Kellään kokemusta mitä patologisen valehtelijan päässä liikkuu, kun jää kiinni?

Tai mistä patologinen valehtelutaipumus syntyy? Voin toki googletellakin, mutta alkoi vain mietityttää. Enkä tarkoita sellaista välttämättä, että joka asiaan tarvitsee valehdella, vaan esm. että joissain asioissa vain valehdellaan patologisesti, vaikka mikään fakta ei tue omaa ajattelua, mutta ei siis halutakaan tietää, miten asiat oikeasti elämässä ovat, ei siis ymmärtää syitä ja seuraussuhteita vaikkapa, vaan jäkitetään siinä omassa valheessa, koska sillä lailla olo ehkä tuntuu ensin helpommalta.

Jonkintyyppistä lapsuuden kaltoinkohtelua asiassa takana varmaan on?

ap

Minun äitini taitaa olla tällainen siis :(( Kamalinta on, että valehteluun on kuulunut se, että oma lapsi on syyllinen hänelle elämässään tulleisiin vastoinkäymisiin, eli minä siis. Mutta tätä ajattelutapaa ei ole paljastanut minulle, koska silloin olisin voinut havaita sen sairaaksi ja vääräksi, vaan se minun sorsiminen, pahoinpitely henkisesti ja kaltoinkohtelu on näkynyt jopa hyveellisen moraalin saarnaamisena minulle ja sen kertomisena minulle, miten inhottava ihminen mä oon.

ap

No tuo tuskin selittyy patologisella valehtelulla vaan henkisillä ongelmilla.

Niin' tavallaan sairautta, joka ajaa uskomaan omaan valheelliseen ajatteluun, koska minuus hajoaisi muuten, tai jotain.

"Huijarikin voi Lauerman mukaan kuitenkin ylittää sairauden rajan, jos valehtelu on hänelle pakonomaista tai jos se palvelee hänen sisäistä tasapainoaan niin, että vaihtoehtoja ei ole."

Äitini ei ole "voinut" paljastaa minulle, että hänen omaan pahaan oloonsa on kietoutunut luulo, että minä olen syyllinen hänen pahaan oloonsa, koska se olisi tehnyt hänestä alhaisen paskan. Niinpä hän sitten on mieluummin siirtänyt (tai joutunut siirtämään) sen olen alhainen paska -kokemuksen minulle syyttämällä minua moraalin varjosta huonoksi ihmiseksi, eikä ole nähnyt tai välittänyt nähdä, että kärsin ja hän satuttaa minua.

ap

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/valheen_monet_kasvot

Ei mitään. Tunsin kerran erään patologisen valehtelijan. Vaikka sain monta kertaa kiinni valheesta, ei se käytös mihinkään muuttunut. Ja kertaakaan ei 10 v aikana pyytänyt anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissa, lopeta jo. Soita vaikka jonnekin palvelemaan puhelimeen äläkä pilaa muiden pyhäpäivää valehtelemalla tänne patologisesti. Sä olet sairas. Sairas!

Keskustelen ihmisestä, joka on satuttanut minua. Jos et kestä, niin mene itse muualle.

ap

Me osaamme puhua ihmiset niin pyörryksiin ja hämmennyksiin, että kun jäämme kiinni valheesta, kerromme uuden, niin uskottavan valheen, että kuulija alkaa epäilemään itseään. Periaatteessa emme siis jää koskaan kiinni. Can't help it.

Ihmisten olisi hyvä oppia tunnistamaan oman vanhemman patologinen valehtelijuus, jos on tunne, että itsellä on vain koko ajan paha olo, eikä mikään enää auta, niin syy voi olla asioita ja luonnettasi vääristellyt läheinen. Vähän niin kuin narsistikin tuhoaa kumppaninsa aikuissuteessa, niin mitä sitten samanlainen tekeekään lapselle vanhempi-lapsisuhteessa.

ap

Itseäni on väittäny valehtelijaks ihminen joka ei vaan itse suostunu koskaan uskomaan totuutta.

Vierailija kirjoitti:

Me osaamme puhua ihmiset niin pyörryksiin ja hämmennyksiin, että kun jäämme kiinni valheesta, kerromme uuden, niin uskottavan valheen, että kuulija alkaa epäilemään itseään. Periaatteessa emme siis jää koskaan kiinni. Can't help it.

Oisitko tarvinnut enemmän tukea lapsuudessasi? Voidaanko siis sanoa, että lapsuudessasi olit tueton tai yksin?

ap

Vierailija kirjoitti:

Itseäni on väittäny valehtelijaks ihminen joka ei vaan itse suostunu koskaan uskomaan totuutta.

Millaista totuutta? Mistä sinä sen totuuden niin tiedät? Liittyykö se hänen asioihinsa? Oletko hän?

ap

Se ajattelee, mitähän tähän valehtelisi, että pääsisi tilanteesta kunnialla ohi ja valehtelee.

T. Patologinen valehtelija

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini taitaa olla tällainen siis :(( Kamalinta on, että valehteluun on kuulunut se, että oma lapsi on syyllinen hänelle elämässään tulleisiin vastoinkäymisiin, eli minä siis. Mutta tätä ajattelutapaa ei ole paljastanut minulle, koska silloin olisin voinut havaita sen sairaaksi ja vääräksi, vaan se minun sorsiminen, pahoinpitely henkisesti ja kaltoinkohtelu on näkynyt jopa hyveellisen moraalin saarnaamisena minulle ja sen kertomisena minulle, miten inhottava ihminen mä oon.

ap

Mun tilanne ei ole noin paha, mutta oma äitini on kieltänyt kaikki kasvatuksessaan tekemät virheet ja muistelee vain sitä kuinka nuorimmaiseen jaksoi panostaa. Saatoin olla aamuseiskasta hereillä yksin kotona 4vuotiaana, äiti tuli töistä joskus keskipäivän kieppeillä. Muistan olleeni tosi yksinäinen ja surkea. Mua ei koskaan leikitetty tai mulle luettu, mutta pikkuveljelle niin tehtiin. Äiti harvoin jaksoi puhua mistään, silloin kun oli lapsena kyselyvaihe niin muistan olleeni kiinnostunut linnuista ja metsästä. Vastauksena oli aina ettei ole aikaa. En koskaan saanut vastauksia mihinkään mikä mietitytti, sitten muistan olleeni suu supussa.

