Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyydestä
22.04.2017 |
Olen yksinäinen ja viihdyn hyvin yksin. Englannin kielessä on olemassa sana "loneliness" ja "solitude", molemmat tarkoittavat yksinäisyyttä, ensimmäinen sanan negatiivisessa muodossa ja jälkimmäinen sanan positiivisessa muodossa, yleisesti ottaen. Solitude kuvaa omaa arkeani erinomaisesti.
Viihdyn siis yksin, mutta en voisi ikinä kuvitella asuvani pienessä kaupungissa, päin vastoin: mitä isompi suurkaupunki, sitä parempi. Täällä ihmiset ovat vain kasvotonta massaa, joka liikkuu paikasta toiseen, minä massan mukana. En tunne ketään, asun pienessä yksiössä erään eurooppalaisen suurkaupungin keskustan tuntumassa. Kaupungin valot ja ihmisten vilske rauhoittaa mieltäni. Minun ei tarvitse tavata ketään ja kenenkään ei tarvitse tavata minua. Seksin nälkäni saan tyydytettyä tinderin kautta. Täällä korkeasti koulutetuille miehillä on kysyntää, sillä isoissa kaupungeissa on tunnetusti paljon korkeasti koulutettuja naisia, jotka kaipaavat kaltaistaan seuraa. Tapaan yleensä uuden naisen kerran viikossa ja tämä riittää minulle. En ole kiinnostunut parisuhteesta. Työskentelen kotoa käsin ja olen kaikin puolin tyyvyväinen elämääni. Suomessa asuvat ystäväni käyvät moikkaamassa kerran tai pari vuodessa ja se on mukavaa. Joulun vietän vanhempieni ja sisarusteni ja heidän puolisoidensa kanssa. Minulla ei ole lapsia enkä niitä kaipaa. En ole kyyninen tai kaltoinkohdeltu, vaan tietyllä tasolla jotenkin yliherkkä. 30 vuotta yritin päästä tästä luonteenpiirtestä eroon ja koitin olla sosiaalinen ja koitin olla ihmisten seurassa ja jutella, mutta se tuntui jotenkin - jos ei ahdistavalta - niin vähintään epämukavalta ja ei-kotoisalta.
Kun täytin viime vuonna 30, lopetin yrittämisen, muutin pois Suomesta ja aloitin tällaisen uuden elämäntavan ja vihdoin viihdyn itseni kanssa ja hyväksyn itseni.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
m30
Kommentit (51)
Samaa mutta muuttaisin mieluiten Lappiin erämaahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuu tutulta. viihdyn hyvin itekseni myös, mutta kaipaan kuitenkin enemmän seuraa ja ihmisiä kuin sinä. hienoa, kun olet tyytyväinen elämääsi
Ei ole vastaavia kokemuksia enkä ymmärrä kirjoitustasi. Olet yksin etkä tapaa ihmisiä, sosiaalisuus ahdistaa, mutta tapaat uuden naisen joka viikko ja kaverisi matkustavat katsomaan sinua? Kuulosta siltä että sinulla on enemmän sosiaalista elämää kuin minulla.
Kuulostat vähän samalta kuin minä. Minä tosin yritän edelleen. Nautin yksinolosta, ja yleensä aina ollessani seurallinen ja muiden ihmisten kanssa koen yksinäisyyttä. Nautinnollisesta yksinolosta huolimatta haluaisin löytää henkilön, jonka kanssa olisi itsekseen oleiluakin mukavempaa. Ihmissuhteet kuitenkin tuppaavat mielestäni olemaan rasittavia. Myös minuun pätee tuo "yliherkkyys".
Oletko yrittänyt koskaan parisuhdetta?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vastaavia kokemuksia enkä ymmärrä kirjoitustasi. Olet yksin etkä tapaa ihmisiä, sosiaalisuus ahdistaa, mutta tapaat uuden naisen joka viikko ja kaverisi matkustavat katsomaan sinua? Kuulosta siltä että sinulla on enemmän sosiaalista elämää kuin minulla.
