Onko se vain minun synkkä ajatusmaailmani, vai miksi minusta tuntuu, että ihmiset lisäilevät instagramiin kuvia elämästään, koska haluavat muiden kadehtivan heitä?

Mun 10 viimeistä instagram-kuvaa

-2nd hand kirjalöytö 

-leskenlehti

-kuva väkijoukosta Ullanlinnanmäellä

-vappupallo

-hassu tarra lyhtypylväässä

-"voi ei, lunta!"-kuva

-kaverin koira

-lapsen tekemä käsityö

-lainaus yhdestä lempileffasta

-kuva keittiöstä kun jauhopussi putosi lattialle

Tosi kadehtimisen arvoista :D Suurin osa kavereista postaa vastaavanlaisia kuvia.

No tuletko sinä ap kateelliseksi kun katsot muiden instakuvia? Mitä kuvat erityisesti aiheuttavat negatiivisia tunteita? Tunteesi kertovat sinulle paljon sinusta itsestäsi. Miksi se on rehvastelua jos on käynyt vaikka jollain kivalla reissulla ja laittaa siitä yhden hyvän kuvan? Sehän kertoo mitä elämässä on tapahtunut. Itselleni insta on eräänlainen kuvapäiväkirja elämästäni. Ei sitä moni käy varmasti edes katsomassa, mutta muutama kaukana asuva tuttu kuitenkin. Ja esim. käsityökuvia laitan sinne ja katselen itsekin mitä muut ovat tehneet. Minä saan niistä kuvista valtavasti inspiraatiota omiin juttuihin, ja ehkä joku kokee niin minun kässäkuvista.

Miten tuo sitten eroaa siitä, että näytät kaverille loma- tai hääkuviasi? Näinhän on tehty iät ja ajat.

Kuka mullekkin olis kateellinen? Tämmöselle työttömälle ylipainoiselle naiselle? Ja jos on niin, tulis kyllä miettiä mitä ihmeessä vois tehä että parantais omaa elämäänsä tai hankkiutuisi eroon huonosta itsetunnosta, jos ihan mullekkin pitäisi olla kateellinen. Jaan kuvia elämästäni, en ole varsinaisesti vatsataudista jakanut kuvia mutta vaikka kuva mustikkakeitosta "täällä parannellaan vatsatautia ja katsotaan telkkaria".

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo sitten eroaa siitä, että näytät kaverille loma- tai hääkuviasi? Näinhän on tehty iät ja ajat.

Eroaa sillä, että nyt näytetään kuvia ihan kaikesta. Katso, kävin tänään kävelyllä. Tässä kuva, kun kävin eilen juhlimassa. Olenpa minä tässä taas touhukas. Katsokaa, katoin keittiön pöydän hienosti! Niitä tietysti on periaatteessa vapaaehtoista katsoa, mutta ei sitten kuitenkaan: kun kuva julkaistaan, oletetaan heti, että kaikki tutut ovat sen nähneet ja loukkaannutaan, jos ei tule kaikilta kommentteja. Nuo parin tunnin sohvalla pakkoistumiset perhealbumi sylissä ja satoja kuvia läpikäyden olivat monen mielestä ennen kyläilyjen vaivaannuttavin osa, taitaa aika vaan kullata muistot. ;)

Vierailija kirjoitti:

Kuka mullekkin olis kateellinen? Tämmöselle työttömälle ylipainoiselle naiselle? Ja jos on niin, tulis kyllä miettiä mitä ihmeessä vois tehä että parantais omaa elämäänsä tai hankkiutuisi eroon huonosta itsetunnosta, jos ihan mullekkin pitäisi olla kateellinen. Jaan kuvia elämästäni, en ole varsinaisesti vatsataudista jakanut kuvia mutta vaikka kuva mustikkakeitosta "täällä parannellaan vatsatautia ja katsotaan telkkaria".