Äitini on kieltänyt kaiken. Muistelee vain sitä aikaa, kun em. oli kulunut vuosia ja luki pikkuveljelleni kirjoja. Kasvatti hänet niinkuin voi vaatiakin. Siinä sivussa minäkin kuulin ekaa kertaa iltasadut, mutta olin jo päässyt ekalle ja luin muutenkin.

Veikkaan että sun äidillä on kanssa kieltämisvaihe. Yritä etääntyä, menesty elämässä ja päästä irti hetkeksi. Itse olen yrittänyt unohtaa, mutta välillä joku katkeruus tulee pintaan. Olen huolissani äitini mielenterveydestä, välillä teen pienen väliaika-arvion, mutta en pysty jäämään mihinkään lapsuuden traumoihin. Tee sama. Päästä irti, kerta hän niin paljon syyllistää. Elä elämääsi niinkuin pystyt ja ole onnellinen. Et tarvitse selityksiä äitisi käytökseen, en itsekään usko että omani tuosta muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten olisi hyvä oppia tunnistamaan oman vanhemman patologinen valehtelijuus, jos on tunne, että itsellä on vain koko ajan paha olo, eikä mikään enää auta, niin syy voi olla asioita ja luonnettasi vääristellyt läheinen. Vähän niin kuin narsistikin tuhoaa kumppaninsa aikuissuteessa, niin mitä sitten samanlainen tekeekään lapselle vanhempi-lapsisuhteessa.

ap

Totta. Narsku vanhempani tuli kerran töistä kotiin ja kun hajotin tekemääni lumilinnaa pysähtyi ja todella rumalla ilmeellä katsoen sano et olen samanlainen p*ska kun sisareni. Ajattelin tehdä lumesta sittenkin jotain muuta..

Joo, kieltäminen tuskin on äidillä vaihe, se on leimannut häntä läpi koko lapsuuteni ja myöhemminkin. Menetän äitini tämän takia, koska en jaksa pysyä tolpillani ja eläväisenä, jos joku syyttää minua siitä, ettei itsellä ole varaa ikinä mihinkään tilanteessa, jossa minä en ole ikinä tarvinnut rahaa häneltä ja lainasin kerran monta tuhatta euroa jotta saisi kulutusluottonsa kuriin.

Miksei minulla ole äitiä, jolle kertoa asioita ja saada apua ja tukea? On vain sellainen raato tai kuori, joka synnytti minut. Mitä mä sillä teen?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni on väittäny valehtelijaks ihminen joka ei vaan itse suostunu koskaan uskomaan totuutta.

Millaista totuutta? Mistä sinä sen totuuden niin tiedät? Liittyykö se hänen asioihinsa? Oletko hän?

ap

Muunmuassa tilanteessa, jossa olin tuon "totuuden" ihan itse omin käsin tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni on väittäny valehtelijaks ihminen joka ei vaan itse suostunu koskaan uskomaan totuutta.

Millaista totuutta? Mistä sinä sen totuuden niin tiedät? Liittyykö se hänen asioihinsa? Oletko hän?

ap

Muunmuassa tilanteessa, jossa olin tuon "totuuden" ihan itse omin käsin tehnyt.

Tulit raskaaksi sille? :O Ja se ei usko olevansa isä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Joo, kieltäminen tuskin on äidillä vaihe, se on leimannut häntä läpi koko lapsuuteni ja myöhemminkin. Menetän äitini tämän takia, koska en jaksa pysyä tolpillani ja eläväisenä, jos joku syyttää minua siitä, ettei itsellä ole varaa ikinä mihinkään tilanteessa, jossa minä en ole ikinä tarvinnut rahaa häneltä ja lainasin kerran monta tuhatta euroa jotta saisi kulutusluottonsa kuriin.

Miksei minulla ole äitiä, jolle kertoa asioita ja saada apua ja tukea? On vain sellainen raato tai kuori, joka synnytti minut. Mitä mä sillä teen?

ap

Lopeta itsesäälissä rypeminen! Ei ole mullakaan koskaan ollutkaan äitiä.

Ensinnäkin patologinen valehtelu on asia, jota ei voi maallikko niputtaa noin vain kehenkään. Ei vaikka joku valehtelisi paljon.

Minä ainakin valehtelen paljon, mutta en kyllä koe itseäni patologiseksi valehtelijaksi. Jos jään kiinni, niin kerron miksi olen valehdellut, mutta en tavallisesti totuutta silloinkaan. Valehtelen silloin, kun totuus olisi kiusallista tai kysytty asia ei mielestäni kysyjälle kuulu. Jos mahdollista, niin ohitan kysymyksen. Jos ei ole, niin sitten valehtelen. Vasta viimesijaisesti sanon jotakin tyyliin "ei kuulu mielestäni sinulle" tai "on parempi jos kysyt henkilöltä X itseltään".

Joskus mietin, että eikö muut oikeasti valehtele noissa tilanteissa. Eli pohdin kuinka paljon valehtelen suhteessa muihin ihmisiin. Miten on aihe vapaalla - valehteletteko te tilanteissa joita kuvasin?