Elämäsi pahin krapula.

Tänään ihan kohtuullinen, mutta pahimmillaan semmoinen, että toivoo kuolevansa.

Sinkkumies

Vuonna 1992 Espanjan Costa Del Sol. Mun eka ulkomaan matka. Baariin ja siellä on 2 yhdellä hintaa drinkit. Ja lasit kaadettiin täyteen vodkaa, siis piri pintaan ja pieni limupullo tuli kylkeen. Jotain nestehukkaa oli muutenkin alla, joten janooni kiskoin alkuun ja sitten enemmän ja sitten meni filmi poikki. 

Mutta se krapula. Havahduin siihen, että päässä jysähti. Tajusin jotenkin että olen olemassa, mutta en halunnut olla. Sydän tykytti ylimääräisiä lyöntejä. Tarvitsin juotavaa, pääsin kadulle asti, mutta jouduin vain istumaan keskellä jalkakäytävää, koska en pystynyt liikkumaan. Olo oli järkyttävä, ei mikään normi krapula, vaan pelkäsin että kuolen oikeasti, niin huono olo oli. Aurinko tietysti porotti päälle... 

Pääsin lopulta kioskille asti ja ostin vettä. Sitten istuin siinä kadulla vettä lipittäen, en tiedä kuinka kauan. Mutta vannoin, etten ikinä juo alkoholia, jos selviän hengissä. 

Aamulla oli vähän huonohko olo, mutta meni ohi kun join vettä ja söin. Toisiksi pahin oli ärsyttävä päänsärky seuraavan päivän ajan.

Varmaan se kerta,kun heräsin ilman muistikuvia kaverin naapurin luona,joku karmea äijä syleili minua kuin uninallea.Löysin sukkia lukuun ottamatta kaikki vaatteeni ja häivyin vähin äänin.

Järkyttävä päänsärky, sellainen että oksentaa kivusta. Ihan kreisejä sellaset kankkuset!!!

Vierailija kirjoitti:

Tänään ihan kohtuullinen, mutta pahimmillaan semmoinen, että toivoo kuolevansa.

Sinkkumies

Sulla on vielä kokematta se pelkää ettei kuolekaan -krapula?

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 1992 Espanjan Costa Del Sol. Mun eka ulkomaan matka. Baariin ja siellä on 2 yhdellä hintaa drinkit. Ja lasit kaadettiin täyteen vodkaa, siis piri pintaan ja pieni limupullo tuli kylkeen. Jotain nestehukkaa oli muutenkin alla, joten janooni kiskoin alkuun ja sitten enemmän ja sitten meni filmi poikki. 

Mutta se krapula. Havahduin siihen, että päässä jysähti. Tajusin jotenkin että olen olemassa, mutta en halunnut olla. Sydän tykytti ylimääräisiä lyöntejä. Tarvitsin juotavaa, pääsin kadulle asti, mutta jouduin vain istumaan keskellä jalkakäytävää, koska en pystynyt liikkumaan. Olo oli järkyttävä, ei mikään normi krapula, vaan pelkäsin että kuolen oikeasti, niin huono olo oli. Aurinko tietysti porotti päälle... 

Pääsin lopulta kioskille asti ja ostin vettä. Sitten istuin siinä kadulla vettä lipittäen, en tiedä kuinka kauan. Mutta vannoin, etten ikinä juo alkoholia, jos selviän hengissä. 

Joitko?

Join 16-vuotiaana pullon raakaa Kossua 20 minuutissa.

Koko seuraavan päivän tein omatoimista vatsahuuhtelua. Puoli litraa vettä, oksennus ja sama uudelleen. Tuota puolesta päivästä ilta yhdeksään, varmaan 20 kertaa.

Festareilla vedettiin raakaa viinaa aamuun asti. Muutaman tunnin unien jälkeen heräsin tulikuumasta autosta, armoton jyskytys päässä, ulkona pauhasi musiikki, tuntui että laatta lentää heti kun nousee istumaan. Horjuin bajamajaan kuselle ja oksentamaan, horjuin takaisin autoon nukkumaan, ei ollut mitään juotavaa, suussa maistui oksennus ja viina. Muutama tunti jonkinlaisessa puoliunessa autossa kunnes kotimatka alkoi ja oli pakko istua. Pysähdyttiin jossain huoltiksella syömään, osa veti valtavat mättöannokset ja minä horjuin vessaan oksentamaan. Se oli niitä päiviä kun tuntui että jos tästä selviää hengissä niin en juo enää ikinä. Se lupaus taisi kestää pari viikkoa.

Parin päivän rallattelun jälkeen niin hirvee hiekka ettei mitään määrää. Mikään ei pysynyt sisällä, edes suullinen vettä. No sehän vetää vielä heikommaksi ja päänsärky meinas kääntää silmät nurinpäin.

Istun mahdollisimman kuumassa suihkussa lattialla että lämmin vesi osui päähän ja vaimensi kipua. Vesisuihkun ulkopuolella lattialla oli tökki nelosolutta. Yritin sitä siemailla ja rukoilin että pysyis sisällä. Eu pysyny mutta siinä suihkussa istuessa se oli helppo ykiä suoraan päälle vaan. Vesi huuhtoo kyllä.

Aikas kului siinä pari tuntia kuumassa höyryssä istuessa ja yökkiessä. Toinen nelosolut alkoikin jo pysyä sisällä joten siitä sai vähän nestettä kroppaan ja prosentteja senverra että pahin tuska loiveni.

Kömmin aika iho pehmenneenä kylppäristä ulos ja join vielä vettä lasillisen. Siinä vaiheessa olikin jo myöhäinen ilta sitä kärsimystä koko päivä ryynätty.

Eli menin nukkumaan ja toivoin että seuraava päivä ei ehkä omis enää uhan niin kamala.

Omin silloin jtn 25v. Näillä vuosilla 25 vuotta myöhemmin varmaan kuolisin koko hommaan jos tommonen iskis.

En ole kyllä juopottelua vähentänyt suinkaan. Ihminen on kumma epeli...

Costa del Sol, jokunen vuosi takaperin.

Vähän heikot 0% nesteytykset päivällä, vaikka aurinko paahtoi täysillä. Illalla baariin ja alle parit Mojitot ja yömyssyiksi parit Gin Tonicit. Ja nämä olivat näitä "lantrinki kylkeen" -juomia. Näiden välillä oli toki kaikkea mahdollista kokiksesta caipiroskaan.

Yhdeltä iltapäivällä ehkä pystyin siirtämään puutunutta kättä (toisella kädellä).

Puolisokin jo hermostui. Jotenkin sitten pystyin raahautumaan lähikuppilaan syömään pienen lasagne -annoksen. Kello taisi olla viisi iltapäivällä.

Kolmen kuukauden fyysinen krapula puolentoista vuoden putken jälkeen. Morkkis kesti toista vuotta. (Luokittelen itseni vahvasti alkoholisoituneeksi henkilöksi. Nyt ollut nelisen vuotta kuivana.)

Järkyttävä olo. Tuli oltua aamuun asti juhlimassa. Sappinesteet oksennettu, olo vieläkin aivan kamala ja liikkuessa oksettaa. Onneks huomenna ei ole töitä. Never again.