En vaan löydä miestä

Olen paria vuotta vaille kolmekymppinen nainen, valmistunut taiteen maisteriksi ja työskentelen tällä hetkellä oman alani töissä. Omasta mielestäni olen ns. kiva tyyppi, välillä hauskakin (!), hoikkavartaloinen ja muutenkin tyytyväinen ulkokuoreeni. En ole tosiaankaan ujo, vaan ennemminkin ehkä pilke silmäkulmassa ja uskallan avoimesti ottaa osaa keskusteluun.
En vain löydä kumppania. Pisin suhteeni oli 5-vuotinen, joka päättyi 6 vuotta sitten. Sen jälkeen olen tapaillut vain satunnaisesti ja lyhyemmän aikaa.

Ongelma ei ole se, ettenkö tapaisi miehiä tai olisi itse aktiivinen, viimeisen kuuden vuoden aikana olen todellakin tapaillut ja avoimesti tutustunut uusiin ihmisiin. Olen käynyt treffeillä välillä parikin kertaa kuukaudessa ja saattanut tapailla samaa miestä kuukauden tai useammankin. Juttu tössää usein siihen, että muutaman kk päästä huomaan, että tämä mies ei ole minua varten. Tai toisinaan homma menee toisin päin: mies ilmoittaa, että ei tunne riittävää kemiaa (vaikka itse olisinkin saattanut olla halukas vielä jatkamaan.) Vedän puoleeni niitä miehiä, joista en itse ole kiinnostunut ja taas ne, jotka koen kiinnostaviksi eivät kiinnostu musta. Tai ovat jo varattuja. Niinpä löydän vuosi toisensa jälkeen itseni perjantai-iltaisin ruokakaupan jonosta ostamassa illallisainekset itseäni varten.

Kaverini alkavat saamaan lapsia, moni on jo mennyt naimisiin ja kotia on rakennettu yhdessä jonkun kanssa. Tunnen itseni usein ulkopuoliseksi kaikesta siitä. Ja kaipaan sitä oikeasti, että olisi joku jonka kanssa voisi tehdä suunnitelmia ja rakentaa tulevaisuutta. Lisäksi vauvahaaveet siintävät jossain parin vuoden päässä..

Missä te kaikki olette tavanneet miehenne? Se voi olla niin pienestä kiinni. Jotenkin odotan, että jostain vain ilmestyisi se mies, joka juoksisi perääni pudonneet lapaseni mukanaan ja siitä se sitten lähti. Mutta kun tuntuu, että niin ei vain käy. En vaan tapaa sitä elämäni rakkautta.