Niin, tämähän on siis suhteellista. Viikossa on 168 tuntia, joista vietän alle kymmenen vastakkaisen sukupuolen edustajan seurassa, enkä tuskin enää tapaa kyseista naista enää koskaan viikon jälkeen.
Vuodessa taas on 365 päivää, josta vietän ystävieni ja perheeni kanssa noin 10.
Minusta nämä ovat pieniä lukuja kun ne suhteuttaa kokonaisuuteen, mutta on myös heitä, joilla ei ole minkäänlaista sosiaalista yhteyttä muihin ihmisiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat vähän samalta kuin minä. Minä tosin yritän edelleen. Nautin yksinolosta, ja yleensä aina ollessani seurallinen ja muiden ihmisten kanssa koen yksinäisyyttä. Nautinnollisesta yksinolosta huolimatta haluaisin löytää henkilön, jonka kanssa olisi itsekseen oleiluakin mukavempaa. Ihmissuhteet kuitenkin tuppaavat mielestäni olemaan rasittavia. Myös minuun pätee tuo "yliherkkyys".
Oletko yrittänyt koskaan parisuhdetta?
Olen joskus yrittänyt parisuhdetta ja löytänytkin seurustelukumppaneita mutta suhde on aina kaatunut siihen, että haluan pitää asioita ns. omana tietonani, en ole halunnut muuttaa yhteen ja kaipaan yksityisyyttä. Tämä johtuu varmasti tästä yliherkkyydestä. En halua viestitellä saati nähdä päivittäin, puhumattakaan että joku tulisi asuntooni ennalta sopimatta. En ole kuitenkaan aseksuaali, joten tinder muodustui minulle ratkaisuksi. Olen huomannut, että pärjään mainiosti ilman parisuhdetta tai ns. läheisyyttä. Ei kuitenkaan kannata luovuttaa, ellei siltä tunnu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vastaavia kokemuksia enkä ymmärrä kirjoitustasi. Olet yksin etkä tapaa ihmisiä, sosiaalisuus ahdistaa, mutta tapaat uuden naisen joka viikko ja kaverisi matkustavat katsomaan sinua? Kuulosta siltä että sinulla on enemmän sosiaalista elämää kuin minulla.
Niin, tämähän on siis suhteellista. Viikossa on 168 tuntia, joista vietän alle kymmenen vastakkaisen sukupuolen edustajan seurassa, enkä tuskin enää tapaa kyseista naista enää koskaan viikon jälkeen.
Vuodessa taas on 365 päivää, josta vietän ystävieni ja perheeni kanssa noin 10.
Minusta nämä ovat pieniä lukuja kun ne suhteuttaa kokonaisuuteen, mutta on myös heitä, joilla ei ole minkäänlaista sosiaalista yhteyttä muihin ihmisiin.
ap
Musta on hienoa, että olet saanut järjestettyä elämäsi itsellesi mieleiseen malliin. Olet selkeästi tyytyväinen ja sinulla menee hyvin. Olen itsekin saman tyyppinen, koen oloni kotoisaksi juuri kaupungissa, jossa voi olla omissa oloissaan vaikkakin väenpaljoudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tapaan yleensä uuden naisen kerran viikossa ja tämä riittää minulle."
Oletko sattumoisin miesmalli vai miten tuo on mahdollista?
Kyllä itselläkin saattaa välillä olla kahdet treffit viikossa mutta yleensä ne päättyy siten että nainen poistaa minut treffien jälkeen mätseistä. Ei ole seksistä tietoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vastaavia kokemuksia enkä ymmärrä kirjoitustasi. Olet yksin etkä tapaa ihmisiä, sosiaalisuus ahdistaa, mutta tapaat uuden naisen joka viikko ja kaverisi matkustavat katsomaan sinua? Kuulosta siltä että sinulla on enemmän sosiaalista elämää kuin minulla.
