaan" miehen käytöksestä, toivoen, että yhdessä olisitte voinut puhua miehelle järkeä. Mies varmasti kokee tarvetta puolustautua ja sulkeutuu entistä enemmän kuoreensa.
Ymmärrän sinun kannan asiaan. Olet huolissasi, et saa sitä vastakaikua parisuhteessa mitä kaipaat ja sinusta myös tuntuu, että aika loppuu kesken, kun uusi perheenjäsen on tulossa mukaan kuvioihin. Jotain on tehtävä NYT, asia saatava rullaamaan, teidät pariskuntana saatava samalle sivulle.
Mutta jos irroittaa sinun tunteen tästä asiasta, tarkastelee tilannetta loogisesti, niin olet loukannut miehen henkilökohtaista tilaa, mennyt seläntakana hänen äitinsä puheille. Se on loukkaavaa, ja se olisi luultavasti myös sinusta loukkaavaa, jos asian kääntäisi toisinpäin.
Väkisin ei voi saada parisuhdetta toimimaan, pitää antaa toiselle tilaa ja myös molemmilla pitää olla yhtälaista halua olla toistensa kanssa ja pyrkiä parantamaan parisuhdetta. Tilanne on niin tulehtuneen oloinen, etten usko teidän kahdestaan tästä selviävän.
Suosittelen pariterapiaa, tilaa jossa molemmat saavat avoimesti jutella omista tuntemuksistaan, ja tulevat kuulluksi.
No olen ihan samaa mieltä siitä, että parisuhteen asiat hoidetaan parisuhteen kesken. Tein virheen, myönnän sen. En varmasti tee samaa uudestaan.
Ja meillä todellakin on kommunikaatio-ongelmia, pariterapiassakin on käyty. Nyt kun sais tuon miehenkin tajuamaan, mitä tollainen asioista puhumattomuus, mökötys ja pahan paikan tullen pois vetäytyminen suhteelle tekee. Se tekee minusta miehen silmissä nalkuttajan kun yritän ymmärtää mistä kiikastaa ja saada miehen avautumaan. Hänen mielestä kun olisi näköjään parempi vain sivuuttaa kaikki haastavat asiat vetäytymällä kuoreensa ja jättämällä kasan kysymysmerkkejä päähäni...
En ole vielä vain keksinyt muuta tapaa selvittää ristiriitoja ja muita asioita kuin puhuminen. Harmi että se tuntuu olevan niin monille miehille liikaa..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hemmetti. Olitpa typerä kun sinä sekoitit anopin lopullisesti hommiin mukaan.
Nyt ota vastuu aikuisena ihmisenä, pahoittele ja korjaa tilanne äläkä täällä mieti " kostotoimenpiteitä". Sinä nyt vähän mokasit, kanna vastuu äläkä jatka enää tuosta, pahennat vaan tilannetta. Viksu osaa lopettaa ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Kun ryhdytään parisuhteeseen, suhteen sisäiset asiat kuuluu vain ja ainoastaan suhteen osapuolille, korkeintaan terapeutille. Olen myös tehnyt miehelleni selväksi, että ollaan pari ja puolustetaan toisiamme ulkopuolisia vastaan vaikka oltaisiinkin jostain eri mieltä. Se hoidetaan sitten kotona keskenään. Anoppi alkoi kerran tyrkyttämään työnhakua ja jotain paskavuoroduunia, vaikka tiesi, että olin sairas ja kykenemään vain osa-aikaiseksi. Mies istui vieressä tuppisuuna, kun mamma ampui täyslaidallisen. Itkin kaksi päivää ja vihdoin mies tajusi, että tarvitsen hänen tukeaan jopa äitiään vastaan.
Onnea vaan teillekin! Hienoa, kun SINÄ olet tehnyt SELVÄKSI miehellesi, että olette pari ja puolustatte toisianne. Justiina vie ja mies vikisten perässä... No näitä pareja riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-mies todellakin otti ja meni valittamaan minun äidilleni kun tajusi että olen hänen mokailujensa takia lähdössä. Ei saavuttanut sillä mitään muuta kuin sekopään maineen siihenkin suuntaan (mikä tosin oli ihan hyvä minun kannaltani).
Itse olet anopin asiaan sekoittanut, ja sinun kuuluu pyytää anteeksi niin mieheltä kuin anopiltasikin, koska käyttäydyit typerästi.
:D
Että sitten anopille tilitit parisuhdeongelmia. Ei hyvä päivä sentään.
Ihan itse te olette suhteenne sotkeneet.
Vierailija kirjoitti:
Mammanpoikasi fantasioi äitinsä tisseistä. Tykkää imeä tissimaitoa, aivan kuten silloin vanhoina hyvinä aikoina sai lussuttaa rintaa. Turhaan te anpit näitä mun kommentteja täältä ilmiannatte. Itsekin nautitte siitä että poika imee teitin tissejä lopun elämäänsä!
<3 :D
Minkä takia menet anopille kertomaan parisuhdeongelmistasi? Anoppi ei tuossa varsinaisesti mitään ole pilannut vaan sinä itse menit hänelle asiasta avautumaan.
Voi perse! Nyt on pyydetty anteeksi sekä mieheltä että anopilta. Toivon että elämä voi nyt jatkua ilman tätä loiittoutumaa minua vastaan ja toivon myös että tästä oppi muutkin jotain kuin itse. Kiitos kommenteista.
Erolla selvitin. Ei tuommoista kenenkään mielenterveys kestä, eikä tarvitse todellakaan olla suhteessa ihmiseen, joka jauhaa sinusta paskaa äitinsä kanssa. Harmi, että olet jo ehtinyt mennä lisääntymään tuollaisen äidin lassukan kanssa, mutta usko mua kun sanon, että sä jaksat henkisesti paljon paremmin yksinhuoltajana kuin tuollaisessa parisuhteessa.