Onko muitakin, joita ei tulla kehumaan kadulla (kauneus, hiukset, vartalo jne), joille ei huudella kadulla, vislailla perään eikä yritetä iskeä ikinä missään?

Vierailija kirjoitti:

Joo olen itsekin ihmetellyt tätä omalla kohdalla. Aina saa kuulla mediassa, kuinka kaikkia naisia on joskus ahdisteltu ja kuinka yleistä se on, mutta itse olen aina saanut rauhassa. En mä nyt mikään kaunotar ole, mutta ihan normaalin näköinen ja hoikka parikymppinen nainen. Luulen että tähän voi vaikuttaa mun resting bitch face ja "pelottava" aura. Enpäs tiedä.

Se on se resting bitch face. :) Minullakin on ja kun olin nuori ja näpsäkkä, aika hemmetin harva mies uskalsi lähestyä. Nykyään tietysti vielä vähemmän kun olen keski-ikäinen ja pyylevä. Mutta joo, jos joskus näen yllättäen peilikuvani vaikka ikkunasta en ihmettele yhtään ettei kukaan lähesty: niin naama norsunvitulla olen vaikka olisin ihan hyvällä tuulella. Naamani vaan on sellainen. Mutta en näe sitä muuta kuin "salaa", selvästi muutan ilmettäni jos tietoisesti katson peiliin, mutta nuo yllättävät silmäykset paljastaa karun totuuden.

Kauheaa kun on tämmöinen naama. Ihminen ei tietenkään jaksa koko aikaa "aktiivisesti" hymyilläkään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai sä itsekin olet kuullut mikä vislauskonsertti tuolla ulkona on, kun kaikki miehet vislaa kaikkien muiden naisten paitsi sinun perään? Muutenkin kaikki muut ihmiset myöhästyy aina ja kaikkialta sillä kukaan ei pääse eteenpäin, kun jokainen pysähtyy jokaisen vastaantulijan kohdalle kehumaan toistensa silmiä ja hiuksia ja kyselemään ostosvinkkejä.

Mistä saat eniten kehuja ulkonäössäsi-ketju. En pysty linkittämään, mutta siinä on monen sivun verran luettavaa aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Siinä länsimaalaisen etuoikeuteun naisen pahin ongelma: kadulla ei vislailla perään!

Itse olen tähän vain tyytyväinen. Lapsena kyllä jouduin ahdistelun kohteeksi joskus, mutta aikuisena olen saanut olla tekemisissä asiallisten ihmisten kanssa enimmäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Välillä asian kanssa on vaikea elää ja joskus tunnen oloni aika riittämättömäksi. Olenkin kehtittänyt itselleni useita selviytymiskeinoja joista jotkut ovat jopa hieman typeriä. Kuvittelen esimerkiksi aina lähikaupassa käydessäni, että se kivasti hymyilevä kassaneiti ilhatuu nähdessäni juuri minut, vaikka oikeasti kyllä tiedän että hän tekee vain työtään ja olen vain yksi asiakas muiden joukossa.

Mistä tiedät ettei se kassaneiti nimenomaan ilahdu nähdessään juuri sinut?

Itse olen ollut asiakaspalvelussa missä asiakkaat oli enimmäkseen rekkamiehiä. Ja kyllä suosikkikuskini saivat aina ihan eri hymyn kuin sen tavallisen asiakaspalveluhymyn. :) Voit aivan hyvin olla kassaneidin suosikkiasiakkaita. Mistä tiedät ettei se salaa toivo sinun pyytävän puhelinnumeroaan?

Ei ole mitenkään tavallista tuollainen huomauttelu ulkonäöstä, eikä hyvien käytöstapojen mukaistakaan. Joillekin tehdään huomautuksia ehkä , mutta he pukeutuvat kenties provosoivasti. Yleensä ihmiset kulkevat omissa mietteissään, eivätkä näe muita. Näin ainakin suurimmissa kaupungeissa.

Olkaa onnellisia ettei suuhun tungeta se se vasta saakin kiehumaan!

Vierailija kirjoitti:

Joo olen itsekin ihmetellyt tätä omalla kohdalla. Aina saa kuulla mediassa, kuinka kaikkia naisia on joskus ahdisteltu ja kuinka yleistä se on, mutta itse olen aina saanut rauhassa. En mä nyt mikään kaunotar ole, mutta ihan normaalin näköinen ja hoikka parikymppinen nainen. Luulen että tähän voi vaikuttaa mun resting bitch face ja "pelottava" aura. Enpäs tiedä.

Mulla on kans resting bitch face. En ole transsukupuolinen mutta koen olevani tosi maskuliininen tai särmä tyyppi, millainen luo sellaista johtaja vibaa että älä tuu sössöttää.

Olihan täällä tänään se keskustelu, kuinka nuorten naisten äidit saavat edelleen enemmän huomiota ulkonäöllään kuin tyttärensä.

Luopukaa siitä resting bitch naamasta. Miksi näyttää vittumaiselta kun voi näyttää kivalta ihmiseltä? Tai sitten toi teidän norsunvittunaama on vain selitys siihen että ette saa huomiota.

