Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämäni on vain työtä
väsynyt
25.04.2017 |
Otsikossa jo keskeinen asia tiivistettynä. Olen burnoutin parhaalla - tai jo sen kourissa, en osaa sanoa.
Mietin jatkuvasti tätäkö se arki on kaikilla, viikosta toiseen? Menet töihin, kotiin palatessa voimat ei riitä kuin nukkumiseen ja viikonloput makaan sängyssä miettien työasioita puhki tekemättä mitään. Itkuisesti odottaen maanantain työkuormaa.
Kun ei voimia ole mihinkään. En ole tiskannut kolmeen tai neljään viikkoon enkä muista milloin viimeksi olen siivonnut.
Hyvinvoinnin kulissitkin alkaneet jo pettää enkä jaksa enää edes laittautua. Pitkään meikkasin harmaan ihon ja tummat, itkuiset silmänaluset meikin taakse ja nyt en enää sitäkään.
Kotini on saastainen, pyykkikasaan hukkuu ja sosiaaliset suhteet kuolleet, kun olen hokenut "ei kerkeä, työ sitä työ tätä". Loppujenlopuksi päivien jälkeen en edes jaksa nähdä ketään. En käydä kaupassa tai tehdä edes ruokaa.
Ylityötunteja riittäisi minulla paljon, mutten "tunnollisena" kerkeä niitä pitämään. Tai voisin mutten tahdo.
Tiedän, ettei firma kaadu jos olisin pois, mutta oman itseni tärkeys silti tuntuu korostuneena ja koen, että juuri minun pitää olla paikalla. Juuri minun täytyy suorittaa ja tehdä hyvin. Toisaalta taas ymmärrän, ettei se niin ole ja kuka tahansa minut voisi korvata, joten miksi yritän niin paljon?
Lomalle meno myös pelottaa / jos en anna 100% ja enemmän itsestäni, kun pelkään, että he löytävät jonkun minua paremman tilalle. Vaikka kaikkeni olen antanut tälle työlle, sillä rakastin sitä aikoinaan. Uhrasin vapaa-aikani, viikonloppuni, kenties terveytenikin.
Tuntuu, että olen umpikujassa. Työt ovat mielessäni aamusta iltaan, hetkittäin tekisi mieli irtisanoutua, mutta mitä sen jälkeen? Työttömyys pelottaa minua vieläkin enemmän kuin häilyvä mielenterveyteni.
Mitä minulle jää töiden jälkeen, kun kaiken olen antanut pois?
Stressistä lukuisia oireita ja painoni on pudonnut lyhyessä ajassa kymmenen kiloa kun en saa syödyksi.
Iltaisin toivon jo, että kuolen.
Hammastako purren vain jatkaa? Mikä on liikaa stressiä ja mikä on vielä normaalia työarkea?
Kommentit (16)
Niinhän se on. Sinun pitää vain oppia pitämään työnteosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että olet avun tarpeessa ja jotain asialle pitäisi tehdä, mutta älä nyt vain irtisano itseäsi, se on huonoin ratkaisu tuossa tilanteessa. Irtisanoutuminenkin on siinä tilanteessa tietysti ok jos olet löytänyt uuden työn tilalle, mutta jos et, niin se on huonoin vaihtoehto ja pahentaa asioita vain entisestään.
Onko sinulla ketään kenelle voisit keskustella asiasta ja saada uutta näkökulmaa mahdollisuuksiin tehdä siirtoja tilanteen parantamiseksi?
et ole haalareita käyttänyt aikoihin.
Palstailu on siistiä sisätyötä.
Olisi hyvä yleisesti ihmisten oppia ottamaan työ rennommin. Aina ei mene hyvin kenelläkään töissä ja se kuuluu vain normaaliin elämään, ei aina tarvitse antaa huippusuoritusta vaikka sellaisen kuvan helposti nykypäivän elämästä saa. Ei pitäisi vaatia itseltään liikaa vaan pitäisi myös uskaltaa nähdä työ vain työnä, ei elämän tärkeimpänä asiana johon kaikki paukut pitäisi laittaa. Pitäisi hyväksyä myös epäonnistumiset ja pettymykset työssä ilman huonoa omaatuntoa, että nyt epäonnistuin. Ne on kuitenkin lopulta normaalia elämää kaikille. Kukaan ei onnistu 100% kaikessa vaikka siltä näyttää, jokainen meistä epäonnistuu työtehtävissä välillä. Se on vain työtä, osa elämää, ei koko elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene työterveysasemalle ja pyydä päästä työpsykologin juttusille. Itse olen saanut apua sellaisessa tilanteessa kun senhetkinen työkuormani tuntui ihan sietämättömältä. Et menetä mitään, kokeile!
Työpaikoilla tilanteita seuranneena nämä työnsankarit ovat yleensä niitä, jotka todellisuudessa saavat vähiten aikaiseksi ja joiden virheitä muut joutuvat korjaamaan. Meilläkin tässä toimistolla yksi hunsvotti, joka viipottaa päättömä hermokimppuna pitkin toimistoa ja hokee "kiire, kiire". Tekee täysin turhaa työtä jatkuvasti ja sekoittaa hätäilyllään kaikkien muidenkin työnteon. Kokee olevansa niin tärkeä, ettei voi kuumeessakaan jäädä kotiin lepäämään vaan änkeää työpaikalle tartuttamaan taudin kaikkiin muhinkin.
