Kertokaa tarinoita narsisti ISISTÄNNE

Up

Oman tyttäreni isä on narsisti.

Eksyttää tyttöä tahallaan pyöräretkillä, kun tämä on viikkonloppuna isällä.

Kesälomalla veti räkäkännit lapsen edessä ja väitti että se on hänen oikeutensa.

En antanut enää polkupyörää isän luo, nyt en anna koko lasta isälleen. Tyttö inhoaa isä-viikonloppuja, inhosi koko ajan niitä viikonloppuna,

kun hänen oli käytävä siellä 8-12-vuotiaana.

Nyt isä kitisee Isät Äitien Niskassa ry:n sivuilla, että häntä muka vieraannutetaan. Eihän hänen lapsensa siedä häntä silmissään.

Vierailija kirjoitti:

Terapeuttini kanssa ollaan juteltu tässä kaksi vuotta ja viime viikolla tuli läpimurto kun puhuin kuinka ahdistavaa on vierailla isäni luona. Tajusin että monet elämääni kahlitsevat tekijät tulevat lapsuudesta ja nuoruudesta kun hänen luonaan asuin. Olisi siis "mukava" kuulla tarinoita narsisti isän käytöksestä.

On se hienoa, että narsistit on keksitty. Ennen vanhaan ihmiset ottivat itse vastuuta elämästään. Nykyisin voidaan aina leikkiä narsistileikkiä, jossa narsistiksi valittu on vastuussa muiden ongelmista.

Kaikki takapakit elämässä ja erityisesti ihmissuhteissa johtuvat muista ihmisistä. Itsessä ei mitään vikaa.

Vielä löytyy ihmisiä jotka kritiikittä ja päätään nyökyttäen kuuntelevat hänen tarinoitaan hyvistä isä-tytär/poika suhteista. Pelkkää teatteria.

Ei ole tutkintoa tuohon alaan. Työllistyminen muutenkin huonossa jamassa joten jätän tämän tähän, ja suuntaan nuppini ja nappini kohti lähikaupan oluthyllyjä.

En menisi leimaamaan narsistiksi, mutta narsistista käyttäytymistä kuitenkin. Muun muassa: Kyvyttömyys hyväksyä lapsen mielipiteitä / ideologiaa silloin, kun ne eroavat siitä, mikä vanhemman mielestä on ainoa totuus. Rakkauden osoittaminen syyllistämisen kautta ja kaikkien tehtyjen palvelusten tai annettujen lahjojen tuominen myöhemmin esille kiristysmielessä, jos lapsi ei halua tehdä jotain vanhemman mielen mukaisesti. Korkeat odotukset muita ihmisiä kohtaan, jotka heijastuvat myös lapsiin: ysi todistuksessa on pettymys vanhemmalle, ei osaa tukea harrastuksissa tms. intoa ja yrittämistä vaan arvioi onnistumista tai epäonnistumista.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki takapakit elämässä ja erityisesti ihmissuhteissa johtuvat muista ihmisistä. Itsessä ei mitään vikaa.

Huomaatko ironian?

Vierailija kirjoitti:

Oman tyttäreni isä on narsisti.

Eksyttää tyttöä tahallaan pyöräretkillä, kun tämä on viikkonloppuna isällä.

Kesälomalla veti räkäkännit lapsen edessä ja väitti että se on hänen oikeutensa.

En antanut enää polkupyörää isän luo, nyt en anna koko lasta isälleen. Tyttö inhoaa isä-viikonloppuja, inhosi koko ajan niitä viikonloppuna,

kun hänen oli käytävä siellä 8-12-vuotiaana.

Nyt isä kitisee Isät Äitien Niskassa ry:n sivuilla, että häntä muka vieraannutetaan. Eihän hänen lapsensa siedä häntä silmissään.

Olis mukava kuulla isän versio näistä tapahtumista...