Tosi vähän tähän maailmaan mahtuu niitä aitoja ja ihania ihmisiä...

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä koskaan eikä tulla kavereillenikaan jutustelemaan tuollaisia keskellä päivää. Tiedän yhden jota isketään bussipysäkillä ja vessajonossakin mutta hän onkin 174/50/70G... Me tavikset saamme jonottaa rauhassa, tälläytyineinäkin. Poikaystävää mahdotonta löytää.

Miten tuo viimeinen lause liittyi viestiisi?

Olen baarissa se ikuinen kavereiden laukkujen ja juomien vahtija, koska kukaan ei juttele minulle, kavereille vain ja he ovat koko ajan tanssilattialla, itse en koskaan. 164/65, pitkät hiukset ja ihan nätti naama. Mutta kun ei niin ei.

Minulle ennen jaeltiin kohteliaisuuksia koko ajan, aina oli ulkoiluttajia jonossa. Kerran kävelin töistä kotiin, niin puliukko tuli vastaan ja polvistui eteeni ja kumarsi, sanoi että olen kaunis. Minä luulin, että hänellä oli joku hätä. Nykyään ei tule mitään kehuja, ymmärrän kyllä. Olen lihonut lääkkeiden takia tosi paljon. Toisaalta kiva olla näkymätön (näkymätön läski :)

Vierailija kirjoitti:

Olen baarissa se ikuinen kavereiden laukkujen ja juomien vahtija, koska kukaan ei juttele minulle, kavereille vain ja he ovat koko ajan tanssilattialla, itse en koskaan. 164/65, pitkät hiukset ja ihan nätti naama. Mutta kun ei niin ei.

Sä olet aika lyhyt. Jos olisit 172 ja samanpainoinen niin voisi mennä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Mua puolta vanhemmat juopot on sanoneet söpöksi. Kauan sitten siis. Kukaan muu ei ole kehunut. Ei kukaan.

Paitsi kaksi vuotta sitten kävin kaupassa pipo syvällä päässä. Vastaan tuli kehitysvammainen mies, joka pysähtyi ja sanoi, "söpö". Se oli varmasti rehellinen mielipide ja sai mut tosi hyvälle mielelle. :)

Se varmaan oletti että kuulut samaan lajiin sen kanssa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen baarissa se ikuinen kavereiden laukkujen ja juomien vahtija, koska kukaan ei juttele minulle, kavereille vain ja he ovat koko ajan tanssilattialla, itse en koskaan. 164/65, pitkät hiukset ja ihan nätti naama. Mutta kun ei niin ei.

Sä olet aika lyhyt. Jos olisit 172 ja samanpainoinen niin voisi mennä paremmin.

En ole varmaan mikään ihanteellinen, mutta eivät ole kaverinikaan. Samanlaisia hieman tuhdimpia, muttei silti armottomia läskejäkään.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ennen jaeltiin kohteliaisuuksia koko ajan, aina oli ulkoiluttajia jonossa. Kerran kävelin töistä kotiin, niin puliukko tuli vastaan ja polvistui eteeni ja kumarsi, sanoi että olen kaunis. Minä luulin, että hänellä oli joku hätä. Nykyään ei tule mitään kehuja, ymmärrän kyllä. Olen lihonut lääkkeiden takia tosi paljon. Toisaalta kiva olla näkymätön (näkymätön läski :)

Mulle tarjosi tänään yhden lapseni tarhakaverin iskä kahvit ja kehui miten olen ihana nainen ja nyt leuka pystyyn ja salille takas. Kohta joku ihana mies sut nappaa! ;-D

Nykyään on tilanne tuo, nuorempana päinvastainen. Jatkuvasti olo oli kuin olisin estradilla kävellyt. Missään ei voinut olla niin sanotusti incognito, vaan olin hirveän tietoinen siitä huomiosta, ja sitä tosiaan tuli runsaasti. Oikeastaan joka kerta kun laitoin nokkani ulos tuli jotain iskuyritystä tai kommenttia. Olin kaunis ja pukeuduinkin varsin näyttävästi. Minulla oli erittäin pitkät ja tuuheat hiukset, mikä ei ollut tavallista siihen aikaan, toisin kuin nykyään. 

En kaipaa moista enää mutta toisaalta välillä tuntuu oudolta ja huvittavaltakin kun nykyään on sitten ihan näkymätön, vaikka en ruma ole edelleenkään, tavallinen ennemminkin. 

Onko tähän ketjuun nyt pakko tunkea niiden, jotka saavat huomiota, kun ap kyseli kohtalotovereita?

Luojan kiitos, tuntemattomat ei tule lässyttämään mitään ulkonäöstäni. Halaun kulkea rauhassa, onneksi saan.

Vierailija kirjoitti:

Onko tähän ketjuun nyt pakko tunkea niiden, jotka saavat huomiota, kun ap kyseli kohtalotovereita?

On koska ette ymmärrä miten paljon parempi on ettei suuhun tungeta ja kuvittelette että se olisi tavoiteltavan arvoista tai muuta. Miksi ihmeessä kerjätä tuollaista huomiota? Sehän on painajaismaista suorastaan.