Niin, tämähän on siis suhteellista. Viikossa on 168 tuntia, joista vietän alle kymmenen vastakkaisen sukupuolen edustajan seurassa, enkä tuskin enää tapaa kyseista naista enää koskaan viikon jälkeen.
Vuodessa taas on 365 päivää, josta vietän ystävieni ja perheeni kanssa noin 10.
Minusta nämä ovat pieniä lukuja kun ne suhteuttaa kokonaisuuteen, mutta on myös heitä, joilla ei ole minkäänlaista sosiaalista yhteyttä muihin ihmisiin.
ap
Musta on hienoa, että olet saanut järjestettyä elämäsi itsellesi mieleiseen malliin. Olet selkeästi tyytyväinen ja sinulla menee hyvin. Olen itsekin saman tyyppinen, koen oloni kotoisaksi juuri kaupungissa, jossa voi olla omissa oloissaan vaikkakin väenpaljoudessa.
Juuri se väenpaljous tekeekin oloni jollain tapaa turvalliseksi. On ikään kuin miljoonien ihmisten keskellä, mutta samalla yksin. Samalla ehkä sellainen ihmisten tarkkailu tuo jonkinlaista mielihyvää. Juoda teetä parvekkeella illalla ja katsoa kaupungin valoja ja ihmisiä matkalla paikasta toiseen. Siinä jotenkin mieli lepää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tapaan yleensä uuden naisen kerran viikossa ja tämä riittää minulle."
Oletko sattumoisin miesmalli vai miten tuo on mahdollista?
Kyllä itselläkin saattaa välillä olla kahdet treffit viikossa mutta yleensä ne päättyy siten että nainen poistaa minut treffien jälkeen mätseistä. Ei ole seksistä tietoakaan.
En todellakaan ole malli. Pidän ulkonäöstäni huolta ja minulla on akateeminen tutkinto kulttuurialalta, se varmaan vetoaa moniin naisiin. Suurissa kaupungeissa on paljon sinkkunaisia, joilla on korkea koulutus ja ovat kiinnostuneita kulttuurista. Olen ehkä etulöyntiasemassa jollain tapaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vastaavia kokemuksia enkä ymmärrä kirjoitustasi. Olet yksin etkä tapaa ihmisiä, sosiaalisuus ahdistaa, mutta tapaat uuden naisen joka viikko ja kaverisi matkustavat katsomaan sinua? Kuulosta siltä että sinulla on enemmän sosiaalista elämää kuin minulla.
Niin, tämähän on siis suhteellista. Viikossa on 168 tuntia, joista vietän alle kymmenen vastakkaisen sukupuolen edustajan seurassa, enkä tuskin enää tapaa kyseista naista enää koskaan viikon jälkeen.
Vuodessa taas on 365 päivää, josta vietän ystävieni ja perheeni kanssa noin 10.
Minusta nämä ovat pieniä lukuja kun ne suhteuttaa kokonaisuuteen, mutta on myös heitä, joilla ei ole minkäänlaista sosiaalista yhteyttä muihin ihmisiin.
ap
Musta on hienoa, että olet saanut järjestettyä elämäsi itsellesi mieleiseen malliin. Olet selkeästi tyytyväinen ja sinulla menee hyvin. Olen itsekin saman tyyppinen, koen oloni kotoisaksi juuri kaupungissa, jossa voi olla omissa oloissaan vaikkakin väenpaljoudessa.
Juuri se väenpaljous tekeekin oloni jollain tapaa turvalliseksi. On ikään kuin miljoonien ihmisten keskellä, mutta samalla yksin. Samalla ehkä sellainen ihmisten tarkkailu tuo jonkinlaista mielihyvää. Juoda teetä parvekkeella illalla ja katsoa kaupungin valoja ja ihmisiä matkalla paikasta toiseen. Siinä jotenkin mieli lepää.
ap
Soulmate.
