Onko kaupan henkilökuntaan kuuluvalla henkilöllä oikeus ottaa omaan käyttöön myynnistä poistettuja vanhoja lehtiä tai lehden oheismateriaalia kaupan takahuoneesta tai kaupan omasta roskalavalta tai jätepussista?
Onko olemassa lakia joka määrittelee kuka omistaa vanhentuneen lehden tai lehden oheismateriaalin joka on ollut kaupassa myynnissä, tai onko henkilökuntaan kuuluvalla henkilöllä oikeus ottaa myynnistä poistettua tavaraa omaan käyttöön?
Kommentit (8)
Ärrällä työskentelevä kaverini on kertonut, että myymättä jääneet "vanhat" lehdet palautetaan takaisin
Joka kaupalla on omat säännöt, ei mitään yleistä lakia ole säädetty.
Vierailija kirjoitti:
Lehdistä tehdään lehtipalautus ja ne menee sinne, mistä ovat tulleetkin. Tähän ei ole poikkeuksia ja ei ole laki, mutta käytäntö.
Lehtipisteelle muistaakseni esim. menee takaisin, ei niitä roskiin heitetä.
Vierailija kirjoitti:
Joka kaupalla on omat säännöt, ei mitään yleistä lakia ole säädetty.
Ei ole lakia, mutta myymättömät lehdet palautetaan. Kaikkialla.
Kannattaa varmaan kommentoida, vaikka et asiasta mitään tiedä?
Ketju tai myymälä voi kuitenkin määritellä käytännön, tässä tapauksessa tosin käytäntö on se, että lehdet palautuvat myynnistä Rautakirjalle. Mutta siis toisin toimimalla se on "työsäännön rikkomista" ja työsäännön rikkomisesta voi olla eri seuraamuksia, ääripäässä irtisanominen. Jos siis varastaa myynnissä olevia tai palautukseen meneviä lehtiä, ei varmaan heti saa potkuja, mutta jatkamalla sitä todennäköisesti saa.
Palautettujen lehtien prusteella lasketaan lehtien levikki. Lehtikustantajille on tärkeää tietää, mikä sisältö, kansi tms. myy.
Muusta hävikistä tiedän, että henkilökunta on jopa irtisanottu, jos on otettu omaan käyttöön. Yrityskohtaisia ohjeita tulee noudattaa.
Koulukaverin äiti oli ärrän täti ja toi aina kiskan uusia lehtiä luettavaksi. Vei takaisin kiskalle kun tuli palautusaika. Kukaan ei puuttunut kun jatkoi sitä vuosikausia.
Lehdistä tehdään lehtipalautus ja ne menee sinne, mistä ovat tulleetkin. Tähän ei ole poikkeuksia ja ei ole laki, mutta käytäntö.