Kannattaa katsoa peiliin ja miettiä hyvin tarkkaan, oletko ihan oikeasti niin korvaamaton kuin luulet olevasi. Olisiko jo aika rauhoittua ja tehdä töitä oman jaksamisen mukaan. Vierailu työterveyshuollossa on myös paikallaan jos kokee itsensä ylirasittuneeksi. Työnantajan kanssa kannattaa keskustella asiasta ja ilmoittaa tälle, että olet kokenut työtaakkasi välillä liian suureksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nättinaama kirjoitti:
Mene työterveysasemalle ja pyydä päästä työpsykologin juttusille. Itse olen saanut apua sellaisessa tilanteessa kun senhetkinen työkuormani tuntui ihan sietämättömältä. Et menetä mitään, kokeile!
Millaista apua? Lääkkeitä?
Nättinaama kirjoitti:
Mene työterveysasemalle ja pyydä päästä työpsykologin juttusille. Itse olen saanut apua sellaisessa tilanteessa kun senhetkinen työkuormani tuntui ihan sietämättömältä. Et menetä mitään, kokeile!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama olo kun olin kotihoidossa töissä. Lopulta tilanne meni siihen että otin sairaslomaa ja marssin työterveushuoltoon. En myöskään pystynyt enää nukkumaan ja olin jatkuvassa stressissä. Mietin työtä ja olin eristäytynyt muista ihmisistä eikä mikään enää kiinnostanut. Sieltä ohjattiin psykologille kartoittamaan tilanne. Tulimme siihen tulokseen ettei työ ollut minua varten. Sitten vaihdoin muihin hommiin.
Älä nyt jää yksin! Apua hakemaan ja ennen kaikkea VASTAANOTTAMAAN!
Elämästä kuuluu nauttia!
Tsemppiä sulle!
Minulla on vähän samantapainen ongelma, mutta minusta ongelma ei ole niinkään työ vaan se miten elämä muodostuu sanoiltaan ja puheiltaan työpainotteiseksi.
On työviikko, työn jälkeen , työtä ennen työpäivänä. Etänä tehtävä työ on helpottanut jonkin verran kun voi nukkua, voi tehdä oman aikataulun mukaan. ei tarvitse mennä tiettyyn paikkaan , etäpäivänä saan töiden lisäksi leivottua, siivottua , ulkoiltua ja työn voin tehdä kuten toimistollakin sen saman ajan puitteissa, mutta aika on paljon mielekkäämpää ja virkistävämpää kun voi välillä tehdä jotain muuta.
Töissä sitä vain istuu, ja käy syömässä ja hukja aika menee netissä.
Ehdin jumppaan kun voi lähteä aiemmin eikä tarvitse kiertää koko kaupunkia töistä käsin.
Ehkä voisit selvittää etätyömahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko ajattelutapaa yrittää uudelleen, kun kerrot, että työ on koko ajan mielessäsi.
Jos ei pidä pois ylityötunteja niin ei niitä kukaan tule tarjoamaan. Pitää vain laittaa kalenteriin merkintä vapaa ja asia on hoidettu sillä.
Miksi et voi jäädä lomalle miettimättä asioita.
Hoidat työn alla olevat asiat siihen pisteeseen kuin voit ja sen jälkeen olet lomalla.
Jos on iso työnantaja aina löytyy joku joka tuuraa sillä välin.
Yrittäjän asemasta en osaa sanoa, mutta jos ei ikinä pidä lomaa, voi käydä huonosti..
Mitä luulet firmalle tapahtuvan jos olet muutaman päivän vapaalla.
Jos siellä on muitakin, niin todennköisesti ei yhtään mitään.
Mitä luulet itselle tapahtuvan jos koskaan et ole vapaalla ja keräät vain ylitöitä ilman korvausta.
Onko se jokin uhraus sinulta työlle.
Sinun pitää alkaa rajata työ ja vapaa aika.
Jos lähdet ajoissa kotiin välillä ehtii pestä pyykit ja tiskit.
Mieti mikä on todellinen aikasi töissä. Onko se yli normi 8 h?
Itse sain psykologilta keskusteluapua ja keinoja joilla hallita ja helpottaa työkuormaa. Sellaisia mitä en ollut tullut edes ajatelleeksi. En hakenut sairaslomaa enkä lääkkeitä vaan pärjäsin edellämainituilla. Mene käymään oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta ei selviä kuin lepäämällä. Mars lääkäriin! Mitä kauemmin sinnittelet, sitä kauemmin toipuminen kestää. Ja nyt en puhu viikoista.
Irtisanoudu.
Joku reippaampi henkilö tulee korvaamaan sinut.
Alue: Aihe vapaa
Sä synnyit haalarit päällä tänne tekemään työtä ja haalarit päällä kuolet työtä tehdessä.