Minun isäni on narsisti. Hän on aina vetänyt pultit ties mistä, yleensä ihan pikkuasioista tai sellaisista mistä kukaan muu ei hermostuisi. Esim. juoman kaatuminen pöydälle. Kun hän raivostuu, niin silmät seisoo päässä kuin hullulla ja huuto on lähinnä rääkymistä. Hän haukkuu ja lyttää. Hän on lyönyt äitiäni, ja minuakin hakkasi useasti (repi hiukset päästä, löi nyrkillä rintaan, läpsi, antoi luunappeja...), mutta lopetti tullessani murrosikään. Hän ei lyönyt minua äidin ollessa kotona, vaan "hoiti" minua ollessaan työtön. Äiti ei tiennyt vielä silloin hakkaamisista, sillä en uskaltanut kertoa. Pelkäsin lyömisen pahenevan, jos kerron. Hän löi myös kissaamme, koska se jahtasi lintuja. Ja koiraamme, koska se ei (tietenkään) ollut heti sisäsiisti. Uhkailu oli jokapäiväistä. Isää pitäisi aina ylistää, jos hän on tehnyt jotain. Esim. laatoitti suihkun seinän uudestaan. Minun saavutuksistani hän hyvin harvoin on iloinen tai kehuu, vaikuttaa enemmänkin kateelliselta. Ihan kuin kenellekään muulle ei saisi tapahtua mitää kivaa/hyvää. Lisäksi isä keksii jatkuvasti ihan outoja sääntöjä. Esimerkiksi se, ettei suihkussa saa käyttää hanaa, vaan ainoastaan suihkusuutinta. Muuten vettä menee hukkaan?!?! Äiti ei ole voinut ottaa avioeroa taloudellisen tilanteemme takia. Äiti tosin meinasi kerran, ennen syntymääni, heittää isäni (silloin vain miesystävä) pihalle, koska tämä löi velipuoltani äidin edellisestä avioliitosta. En asu enää kotona, mutta käyn siellä usein ihanan äitini takia. Isähahmo minulle oli äidin isäpuoli, eli ukkini, nyt jo edesmennyt.

Isän kanssa oli omat vaikeutensa, lunta tupaan tuli milloin mistäkin syystä. Silti asiat on sujuneet hyvin. Jos joka vastoinkäymisestä valittaa, ja sille on etsittävä syyllinen, ei paljon muuta ehdi tekemään.

Kannattaa pitää se turpa kiinni, ja keskittyä elämään omaa elämää, kyllä se siitä.

Viimeisin isäni hermostumisen aihe oli, että äiti jätti kumihanskat saunan pukuhuoneeseen. Eh? Ja se, että vintillemme oli päässyt orava, sekin oli jotenkin äidin ja naapurien syy. Niin, isäni mielestä kun kaikki on aina muiden syytä. Hänessähän ei ole MITÄÄN vikaa!

t.9

Ne jotka täällä naukuu, että älkää valittako / syyttäkö toisia / olkaa hiljaa... ottakaa selvää millaista narsistin kanssa eläminen oikeasti on! Se voi tuhota ihmisen. "Monta tapaa tapaa sielu" -kirja on osuvasti nimetty. Olisin jo aikaa sitten tehnyt itsemurhan ilman äitiäni.

Kaikki jotka eivät toimi kuten palstalainen haluaa, ovat narsisteja. Ilman muuta ja tottakai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeuttini kanssa ollaan juteltu tässä kaksi vuotta ja viime viikolla tuli läpimurto kun puhuin kuinka ahdistavaa on vierailla isäni luona. Tajusin että monet elämääni kahlitsevat tekijät tulevat lapsuudesta ja nuoruudesta kun hänen luonaan asuin. Olisi siis "mukava" kuulla tarinoita narsisti isän käytöksestä.

On se hienoa, että narsistit on keksitty. Ennen vanhaan ihmiset ottivat itse vastuuta elämästään. Nykyisin voidaan aina leikkiä narsistileikkiä, jossa narsistiksi valittu on vastuussa muiden ongelmista.

Päin vastoin, se on se narsisti, joka ei ota vastuuta omista tekemisistään.

Vierailija kirjoitti:

En menisi leimaamaan narsistiksi, mutta narsistista käyttäytymistä kuitenkin. Muun muassa: Kyvyttömyys hyväksyä lapsen mielipiteitä / ideologiaa silloin, kun ne eroavat siitä, mikä vanhemman mielestä on ainoa totuus. Rakkauden osoittaminen syyllistämisen kautta ja kaikkien tehtyjen palvelusten tai annettujen lahjojen tuominen myöhemmin esille kiristysmielessä, jos lapsi ei halua tehdä jotain vanhemman mielen mukaisesti. Korkeat odotukset muita ihmisiä kohtaan, jotka heijastuvat myös lapsiin: ysi todistuksessa on pettymys vanhemmalle, ei osaa tukea harrastuksissa tms. intoa ja yrittämistä vaan arvioi onnistumista tai epäonnistumista.

Kaikki toteutuu mun isässäni.