Joo, mun tutut jakaa ihan säännöllisesti kuvia vaikka flunssasta niin että kuvassa näkyy villasukat ja telkkari ja teksti on "38.1". Ja on kuvia kipsatuista käsistä, puhjenneista pyöränrenkaista, kissan raatelemista vessapaperirullista jne.

Sillehän ei voi mitään jos sinä kadehdit muita. Ihmisillä nyt on vain tarve kertoa omista asioistaan, näyttää esim. jos on saanut jotain uutta ja on siitä onnellinen. Tuskin kellään on tarkoitus tehdä sillä muut kateelliseksi eikä normaali ihminen sitä olekaan. Peiliin katsomisen paikka jos joutuu muita kadehtia. Tee omasta elämästäsi sellainen että olet tyytyväinen siihen.

En tiedä kyllä miten minun kuvani edes voisivat herättää kateutta, enkä ole vielä ollut kateellinen yhdellekään Instagram-kuvien perusteella. Tykkään jakaa kuvan, jos se on omasta mielestäni hieno, jos se on omasta mielestäni hauska tai oivaltava tai ihan muuten vaan, jos elämässäni sinä päivänä sattuu tapahtumaan jotain itselleni merkityksellistä. En jaa kuvia joka päivä, en edes joka kuukausi, jos ei huvita. Ja tuollaista se on mielestäni myös kavereillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo sitten eroaa siitä, että näytät kaverille loma- tai hääkuviasi? Näinhän on tehty iät ja ajat.

Eroaa sillä, että nyt näytetään kuvia ihan kaikesta. Katso, kävin tänään kävelyllä. Tässä kuva, kun kävin eilen juhlimassa. Olenpa minä tässä taas touhukas. Katsokaa, katoin keittiön pöydän hienosti! Niitä tietysti on periaatteessa vapaaehtoista katsoa, mutta ei sitten kuitenkaan: kun kuva julkaistaan, oletetaan heti, että kaikki tutut ovat sen nähneet ja loukkaannutaan, jos ei tule kaikilta kommentteja. Nuo parin tunnin sohvalla pakkoistumiset perhealbumi sylissä ja satoja kuvia läpikäyden olivat monen mielestä ennen kyläilyjen vaivaannuttavin osa, taitaa aika vaan kullata muistot. ;)

Eipä ollut. Mä oon aina tykännyt katsoa kuvia, niin omia kuin toisten. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo sitten eroaa siitä, että näytät kaverille loma- tai hääkuviasi? Näinhän on tehty iät ja ajat.

Eroaa sillä, että nyt näytetään kuvia ihan kaikesta. Katso, kävin tänään kävelyllä. Tässä kuva, kun kävin eilen juhlimassa. Olenpa minä tässä taas touhukas. Katsokaa, katoin keittiön pöydän hienosti! Niitä tietysti on periaatteessa vapaaehtoista katsoa, mutta ei sitten kuitenkaan: kun kuva julkaistaan, oletetaan heti, että kaikki tutut ovat sen nähneet ja loukkaannutaan, jos ei tule kaikilta kommentteja. Nuo parin tunnin sohvalla pakkoistumiset perhealbumi sylissä ja satoja kuvia läpikäyden olivat monen mielestä ennen kyläilyjen vaivaannuttavin osa, taitaa aika vaan kullata muistot. ;)

Ehkä olen outo, mutta minusta on kiva nähdä kuvia vaikka kaverin koirista, käsitöistä, herkullisen näköisestä ruuasta, matkoilta, mökiltä, ekoista pajunkissoista ja viljelyspalstan sadosta. Kaikki kuvat ei niin kiinnosta (esim. jotkut treenikuvat), mutta mitä sitten, nopeahan ne on ohittaa. Sosiaalinen media on minulle kuin virtuaalinen kahvila, siellä voi vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa ohimennen tai keskustella syvällisiä jos niikseen tulee.

Minä taas pidän Instagramia ja Facebookia paikkoina, joissa ihmiset voivat jakaa elämänsä iloisia asioita. Uutisia ja mediaa seuraamallahan voisi kuvitella, että maailma olisi ainoastaan iloton ja paha paikka. Mä ainakin tulen hyvälle tuulelle, kun näen muiden kivoja kuvia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo sitten eroaa siitä, että näytät kaverille loma- tai hääkuviasi? Näinhän on tehty iät ja ajat.

