Työttömän identiteetti säilyy pitkään

Olin rapia seitsemän vuotta pääsääntöisesti työttömänä. Nyt kuitenkin olen ollut jo puolen vuoden ajan vakituisessa työssä, josta pidän. Kuukausipalkka juoksee niin kuin normaaleilla ihmisillä ainakin kaikkine niine etuineen, joita muut pitävät itsestäänselvyytenä.

Huomaan edelleenkin noudattavani sitä samaa vuosien kuluessa omaksumaani työttömän elämäntapaa. Parhaiten tämän huomaa siitä, että laitan melkein jokaisen ylimääräisen centin säästöön. Toisin sanoen istun jo kohtuullisen kokoisen rahakasan päällä tekemättä sillä mitään ainakaan toistaiseksi.

Odotan koko ajan alitajuisesti sitä, että minut lyhyellä yksipuolisella ilmoituksella vain potkitaan ulos. Vuosien varrella kertyneet harjoittelut, vuokratyöntekijänä toimiminen, määräaikaisten sijaisuuksien ja lomitusten tekeminen ovat yhdessä johtaneet siihen, etten luota työnantajien sanaan lainkaan. Huomaan jatkuvasti pitäväni henkistä ja taloudellista valmiutta siihen, että minut voidaan koska tahansa heittää ulos. Sairaslomaa en ole pitänyt, vaikka kerran siihen olisi jo ollut flunssan vuoksi aihetta.

Viimeksi eilen yllätin itseni miettimästä sitä, uskaltaisinko tehdä kesälomalla risteilyn Tallinnaan tai kustantaa itselleni ruokaravintolaillallisen pitkän kaavan mukaan joka kolmas kuukausi. Totta kai uskallan ja totta kai minulla on varaa, mutta korvien väli ei reagoi samassa aikataulussa pankkitilin saldon kanssa.

Saapa nähdä kuinka kauan kestää, ennen kuin vuosien aikana omaksumani työttömän identiteetti hellittää otteensa.