Tuollaista se voisi olla minullakin, jos olisin valinnut toisin. Olen liian velvollisuudentuntoinen alkaakseni nyt elää noin.
Ehkä myöhemmin elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vastaavia kokemuksia enkä ymmärrä kirjoitustasi. Olet yksin etkä tapaa ihmisiä, sosiaalisuus ahdistaa, mutta tapaat uuden naisen joka viikko ja kaverisi matkustavat katsomaan sinua? Kuulosta siltä että sinulla on enemmän sosiaalista elämää kuin minulla.
Niin, tämähän on siis suhteellista. Viikossa on 168 tuntia, joista vietän alle kymmenen vastakkaisen sukupuolen edustajan seurassa, enkä tuskin enää tapaa kyseista naista enää koskaan viikon jälkeen.
Vuodessa taas on 365 päivää, josta vietän ystävieni ja perheeni kanssa noin 10.
Minusta nämä ovat pieniä lukuja kun ne suhteuttaa kokonaisuuteen, mutta on myös heitä, joilla ei ole minkäänlaista sosiaalista yhteyttä muihin ihmisiin.
ap
Musta on hienoa, että olet saanut järjestettyä elämäsi itsellesi mieleiseen malliin. Olet selkeästi tyytyväinen ja sinulla menee hyvin. Olen itsekin saman tyyppinen, koen oloni kotoisaksi juuri kaupungissa, jossa voi olla omissa oloissaan vaikkakin väenpaljoudessa.
Juuri se väenpaljous tekeekin oloni jollain tapaa turvalliseksi. On ikään kuin miljoonien ihmisten keskellä, mutta samalla yksin. Samalla ehkä sellainen ihmisten tarkkailu tuo jonkinlaista mielihyvää. Juoda teetä parvekkeella illalla ja katsoa kaupungin valoja ja ihmisiä matkalla paikasta toiseen. Siinä jotenkin mieli lepää.
ap
Soulmate.
Tuollaista se voisi olla minullakin, jos olisin valinnut toisin. Olen liian velvollisuudentuntoinen alkaakseni nyt elää noin.
Ehkä myöhemmin elämässä.
Isoin kynnys oli juurikun tuo velvollisuuden tunne. Pitää ikään kuin täyttää jotkut saappaat ja elää tiettyjen odotusten mukaisesti.
ap
Ap:n elämäntapa oli aikoinaan unelmani. Ei vain ollut rohkeutta kokeilla ja olin liiaksi vanhempiani kohtaan tuntemieni velvollisuuksien sitoma. Sittemmin olen oppinut itsestäni, että kaipaan ystävyyttä ja säännöllistä yhteydenpitoa, joten ei se minua varten olisi ollutkaan. Ei toteutunut solitude vaan loneliness.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin. Minä en voisi asua yhdessä kenenkään kanssa koska en kestä jatkuvasti seuraa. Kämppäkaverina on kissa, pidän siitä että on kontakti johonkin elävään mutta sen kanssa ei tarvitse koko ajan "seurustella".
Vierailija kirjoitti:
"Tapaan yleensä uuden naisen kerran viikossa ja tämä riittää minulle."
Oletko sattumoisin miesmalli vai miten tuo on mahdollista?
Kyllä itselläkin saattaa välillä olla kahdet treffit viikossa mutta yleensä ne päättyy siten että nainen poistaa minut treffien jälkeen mätseistä. Ei ole seksistä tietoakaan.
Ap on ilmeisesti naisten silmissä jännämies. Ulkomaalainen, hyvännäköinen, akateeminen kyldyyrimies miljoonakaupungissa. Vieläpä jos osoittaa, että ei ole kiinnostusta seurusteluun, niin tämä tuntuu naisesta erityisen kiihottavalta. Ensin pari lasia viiniä ja keskustelua nykykirjallisuudesta ja taiteesta, sitten sänkyyn ja siinä se. Tätä tapahtuu paljon Helsinkiä suuremmissa kaupungeissa ja ihan Stadissakin. Voitte väittää vastaan, mutta tämä on fakta. Pienemmissä kaupungeissa ihmiset hakevat yleensä syvällisempää suhdetta, metropoleissa se on tämä hetki tässä ja nyt -mentaliteetti. Näin se vaan menee.
