Miten mä oppisin tykkäämään liikunnasta?

Pakota itsesi urheilemaan ainakin kolme kertaa viikossa vuoden ajan. Lupaan että sen jälkeen olet koukussa ja saat liikunnasta kiksejä.

Sama täällä. Mä en ole koskaan saanut mitään iloa tai nautintoa liikunnasta, lähinnä ylpeyttä siitä että sain itseni raahattua liikuntatunnille. Ei paljon motivoi ja tuo neuvo, että vuoden pitäisi pakolla harrastaa, on ihan perseestä.

Joten, kyllä mäkin haluaisin tietää miten oppia nauttimaan liikunnasta.

Tanssi ja ratsastus ovat sellaisia ettei edes huomaa että kuntoilee.

Ei mun mielestä niitä endorfiinejä tule kuin vasta tosi rasittavasta liikunnasta. Menee itseltä ainakin viikkoja ja kuukausia, ennen kuin edes on sellaisessa kunnossa. Kävitkö siis jossain kuntotestissä, kun harrastit liikuntaa, että tiesit, että olet niin hyväkuntoinen, että voit harrastaa niin rasittavaa liikuntaa, että endorfiinihumala tulee? Olen itse huomannut, että jos taas kunto ei riitä, kova rasitus tuntuu lähinnä pahalta eikä suinkaan hyvältä. Kuntoa pitää myös rakentaa vähitellen.

Tämä on nyt vaan esimerkki, mutta jos itse juoksen lenkin (30-45 min) 6:30-vauhdilla, niin menee endorfiinien puolelle.

Eli siis aidosti mietin, että saavutitko oikeasti sellaista kuntoa, että tämä kuuluisa hyvä olo olisi ollut mahdollista.

Mene taas juoksemaan tai ratsastamaan jos ne sinua innostaa.

Itse inhoan liikuntaa. Inhoan sitä tunnetta kun hengästyy, sitä kun lihakset väsyy, sitä kun ne on kipeät, sitä tunnetta kun sinne liikuntaan pitää mennä, varustehuoltoa jne jne jne. En ole liikunnasta koskaan saanut mitään kiksejä tai hyvän olon tunnetta. Mielummin teen taiteellisia juttuja jne missä ei tarvitse liikkua.

Ala uudestaan harrastaa ratsastusta. Siinä ohessa kun vielä teet tallitöitä niin eiköhän se ole siinä...

Vierailija kirjoitti:

Pakota itsesi urheilemaan ainakin kolme kertaa viikossa vuoden ajan. Lupaan että sen jälkeen olet koukussa ja saat liikunnasta kiksejä.

Ei välttämättä. Minä jouduin edellisessä työpaikassani osallistumaan tehdaspalokuntaan, jossa oli pakolliset kuntotestit. Kävin vastentahtoisesti kolmasti viikossa 8 vuotta punttiksella, enkä ikinä oppinut pitämään siitä. Sitten vaihtoin työpaikkaa, enkä enää ikinä mene kuntosalille.

Lenkkeily on sitten aivan toinen juttu, koska siitä pidän.

Aloita kävelyllä. Tee jokin asia...että tulee mentyä. Keksit jonkun minkä käyt katsomassa, vaikka jotain mielenkiintoisia kohteita lähiseudulla ja maastossa.

Se lähteminen on se juttu. Sitten. Kun pääset johonkin...jatkossa liikuntapaikoillle, niin se tavallaan vie mukanaan.

Kokeile erilaisia juttuja edelleen. Joku voikun tokalla kerralla natsata.

Kesälajeja nyt löytyy ainakin pesis ja ulkojumpat ja jalkapallo. Harrastusryhmiä löytyy ja porukoita.

Juoksukouluja justiinsa lueskelin...kävelystä juoksuun kehitellään.

Melonta. Suunnistus. Polkujuoksu. Vesijuoksu. Spinning , vesispinning.

Ole utelias.

Vierailija kirjoitti:

Ei mun mielestä niitä endorfiinejä tule kuin vasta tosi rasittavasta liikunnasta. Menee itseltä ainakin viikkoja ja kuukausia, ennen kuin edes on sellaisessa kunnossa. Kävitkö siis jossain kuntotestissä, kun harrastit liikuntaa, että tiesit, että olet niin hyväkuntoinen, että voit harrastaa niin rasittavaa liikuntaa, että endorfiinihumala tulee? Olen itse huomannut, että jos taas kunto ei riitä, kova rasitus tuntuu lähinnä pahalta eikä suinkaan hyvältä. Kuntoa pitää myös rakentaa vähitellen.