Lisään vielä listaan:

1. silmittömät raivokohtaukset epäloogisista asioista,

2. lasten eriarvoinen kohteleminen (toista kehuu, mustaa lammasta jatkuvasti haukkuu),

3. pahan puhuminen selän takana erityisesti valitsemistaan inhokeista,

4. ei ikinä iloitse lastensa tai muidenkaan saavutuksista (väheksyy, mitätöi, nostaa esiin omia saavutuksiaan niitä liioitellen ja valehdellen),

5. muiden jatkuva hyväksikäyttö,

6. ei aidosti kiitä tai pyydä mitään anteeksi - jos kokee saavuttavansa teatraalisella anteeksipyynnöllä tai ylitsevuotavalla kiitoksellaan jotakin, saattaa sellaiseen epäaitoon tunneilmaisuun taipua,

7. ivaa ja nauraa muiden epäonnelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En menisi leimaamaan narsistiksi, mutta narsistista käyttäytymistä kuitenkin. Muun muassa: Kyvyttömyys hyväksyä lapsen mielipiteitä / ideologiaa silloin, kun ne eroavat siitä, mikä vanhemman mielestä on ainoa totuus. Rakkauden osoittaminen syyllistämisen kautta ja kaikkien tehtyjen palvelusten tai annettujen lahjojen tuominen myöhemmin esille kiristysmielessä, jos lapsi ei halua tehdä jotain vanhemman mielen mukaisesti. Korkeat odotukset muita ihmisiä kohtaan, jotka heijastuvat myös lapsiin: ysi todistuksessa on pettymys vanhemmalle, ei osaa tukea harrastuksissa tms. intoa ja yrittämistä vaan arvioi onnistumista tai epäonnistumista.

Kaikki toteutuu mun isässäni.

Lisään vielä listaan:

1. silmittömät raivokohtaukset epäloogisista asioista,

2. lasten eriarvoinen kohteleminen (toista kehuu, mustaa lammasta jatkuvasti haukkuu),

3. pahan puhuminen selän takana erityisesti valitsemistaan inhokeista,

4. ei ikinä iloitse lastensa tai muidenkaan saavutuksista (väheksyy, mitätöi, nostaa esiin omia saavutuksiaan niitä liioitellen ja valehdellen),

5. muiden jatkuva hyväksikäyttö,

6. ei aidosti kiitä tai pyydä mitään anteeksi - jos kokee saavuttavansa teatraalisella anteeksipyynnöllä tai ylitsevuotavalla kiitoksellaan jotakin, saattaa sellaiseen epäaitoon tunneilmaisuun taipua,

7. ivaa ja nauraa muiden epäonnelle.

Lisätään tähän vielä se, että on mielestään aivan huippuisä, kun ei ole alkoholisti ja hakannut lapsiaan ja lapset ja vaimo ovat kiittämättömiä paskoja, jos sanovat mielipiteensä mistä tahansa asiasta ja se eroaa hänen mielipiteestään. Saa myös ihmeellisiä marttyyrikohtauksia.

Vielä kokemuksia kellään? 

Olen ollut se meidän perheen musta lammas ja kaikkien pahan olon kaatopaikka, jo pienestä pitäen. Isällä suosikkilapsi, josta on ihan suoraan sanonut, että rakastaa tätä enemmän kuin meitä muita. Ei kuitenkaan koskaan tälle lapselle sitä sanoisi, antaa kaikkien "tietää paikkansa". On sanonut, että lapsia nyt vain tulee.

Ei pitänyt koskaan lupauksiaan, raivostui pikkuasioista ja huusi, kännäsi ja puhui erittäin sopimattomasti lasten kuullen. Minä tyttönä en koskaan ollut mitään. Vain pojat merkitsivät jotain. Kaikki lapset usutetaan toisiaan vastaan. Pahoinpiteli äitiäni ja toistakin vaimoaan, sekä minua mm. löi päällä päähän siten, että haava olisi vaatinut tikkejä.

Vaimo nro 3 menossa, narsistinen nainen hänkin.

Lienee turhaa sanoa, että olen henkisesti sirpaleina, ja monen mt-diagnoosin saattelemana työkyvytön. Kiitos isä.

Eipä mulla ole paljon lisättävää noihin kertomuksiin, toistoksi menisi.Diagnosoitu tapaus oli.

Rajatilapersoonallisuushäiriö, jossa lisäksi skitsoaffektiivisia piirteitä narsismilla höystettynä. Impulsiivinen, aggressiivinen.

Oma arvioni: PTSD:n seurauksena kehittyneet muovautuvan psyyken joutuessa kovalle systemaattisen henkisen (ja fyysisen) väkivallan tykitykselle. Olosuhteiden uhri siis, joka ei itse täysin tiedosta asiaa, koska minä aivan pirstaloitunut eikä identiteettiä ole.

Harmillinen juttu. Yksi elämä pilattu, joka vanavedessään sitten tuhonnut muutaman muunkin.