T: berliinissä asunut mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tapaan yleensä uuden naisen kerran viikossa ja tämä riittää minulle."
Oletko sattumoisin miesmalli vai miten tuo on mahdollista?
Kyllä itselläkin saattaa välillä olla kahdet treffit viikossa mutta yleensä ne päättyy siten että nainen poistaa minut treffien jälkeen mätseistä. Ei ole seksistä tietoakaan.
Ap on ilmeisesti naisten silmissä jännämies. Ulkomaalainen, hyvännäköinen, akateeminen kyldyyrimies miljoonakaupungissa. Vieläpä jos osoittaa, että ei ole kiinnostusta seurusteluun, niin tämä tuntuu naisesta erityisen kiihottavalta. Ensin pari lasia viiniä ja keskustelua nykykirjallisuudesta ja taiteesta, sitten sänkyyn ja siinä se. Tätä tapahtuu paljon Helsinkiä suuremmissa kaupungeissa ja ihan Stadissakin. Voitte väittää vastaan, mutta tämä on fakta. Pienemmissä kaupungeissa ihmiset hakevat yleensä syvällisempää suhdetta, metropoleissa se on tämä hetki tässä ja nyt -mentaliteetti. Näin se vaan menee.
T: berliinissä asunut mies
Teoriasi on ehkä oikea, tai en ainakaan väitä vastaan. Tinder-profiilissani on kuvauksessa teksti, että en etsi parisuhdetta. Ja että olen kiinostunut kulttuurista & taiteesta sekä että olen vege. Koulutuskin siinä on näkyvillä. Tosin en ole mikään macho-kundi jännämies siinä perinteisessä mielessä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tapaan yleensä uuden naisen kerran viikossa ja tämä riittää minulle."
Oletko sattumoisin miesmalli vai miten tuo on mahdollista?
Kyllä itselläkin saattaa välillä olla kahdet treffit viikossa mutta yleensä ne päättyy siten että nainen poistaa minut treffien jälkeen mätseistä. Ei ole seksistä tietoakaan.
Ap on ilmeisesti naisten silmissä jännämies. Ulkomaalainen, hyvännäköinen, akateeminen kyldyyrimies miljoonakaupungissa. Vieläpä jos osoittaa, että ei ole kiinnostusta seurusteluun, niin tämä tuntuu naisesta erityisen kiihottavalta. Ensin pari lasia viiniä ja keskustelua nykykirjallisuudesta ja taiteesta, sitten sänkyyn ja siinä se. Tätä tapahtuu paljon Helsinkiä suuremmissa kaupungeissa ja ihan Stadissakin. Voitte väittää vastaan, mutta tämä on fakta. Pienemmissä kaupungeissa ihmiset hakevat yleensä syvällisempää suhdetta, metropoleissa se on tämä hetki tässä ja nyt -mentaliteetti. Näin se vaan menee.
T: berliinissä asunut mies
Jos kolmekymppinen ns. vaihtoehtokulttuuria edustava "erilainen" fiksu mies muuttaa Berliinin kaltaiseen kaupunkiin, niin 24-35v naiset lähestyvät samantien. Koettu on lomamatkoilla. Suomi on insinöörien maa.
Ensin otetaan Suomesta verorahoilla makesttu koulutus ja sitten painellaan ulkomaille nauttimaan eduista. Hohhoijaa.
Perinteinen valkoritarin avautuminen taas. Naiset antaa yläpeukkua mutta me miehet nähdään kyllä rivien välistä mistä tässä on kyse.......
Onnea kotiin pääsystä.