Tämä on nyt vaan esimerkki, mutta jos itse juoksen lenkin (30-45 min) 6:30-vauhdilla, niin menee endorfiinien puolelle.

Eli siis aidosti mietin, että saavutitko oikeasti sellaista kuntoa, että tämä kuuluisa hyvä olo olisi ollut mahdollista.

Eihän tuossa ole mitään järkeä. Ensin pitäisi hampaat irvessä treenata hyvä kunto, että voisi harrastaa rankkaa liikuntaa. Sitten tulee hyvä olo. Kyllä siitä liikunnasta pitäisi tulla hyvä olo aluksi ja koko ajan, niin että motivaatio pysyy yllä.

Lopettakaa puuuurtaminen!

Tästä mallia:

Olen kohta keski-ikäinen, liikkunut koko elämäni ja ammattinikin liittyy liikuntaan.

Jos joudun olemaan kolme päivää liikkumatta niin tuntuu että pää hajoaa.

Mutta ap luulen että sinun on näin vanhemmiten suht vaikea oppia pitämään liikunnasta koska et olen vielä tähän mennessä saanut liikunnasta kiksejä tai positiivista fiilistä. Ainut keino voisi olla itsesi pakottaminen, ostaisit vaikka vuoden salikortin ja pakottaisit itsesi käymään kolme kertaa viikossa salilla. Vuoden aikana näkisit tulokset ja voisit olla koukussa.

Ei mulla enää polvet kestä juoksemista, hevosiakin oon alkanut arastelemaan. Kyllä mäkin paljon mieluummin tekisin niitä taiteellisia juttuja, mutta alkaa jo vähän ahdistamaan kun ikää tulee ja kunto vaan rapistuu. En halua olla vielä nelikymppisenä yhtä raihnainen kuin vanhukset. Joten jotain liikuntaa ois pakko harrastaa, että pysyis kunnossa. 

Ikävää vaan, jos se on yhtä hampaat irvessä taistelua kerta toisensa jälkeen eikä kivaa ja mukavaa niinkuin sen kai kuuluisi olla.

Olen miettinyt että kannattaisikohan ostaa kotiin kuntopyörä tai juoksumatto? Voisi sitten vaikka laittaa telkkarista jotain pyörimään samalla kun kuntoilee. Ja siis juoksumatolla kävelisin reippaasti. Saisi ainakin sitä aerobista kuntoa jotenkin kehitettyä. Lihaskuntoa varten pitää sitten kehitellä jotain muuta. 

Toisaalta niitä kotikuntoilulaitteita (joissa ainakin ylävartalon treeniä voi tehdä) näyttäisi saavat Torista satasella tai muutamalla. Jos ostais sellaisen jonkun aerobisen laitteen lisäksi. En tiedä. 

Pidätkö koirista? Koiran kanssa tulisi ulkoiltua säännöllisesti. Ja mahdollisesti harrastettua muutakin liikuntaa esim.agility.

Motivoisiko sua joku liikuntasovellus puhelimessa? Minä innostuin lenkkeilystä, kun oli sovellus, joka muistutti lähtemään säännöllisesti lenkille ja oli aina uusi tavoite saavutettavana. Ja ihan jo kävely on paljon mukavampaa, kun kuuntelee musiikkia samalla. Tai vaikka äänikirjoja, jos kirjallisuus kiinnostaa enemmän. Helposti tulee lenkillekin pituutta, jos jää koukkuun johonkiin kirjaan, "vielä yksi luku..." :)

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina inhonnut koululiikuntaa, enkä ole juurikaan mitään kipinää saanut liikuntaan myöhemminkään. Joskus teininä kävin juoksulenkeillä ja ratsastamassa, mutta ne jäi kun tuli muut teinikuviot mukaan. Aikuisena olen yrittänyt vaikka mitä; ryhmäliikuntatunteja, kuntosalia, lenkkeilyä, kävelyä, kotijumppia, joogaa, pilatesta, qi gongia, vesijuoksua, aquabiciä, zumbaa, you name it. Kaikki on jääneet, koska kaikki on olleet samaa pakkopullaa. Mulle ei kertakaikkiaan tule mitään endorfiinihumalaa liikunnasta.

Tilanne on nyt se, että huomaan itsekin olevani ihan rapakunnossa. Alan lähestymään keski-ikää enkä haluaisi vielä olla kuin joku raihnainen vanhus. Mutta miten hemmetissä löytäisin liikunnasta edes jotain iloa? En haluaisi millään tehdä sitä joka ainoan kerran hammasta purren ja toivoen, että touhu loppuisi jo.

Miten saisin liikunnasta kivaa ja sellaista, että jopa odottaisin sitä liikuntahetkeä?

