SSE
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Sen kummemmin oirekuvaukseeni menemättä kysyisin, mihin tahoon minun kannattaisi olla yhteyksissä tämän epäilyni kanssa? Onko YTHS:llä joku numero tms. mihin olla yhteyksissä vai menenkö julkiselle/yksityiselle psykiatrille? Millainen on diagnosointiprosessi? Onko tosiaan loppuelämän kestävä lääkitys? Aiheuttavatko lääkkeet painonnousua? Mitenhän työelämän käy...en kyllä vielä tässä iässä (alle 40) haluaisi millekään eläkkeelle :(
Yksityislääkärit kannattaa tässä yhteydessä unohtaa, menet vain terveyskeskukseen yleislääkärin puheille. Hän lähettää sinut psykiatrian poliklinikalle, jossa sinua voivat auttaa psykiatrit, psykologit, sosiaalityöntekijät, erikoissairaanhoitajat ja eri alojen terapeutit. Vain harvoilla on mahdollisuus KELA:n kustantamaan psykoterapiaan, sikäli mikäli se osoittautuisi tarpeelliseksi. Ja yksityinen psykoterapia on hyvin kallista. Sen sijaan sinut voidaan ottaa psykiatrisen sairaalan osastolle useammaksi viikoksi hoitoon, jotta psyykkinen tilasi voitaisiin luotettavasti arvioida, kokeilla eri lääkkeitä / hoitomuotoja ja toivottavasti myös helpottaa oireitasi.
Seuraa tarkkaan itse, mitä eri asiantuntijat sinusta kirjoittavat ns. OMAKANTA.FI-rekisteriin. Jos siellä on asiavirheitä tai väärinkäsityksiä, ota ne rohkeasti puheeksi. Kaikella on vaikutus kaikkeen, mm. mahdollisuuksiisi saada sairasloman maksimin tultua täyteen kuntoutustukea tai äärimmäisessä tapauksessa pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen (mutta tämä on vuosikausien prosessi).
Monet järeämmät psyykenlääkkeet voivat aiheuttaa runsasta lihomista ja voivat muutenkin laittaa elimistösi aineenvaihdunnan pahasti sekaisin (mm. veren rasva-arvot, sokeriaineenvaihdunnan, maksan toiminnan). Yli kymmenen vuoden kokemuksella voin kertoa, että aivan saman koulutuksen saaneet lääkärit voivat peräkkäisinä päivinä antaa aivan ristiriitaisia ja suorastaan vastakkaisia vastauksia samoihin kysymyksiin. Joudut siis myös ottamaan itse vastuuta siitä, mitä sinulle syötetään ja tehdään. Lue ahkerasti lääkkeiden pakkausselosteet (loppuun asti), ja hae tietoa luotettavista lähteistä, eikä esim. tältä palstalta. Luotettavia lähteitä ovat esim. Duodecim-sivustot, sekä Valviran ja Fimean sivustot (niissä voidaan julkaista erillisiä varoituksia jo käytössä olevien lääkkeiden haittavaikutusten minimoimisesta, mutta eivät lääkäritkään tunnu niitä aina seuraavan). USA:n FDA:n sivut ovat myös luotettava lähde, kun haluat tietää lisää jostakin lääkkeestä. Hyvään alkuun pääsee myös lukemalla suomenkieliset ja englanninkieliset Wikipedia-sivut. Ota puheeksi lääkärisi kanssa heti, jos huomaat sinulle määrättyjen lääkkeiden aiheuttavan haittavaikutuksia. Useille lääkkeille löytyy vaihtoehtoja, ja kunkin lääkkeen vaikutus on hyvinkin yksilöllinen. Lisäksi useiden (toimivien) psyykenlääkkeiden todellista vaikutusmekanismia ei vielä edes tunneta, joten aika paljon oikean lääkityksen haku perustuu hakuammuntaan. Älä ujostele sanoa lääkärillesi, jos sinulle määrätystä lääkkeestä ei tunnu olevan mitään hyötyä.
Ns. sähköhoitoa sinulle voidaan myös ehdottaa, mutta kyseinen hoitomuoto perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Psykoottiseen, vaikeaan masennukseen sillä on todistetusti (ainakin väliaikaisesti) parantava vaikutus, mutta sitä käytetään myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön maanisen vaiheen hoidossa.
Jos lääkityksesi osuu kohdalleen, voit mainiosti palata työelämään. Mutta vaikka sinut loppujen lopuksi todettaisiin peruuttamattomasti työkyvyttömäksi, niin tietyn määrän ansiotyötä saat silti tehdä ilman, että menetät eläkettäsi, sen mukaan kuin kykenet.
Alkoholin kanssa ei kannata läträtä ja liikunta jo sellaisenaan helpottaa myös psyykkisiä vaivoja, nämä(kin) ovat lääketieteellisiä totuuksia.
Unohda asian häpeily ja toisten ihmisten viisastelevat kommentit tälläkin palstalla. Psyykkiset sairaudet ovat sairauksia siinä missä muutkin, eikä niihin auta mikään "ota itseäsi vaan niskasta kiinni"-tyyppinen komentelu. Jos sairautesi osoittautuu vakavaksi, tulet huomaamaan, että ystäväpiirisi supistuu määrällisesti mutta ei laadullisesti.
Onnea matkaan!
Tuo on erinomaisen totta. Olen nähnyt juuri yhden onnellisen avioliiton päättyvän eroon, kun vakavasta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä puoliso ei kerta kaikkiaan suostunut syömään lääkärin määräämiä lääkkeitä. Hänen puolisonsa oli uskomattoman kärsivällinen ja tuki vaimoaan pitkään, mutta jossakin vaiheessa hänelläkin tuli raja vastaan, kun vaimo ei suostunut yhtään mihinkään, ei edes kalliiseen yksityiseen psykoterapiaan. Sairaalla ihmisellä on tosiaan itselläänkin tietty vastuu kannettavanaan, minimissään edes se, että käy siellä lääkärissä säännöllisesti, keskustelee ja noudattaa ohjeita. Puoliso tai paras ystävä ei ole oikea valinta päätoimiseksi psykoterapeutiksi.