Tilanteita, joissa olet joutunut epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi?

Jouduin painostettuna hyväksymään epäoikeudenmukaisen osituksen 10 vuotta sitten. En ole päässyt asiasta yli, odotan vain päivää että saan kostaa niin että sillä ei ole vaikutusta lapsiin.

Sain klamydian, koska seksikumppanilla oli ollut toinen, mutta väitti että oli ollut vain kanssani. Kävin monta kertaa lääkärissä ja sain kuulla asioita kuten "kaikilla meillä on valkovuotoa" ja sain emätinpuikko- ja antibioottikuureja bakteerivaginoosiin, kunnes kumppani tajusi tunnustaa ja pyysin itse klamydiatestiä.

Minut bannattiin moden toimesta.

Kannattaa miettiä myös asiaa toiselta kantilta, oletko uhriutuja, jos vatvot kostoa ja pyöriskelet mielipahassa kymmenen vuotta. Jatka eteenpäin.

Töissä epävarma/osaamaton esimies järjesti työt niin että työ meni pipertämiseksi. Kiireessä ja suurten työmäärien alla on todella "fiksua" pipertää. Jätin ne pipertämään keskenään ja lähdin....

Vierailija kirjoitti:

Jouduin painostettuna hyväksymään epäoikeudenmukaisen osituksen 10 vuotta sitten. En ole päässyt asiasta yli, odotan vain päivää että saan kostaa niin että sillä ei ole vaikutusta lapsiin.

Miten tuon pystyy kostamaan?

Minua pahoinpideltiin kotona lapsena. Siskoani ei juurikaan. Kuusi vuotta kävin terapiassa ja nyt olen jotakuinkin sinut asian kanssa.

Kasvoin tiukasti uskonnollisessa lahkossa lapsuuden. Teini-ikäisenä päätin erota lahkosta, totesin etten usko oppeihin enkä hyväksy kontrolloitua elämäntapaa. Perheeni yritti pakottaa minut ties millä keinoin takaisin uskonnon yhteyteen, mutta pidin pääni. Kun vanhempani tajusivat, että minusta ei tule uskovaista, heitettiin minut kotoa hiukan alle 17 vuotiaana. En tiennyt että olisin voinut kävellä sossuun ja pyytää apua, vaan hankin asunnon, työn koulun ohella jne ja selviydyin. Vanhempani ja sukuni eivät ole olleet yhteydessä minuun 20 vuoteen, enkä tiedä heistä muuta kuin kaupungin jossa asuvat. Koen kohtelun olleen epäoikeudenmukaista, miten voidaan hylätä kokematon lapsi vain siksi että tämä uskoo eri tavalla? Olen kuitenkin päässyt asiasta yli, ja käsitellyt traumat jonka hylkääminen jätti. Minulla ei ole tunnesidettä biologiseen perheeseeni, enkä enää kaipaa edes heitä. Olen rakentanut oman elämäni ja olen jopa hiukan kiitollinen julmasta kohtelusta, sillä minusta kasvoi vahva ja pärjäävä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin tiukasti uskonnollisessa lahkossa lapsuuden. Teini-ikäisenä päätin erota lahkosta, totesin etten usko oppeihin enkä hyväksy kontrolloitua elämäntapaa. Perheeni yritti pakottaa minut ties millä keinoin takaisin uskonnon yhteyteen, mutta pidin pääni. Kun vanhempani tajusivat, että minusta ei tule uskovaista, heitettiin minut kotoa hiukan alle 17 vuotiaana. En tiennyt että olisin voinut kävellä sossuun ja pyytää apua, vaan hankin asunnon, työn koulun ohella jne ja selviydyin. Vanhempani ja sukuni eivät ole olleet yhteydessä minuun 20 vuoteen, enkä tiedä heistä muuta kuin kaupungin jossa asuvat. Koen kohtelun olleen epäoikeudenmukaista, miten voidaan hylätä kokematon lapsi vain siksi että tämä uskoo eri tavalla? Olen kuitenkin päässyt asiasta yli, ja käsitellyt traumat jonka hylkääminen jätti. Minulla ei ole tunnesidettä biologiseen perheeseeni, enkä enää kaipaa edes heitä. Olen rakentanut oman elämäni ja olen jopa hiukan kiitollinen julmasta kohtelusta, sillä minusta kasvoi vahva ja pärjäävä ihminen.

Heidät on aivopesty uskonnolla, eli eivät ymmärrä tekojensa pahuutta. Vähän sama kuin alkoholismi, vääristää ajattelun.

Pyörii vieläkin tilanne mielessä eskarista. Koulukiusaajani tönäisi minut syvään lammikkoon. Olin päästä varpaisiin likomärkä kun keskellä kylmää säätä kävelin itku kurkussa kotiin. Äiti ilmoitti asiasta opettajalle ja asiaa käsiteltiinkin aamulla. Kiusaaja ei tietenkään myöntänyt mitään ja opettaja tiuski ja tivasi minulta valehtelenko kunnes itku kurkussa jouduin valehtelemaan keksineeni asian. Asia siis käsiteltiin koko luokan edessä eikä opettaja uskonut minua alkujaankaan. Jouduin totta kai pulaan ja piti kiikuttaa äidille lappu, jossa sanottiin minun olevan valehtelija ja se kiusaaja. Että sapettaa että menin hiljaisena ja kilttinä lapsena nielemään tämän enkä osannut  puolustaa itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin tiukasti uskonnollisessa lahkossa lapsuuden. Teini-ikäisenä päätin erota lahkosta, totesin etten usko oppeihin enkä hyväksy kontrolloitua elämäntapaa. Perheeni yritti pakottaa minut ties millä keinoin takaisin uskonnon yhteyteen, mutta pidin pääni. Kun vanhempani tajusivat, että minusta ei tule uskovaista, heitettiin minut kotoa hiukan alle 17 vuotiaana. En tiennyt että olisin voinut kävellä sossuun ja pyytää apua, vaan hankin asunnon, työn koulun ohella jne ja selviydyin. Vanhempani ja sukuni eivät ole olleet yhteydessä minuun 20 vuoteen, enkä tiedä heistä muuta kuin kaupungin jossa asuvat. Koen kohtelun olleen epäoikeudenmukaista, miten voidaan hylätä kokematon lapsi vain siksi että tämä uskoo eri tavalla? Olen kuitenkin päässyt asiasta yli, ja käsitellyt traumat jonka hylkääminen jätti. Minulla ei ole tunnesidettä biologiseen perheeseeni, enkä enää kaipaa edes heitä. Olen rakentanut oman elämäni ja olen jopa hiukan kiitollinen julmasta kohtelusta, sillä minusta kasvoi vahva ja pärjäävä ihminen.

Jehovia?