Eroaa sillä, että nyt näytetään kuvia ihan kaikesta. Katso, kävin tänään kävelyllä. Tässä kuva, kun kävin eilen juhlimassa. Olenpa minä tässä taas touhukas. Katsokaa, katoin keittiön pöydän hienosti! Niitä tietysti on periaatteessa vapaaehtoista katsoa, mutta ei sitten kuitenkaan: kun kuva julkaistaan, oletetaan heti, että kaikki tutut ovat sen nähneet ja loukkaannutaan, jos ei tule kaikilta kommentteja. Nuo parin tunnin sohvalla pakkoistumiset perhealbumi sylissä ja satoja kuvia läpikäyden olivat monen mielestä ennen kyläilyjen vaivaannuttavin osa, taitaa aika vaan kullata muistot. ;)

Ai. Minulle ei ole tietääkseni kukaan loukkaantunut, vaikken edes ole instagramissa ja fb:ssäkin käyn ehkä kerran kuukaudessa. Minkäslaisissa porukoissa sinä sitten liikut, kun tällaisista loukkaannutaan?

Ja mitä vaivaannuttavaa on toisen perhealbumin katsomisessa? Miksi sinä olet instagramissa, jos toisten kuvien katselu on sinusta vaivaannuttavaa?

Ihmisenä oleminen ja vuorovaikuttaminen on kai aina jollain tavalla pohjimmiltaan narsistista. Ottamista ja antamista. Lienee ihan normaalia säilyttää itsessään sen verran aitoutta, että vielä aikuisenakin haluaa huutaa maailmalle sen "kato äiti, mä ajan ilman käsiä".

Herää

Tuskin saisin ketään kateelliseksi suurin osa työn merkeissä otettuja keikkakuvia ja jotain "1000 sivun paksuinen 50 vuotta sitten kirjoitettu tenttikirja ja teetä" "Koiran kanssa lenkillä" "pääsin jopa reissuun: Haaparannan Ikea"

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo sitten eroaa siitä, että näytät kaverille loma- tai hääkuviasi? Näinhän on tehty iät ja ajat.

Siinäkö ei ole mitään eroa näyttää omia loma- tai hääkuvia ystävälle kuin näyttää ne koko maailmalle?

No minä ainakin tiedän monta tapausta, jossa tilanne on juuri näin. Esimerkkejä:

- henkilö kitisee ja valittaa koko illan ja närppii ruokaansa ja lähtee kiukuttelemaan yksin kotiin muiden jäädessä istumaan iltaa. Instassa: filtteröity kuva kaverin ruoka-annoksesta #parastajustnyt #friends #party #ravintola

- henkilö lähtee reissuun, joka on muuten ihan onnistunut mutta sää on huono. Instassa: kuvia aurinkoisista aalloista ja paidaton selfie (sisältä koska ulkona on liian kylmä) #tarkenee

- henkilö työtön ja luottotiedot menneet. Instassa: kaupassa otettu selfie kalliin laukun kanssa ja annetaan ymmärtää että laukku on lahja poikaystävältä

Instagram vai Pinterest, ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo sitten eroaa siitä, että näytät kaverille loma- tai hääkuviasi? Näinhän on tehty iät ja ajat.

Siinäkö ei ole mitään eroa näyttää omia loma- tai hääkuvia ystävälle kuin näyttää ne koko maailmalle?

Ei niitä instagramissakaan ole pakko koko maailmalle näyttää, jos laittaa tilin yksityiseksi.

Itse kuvaan instagrammiin luontoa ja rakennuksia. Haluaisin kehittyä valokuvaajana ja instagrammista saatu palaute on kivaa. Itseäni ei kiinnosta kuvat kahvikupeista tai uusista bikineistä, joten en itsekkään postaa noita.