Lue keskustelun säännöt.
Elämää kulissiliitossa, onko kohtalotovereita?
25.03.2006 |
Ottaa taas päähän ja kunnolla...
Olen ollut naimisissa pian 10v. Kaksi pian kouluikäistä lasta ja elämä ns. mallillaan. On iso talo, hieno auto, hyvät työpaikat. Mies on komea, kiltti ja kunnollinen. Mutta ei tunnu miltään...
Seksiä ja läheisyyttä ei juurikaan enää ole, tullaan hyvin juttuun, mutta ihan kaveripohjalla elellään. Mies on ihan tyytyväinen tilanteeseen, minä haen jatkuvasti jotain.. Unelmoin ihastumisesta, rakastumisesta ja kiihkeästä seksistä, vaan eipä sitä kodin ja työn välillä kovin paljoa tule varteenotettavia ehdokkaita vastaan, joitain olen kuitenkin tässä vuosien varrella tavannut, joten uskon, että se " oikeampi" olisi minulle jossain..
Tuntuu ristiriitaiselta. Haluaisin itselleni onnen, mutta haluan myös pitää " ydinperheen" kasassa. Epätoivoinen olo... :(
Kommentit (10)
Minäkin elin tuollaisessa liitossa.
Ja ehdotankin, että puhukaa miehesi kanssa tilanteesta. Puhu miehesi kanssa miltä sinusta tuntuu ja että onko hän samaa mieltä että olette lähinnä ystäviä mutta ei aviopari. Yrittäkää ulkopuolista apua, jos vaan mies suostuu. Tai voi siitä olla apuakin jos menet yksin etsimään apua pulmaasi.
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta tuo vaikuttaa vahvasti kolmenkympin kriisiltä.
Älä heitä pois mahdollisuutta vielä korjata liittoasi, hae siihen apua. Sitten jos vieläkin tuntuu siltä että homma ei toimi, voit vieläkin erota. Mutta sitten voit ainaskin sanoa itsellesi että ainaskin yritit pelastaa liiton.
Älä ryntää suinpäin uuteen suhteeseen, vaikka ehkä mieli tekisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaikki hienosti. Ihanat lapset ja yhdessäkin ihan ok, mutta ...
Ehkä sun kannattais lähteä etsimään itseäs, omaa sisäistä onneas, mikä ei ole riippuvainen kenestäkään ulkopuolisesta.
Voihan sitä jatkaa noinkin, jos sitten muusta sovitaan...
" Meillä on vähän tollasta. Mies on ihan erilainen kuin minä, melkein 10v vanhempi, 50kg lihavampi ja xxxx rikkaampi, hah!
Meillä on kaikki hienosti. Ihanat lapset ja yhdessäkin ihan ok, mutta ... "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Voihan sitä jatkaa noinkin, jos sitten muusta sovitaan...
jos se vaan passaa molemmille. Jos kerta periaatteessa kaikki on ok, niin kannattaa varmaan kokeilla, ettei turhan takia pilaa elmäänsä. Arki astuu aina kuvioon kuitenkin eikä se kenenkään kanssa ihmeellistä ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maailman ihanin vaimo, kaunis ja älykäs hänen mielestään, hah joo. Mutta suurin kynnys minulle on lapset. Lapsilla on hyvä isä, hyvä elämä, minullakin on hyvä elämä , eihän meiltä mitään puutu, haa. Taidan olla liian vanhakin kaikkeen ihastus-/rakkausjuttuihin ja vielä sotkea siinä lastenkin elämä. Enpä usko.
Meilläkin kohta 10v avioliittoa takana ja elämä kaikin puolin mallillaan, mutta kaikki se kiihko ja rakastumisen huuma on mennyttä aikaa. Elämä on tätä kiireistä arkea ja menojen yhteensovittamista. On siitä paljon puhuttukin ja miestä asia on aika lailla vaivannutkin, kun hänpelkää, että minulla olisi jotain virityksiä muualla. Niin hullu en kuitenkaan todellakaan ole, että lähtisin hakemaan " jotain jännitystä ja elämän sisältöä" muualta. Samat ongelmat ne tulee joka parisuhteessa vastaan, kun tietty aika on kulunut. Eikä rakastuminen kolmekymppisenä, jo yhdelle lapsia saaneena ole ihan sama juttu kuin se oli kymmenen vuotta aiemmin!
Tämä aika on sellaista itsekkyyden aikaa, jolloin kaikki pitäisi saada ja mieluiten heti. Sitten kun se saadaan, haetaan taas uutta. Olen vahvasti sitä mieltä, että sinullakin kyseessä on ensisijaisesti oma ongelmasi, jonka itse olet itsellesi kehitellyt. Mieti sitä kaikkea hyvää mitä sinulla on nyt, mieti lapsiasi ja heidän tulevaisuuttaan ja mieti puolisoasi ennen kuin edes lähdet miettimään mitään " vapaata avioliittoa" tai muuta yhtä typerää. Muista, että hetken huumassa saattaa tulla tehtyä asioita, joita kadut loppuikäsi.
Jokin ratkaisu sinun täytyy tehdä, varmaan aika kuluttavaa elää toinen jalka oven välissä?