(Ja olen kyllä noita eri liikuntajuttuja yrittänyt kauemmin kuin vain pari viikkoa, siis kuukausia, mutta ei ole muuttunut sen paremmaksi.)

Minulla toimii mielihyvän palkitsemiskeskuksen rämppäys. Eli juon kännit kovan lenkin päätteeksi tai poltan tupakan.

Sitten kroppa aina yhdistää lenkkeilyn siihen että saattaa saada palkinnon rääkin lopuksi.

Voi juosta keskellä viikkoa kevyemmän ja lyhyemmän lenkin ja jättää kännit tai röökin välistä niin himo vaan kasvaa kunhan on aluksi koukuttanut itsensä.

Alkoholiannos humahtaa päähän paremmin kun on ollut syömättä ja juossut kympin lenkin.

Nuo sun kokeilemat liikuntalajithan on loppujenlopuksi tosi samantyylisiä kaikki. Jooga, jumppa, zumba. Eli sanoisin että kokeile laajemmin eri lajeja, jos sieltä löytyisi se oma. Vaikka eri palloilulajeja tai kamppailulajeja, extremeurheilua tai hevosurheilua, luonnossa liikkumista, voinaharjoittelua. Itse esimerkiksi tykkään siitä että liikunnassa on muukin tarkoitus kuin liikkuminen eli pidän esimerkiksi jalkapallosta, koska se on peli, jossa on tarkoitus voittaa.

Kuulostaa jokseenkin tutulta. Itsekin inhoan liikuntaa liikunnan vuoksi, mutta minua ei hengästyminen haittaa jos se tulee jonkun muun toiminnan ohessa. Esim. geokätköillessä tulee puolivahingossa käveltyä pitkiäkin lenkkejä vaihtelevassa maastossa, ja tanssiminen on hauskaa puuhaa noin muuten. Ja tykkään fyysisestä työstä, sitten ei tarvitse enää erikseen raahata itseään minnekään lenkille kun on jo töissä nostellut painavia tavaroita ja kävellyt kahdeksan tuntia edestakaisin.

Vierailija kirjoitti:

Motivoisiko sua joku liikuntasovellus puhelimessa? Minä innostuin lenkkeilystä, kun oli sovellus, joka muistutti lähtemään säännöllisesti lenkille ja oli aina uusi tavoite saavutettavana. Ja ihan jo kävely on paljon mukavampaa, kun kuuntelee musiikkia samalla. Tai vaikka äänikirjoja, jos kirjallisuus kiinnostaa enemmän. Helposti tulee lenkillekin pituutta, jos jää koukkuun johonkiin kirjaan, "vielä yksi luku..." :)

Voi olla, että joku tämmöinen saattaisi auttaa. Oisko hyviä suosituksia Androidille?

Jos inhoan jotain vielä liikuntaakin enemmän, niin ne on pallopelit ja joukkueurheilu. Samon jotkut extreme- ja kamppailulajit. Oon luonteeltani kaikkea muuta kuin "rämäpää", joten tuskinpa innostuisin noista. Siksi haluaisin tehdä lähinnä jotain "rauhallisempaa" tai ainakin sellaista jossa ei satu :D Ja jotain, jota voi tehdä ainakin jollakin tavalla itsekseenkin. 

En halua kuulostaa vaikealta ihmiseltä, jolle mikään ei sovi.. mutta olen sitä mieltä, että liikunnan pitää olla edes jollain tasolla mukavaa ja sitä ei todellakaan mitkään joukkuelajit/extremelajit mulle ole. Sori. 

Voisin tietysti kokeilla tuota geokätköilyä, josko se innostaisi. 

Olen vähän teknologiafriikki, joten kaikki apsit ja muu siinä sivussa varmaan antaisi mulle lisäpotkua. Olen miettinyt, että kannattaisikohan mun hommata joku PolarLoopin kaltainen systeemi. Mahtaiskohan se potkia mua liikkeelle? Oisko kokemuksia tästä?

Toimisko sulla hyötyliikunta, eli kävelisit työmatkat tai jotain muuta vastaavaa. 

Mulla on Polarin aktiivisuusranneke ja kyllä se kannustaa liikkumaan. Eilenkin relailin koko päivän ja sit kun klo 17 mittari näyttää 20% aktiivisuustavoitteesta niin oli "vähän pakko" lähteä sitä ulkoiluttamaan. 

Tai sit jos saat yhdistettyä liikunnan vaikka kaverisuhteiden ylläpitoon. Ellei lähistöllä asu lenkkikavereita, sovi puhelintreffit kaverin kanssa ja juttelette handsfreen avulla?