Lue keskustelun säännöt.
Paska mies mutta
27.04.2017 |
Eksä on ihan paska kaikin puolin. Suhteemme ei ollut kovin pitkä, mutta liian pitkä päättyäkseen näin. Olen jutellut jo toisen kiinnostavan kanssa, hän on tykännyt näkemästään yyämäs, mutta hänessäkin on omat muttansa + en tietenkään pysty tuntemaan mitään sen syvempää tuntemattomaan mieheen. Eksässä oli paljon paskaa, mutta olin tottunut siihen kaikkeen ja se oli niin tuttua. Tavallaan kaipaan sitä kaikkea, vaikka suhteessa olin jatkuvasti vihainen saamastani kohtelusta. Eksä se meni tietenkin heti jotain laastaria metsästämään nettiin.
Jännä miten eroaminen vaikuttaa aivotoimintaan. Se olin minä, joka epäili omia tunteitaan, ärsyynnyin moniin eksän tapoihin ja lopulta isoin syy riitoihin taisi olla se, että tiesin ettei meillä ole tulevaisuutta (esim. En todellakaan halunnut muuttaa yhteen tai edes ajatella asiaa koskaan), mutta en osannut irrottaa. Olihan niitä ihaniakin hetkiä. Kaiken hyvän jälkeen tulee aina mutta. Ei sen niin kuuluisi mennä. Haluaisin miehen, jolla olisi eksän hyvät puolet, mutta huonot puolet olisivat jotain tyyliin reikä sukassa. Minä jäin koukkuun kaikkeen siihen sairaaseen epäilyyn, syyttelyyn, huomiotta jättämiseen... muistan ne monet kerrat, kun olimme kinastelleet jostakin ja eksä meni vain nukkumaan jättäen minut yksin valvomaan vihaisena ja miettimään.
Eksä sanoi vihaisena paljon kaikkea tyyliin "et kuule minusta enää", "hyvästi", mutta ei lopulta kuitenkaan tarkoittanut niitä asioita. Se yksi päivä vain muutti kaiken. Bling! Ja enää en tuntenut sitä ihmistä, joka minulle puhui. Sävy muuttui täysin.
Olen usein joutunut tilanteeseen, jossa erotessa olen yrittänyt vielä korjata asioita, mutta ei ole kelvannut eksille. Sitten, kun aikaa on kulunut jo liikaa ja minua ei enää nappaa, alkaa eksistä kuulumaan. Miksi et vain voinut antaa mahdollisuutta silloin, kun kaikki oli vielä korjattavissa? Sitä olen miettinyt paljon aikoinaan.
Olen sellainen ihminen, että yksikin uusi nainen eksällä niin naps, minun tunteeni kuolevat lopullisesti siihen paikkaan. En ikinä voisi palata yhteen, jos välissä olisi ollut jotain. Pelkkä viestittelykin voi olla liikaa, mutta toisaalta se voi olla pelkkää ajankuluakin. Sen voisin antaa anteeksi. Mutta treffit tms. konkreettinen... Ei ikinä.
Minulla on vahva tunne, että kunhan tuo exän yletön voittamattomuuden tunne murenee ja koittaa arjen faktat: "en ole edelleenkään naisten ykkösvalinta", alkaa haikailu minun perääni. Koska fakta on se, että eksä ei todellakaan ole se naisten ykkösvalinta ulkonäkönsä puolesta. Minä olin harvinainen poikkeus lähtiessäni treffeille aikoinaan, sen mieskin minulle kertoi. Jälkeenpäin ajateltuna ei varmaan olisi kannattanut. Huomaan ajattelevani jatkuvasti eksän sellaisena, kuin haluaisin hänen oikeasti olevan. "Olisiko kuitenkin pitänyt, entä jos..." totuus on kuitenkin se, ettei aikuinen ihminen muutu miksikään enää. Onnea eksälle, kun muut naiset eivät kiinnostu, ja eksä ei halua enää takaisin mistään hinnasta. Kyllä se siitä, heh...
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myönnän. Kaikista vaikeinta erossa on hyväksyä se, että sen jälkeen eksä tekee jotain (oli se vaikka pelkkä juttelu) MINUN jälkeeni. Sitä muistelee alkuaikoja, sitä kuinka oli omalle kullalle ehdoton ykkönen. Siihen jää kiinni, vaikka se muuttuu ajan myötä. Tiedän, että ajattelen omahyväisesti. Mitä sitten. On vaikeaa ajatella ihmistä, joka hetki sitten oli oma kulta tai oma poikaystävä, etäisenä, muuttuneena. Vieraana. Tulee inhottava olo. Mutta olisinko onnellinen hänen kanssaan? En ainakaan hänen muuttuneen persoonansa kanssa. En ikinä. Minun pitäisi ymmärtää, kuinka onnekas olen nyt kun se on ohi. Vielä en ymmärrä :/
Kirjoittaminen auttaa. Miettiminen. Kiitos aiemmille eksille, olen oppinut jotain. Olen oppinut, että lämmin voi muuttua kylmäksi ja päinvastoin. Eräs eksä jätti minut melko kylmästi. Ilmoitti vain, että haluaa elää elämänsä näin ja piste. Moi. Myöhemmin, muutama kuukausi sen jälkeen otti yhteyttä pitkällä ja melko kiltillä viestillä. Mutta liian myöhään. Ehkä tässä käy samoin. Ken tietää...
Samaan aikaan se toinen mies saa minut oikeasti hymyilemään. Viestittely ei tunnu väkinäiseltä. Se ei tunnu miltään sellaiselta, että apua apua äkkiä pakko saada muuta ajateltavaa kuin eksä.
Ihan kun mun kynästä toi teksti.. =/ Tavallaan toivon että tajuais mitä menetti mut toisaalta en ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kun mun kynästä toi teksti.. =/ Tavallaan toivon että tajuais mitä menetti mut toisaalta en ..
Ihanaa kuulla kohtalontovereista. Tällä hetkellä olen kiitollinen muille eksille. Heidän ansiostaan olen oppinut paljon. Olen oppinut, että mitä vain voi tapahtua. Olen oppinut, että ikävä ei aina näy ulospäin. Luin eksän esittelytekstiä profiilissaan ja sitä millaista naista hän etsii. Hymähdin omahyväisesti hänen kuvaillessaan minun luonteenpiirteitäni siinä. Toivottavasti tämä kaikki on suuren suuri opetus hänelle. Toivottavasti hän ymmärtää myös omat tekonsa ja katuu tätä kaikkea. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että minä olen kiinnostunut toisesta. Aavistuksen. Sen verran kuin täysin tuntemattomasta voi olla kiinnostunut. Asumme superlähekkäin toisiamme. Toisaalta samalla alueella asuu myös ex :/
Se tuo ristiriitaisia tunteita. Pelkkä paikasta a paikkaan b kävely tuo muistoja pintaan. Tietyssä paikassa seisoessa muistaa, että tässä minä silloin seisoin kun riideltiin siitä ja tästä ja tuosta asiasta. Tai että tässä minä seisoin, kun meillä oli ollut se ihana ilta ja hyvää seksiä. Samaan aikaan alue tuo mieleen sen uuden ja mitä kaikkea hyvää hän saattaa olla. Hän tietää kuinka tuore eroni on. Hän tietää, etten ole suinpäin rynnimässä mihinkään. Tapahtuu mitä tapahtuu. Mutta tuleen en jää makaamaan. Minä olen nyt itsekäs ja teen juuri niin kuin itse lystään. Eksä märehtiköön tajutessaan tosiasiat. Hän ei ole naisten märkä päiväuni eikä sellaiseksi muutu. Nuorena jätkänä asia oli ehkä toisin, mutta nyt on nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajunnut tosta sepustuksesta mitään.
Minulla on ikävä. En yritä väittää muuta. Ikävä niitä hyviä puolia. Mutta ihmisissä ja suhteissa on myös huonot puolet ja toisinaan ne ovat liian huonoja. Totuus ei muutu muuksi uskottelemalla omiaan. Se tekee asioista hankalaa: kaipaan kaikkea hyvää, mutta se kaikki huono saa minut inhoamaan eksää syvästi.
En minä ole päässyt yli, en tietenkään. Kyllä se toinenkin mies sen ymmärtää. Mutta minä aion olla avoin uusille asioille. Tämä kirjoittaminen tosiaan helpottaa hieman. Siksi kirjoittelen yksinäni tässä ketjussa. Ei se haittaa, haluan vain ymmärtää asiat. Toivottavasti eksäkin tulee ymmärtämään. Alkuun saattaa tuntua, että on voittamaton, mutta ajan kanssa tosiasiat iskevät päin naamaa. Sano minun sanoneen, ex...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajunnut tosta sepustuksesta mitään.
Kaikki muuttui silmänräpäyksessä. Olimme "eroilleet" jo ties kuinka monesti, käskeneet toisiamme painumaan ties minne. Hyvästelleet toisemme vihaisina. Aina kuitenkin jatkoimme yhdessä. Sitten tuli se yksi päivä, kun kaikki vain muuttui. Sitten se oli todellista. En minä väitä, etten sitä halunnut. Kyllä halusin. Samaan aikaan haluaisin pitää kiinni eksän hyvistä puolista. Tuntuu epäluontevalta ajatella meitä eronneina. Ei se tunnu hyvältä eikä tavallaan oikealtakaan. Samaan aikaan ymmärrän, että minun täytyy saada jotain parempaa kuin paskan eksän miettiminen. Ansaitsen sen.
Siis kuinka pitkään te olitte yhdessä tän exän kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suhde porsi, ei toinen yritys kannata.
Nouse