Onko vanhempia jotka eivät päästä teiniä hengaamaan kaupungille, nuorisotalolle ym? Vaan lähinnä kylään, harrastuksiin, leffaan ym ja vanhemman pitää tietää kenen kanssa on.

Entinen hulttioteini voi kertoa että niille pahoille teille pääsi todellakin parhaiten kavereiden ja "kavereiden" kodeissa (sekä matkoilla sinne ja takaisin, bussissa ehtii vaikka mitä!). Välillä riippumatta siitä oliko ne kaverin vanhemmat kotona. Nuorisotalolla henkilökunnan valvovan silmän allahan olisi ollut kuin herrankukkarossa, ainakin sen kokemuksen perusteella mitä olen nuorisotaloja opiskelijana myöhemmin koulunnut. Toivottavasti omat lapseni löytävät mieluummin sinne kuin yhtä epämääräisiin kotibileisiin kuin minä.

Lapsen luokkakaveri asuu nuorisokodissa tms. eli hänet on otettu huostaan. Laitos on vielä vapaampi paikka kuin koti, koska tätä tyttöä ei välttämättä näy koulussa moneen päivään. Kotiintuloaika on ja kaiketi huumeseula, mutta muuten saa olla ja elää kuin pellossa.

Ainoa ero kotiin on oma huone ja ravitseva ruoka.

Lapsia suojaa kodin ilmapiiri, eli kun lapsia (nuoria) arvostaa, kuuntelee, rakastaa ja ohjaa, päästään jo pitkälle.

Mun teini on hulttiokaverin luottoystävä. Kyllä mä välillä näen, että sille on aika rankkaa tukea hulttiota, mutta mä arvostan, ettei se ole jättänyt ystäväänsä. Itse vaan pitää olla aika herkillä, silmät ja korvat auki. Teinin elämään ei voi tuppautua ja liiallisella utelulla ja besserwisseröinnillä saa aikaan kuin ärsytystä ja v*tutusta.Mutta on oltava tarvittaessa läsnä. Ja juu, laitettava niitä rajojakin ja kiellettävä. Mutta ei mielivaltaisesti. Ja minä en koskaan sano, kenen ystävä se saa olla ja kenen ei. Mutta sen kerran kun se on hölmöillyt itse, seuraamuksia on tullut. Mutta ystävien jättäminen ei ole seuraus koskaan. On luotettava, että se itse tajuaa mitä tekee ja ottaa vastuun siitä. Vaikka kuka tekis mitä vierellä.

Äh, nuoret hengailee. Aikuiset hengailee. Etelänmailla perheet hengailee.

Lastensuojelun ohjaaja myös

Oma lapsuuteni oli juuri tuollaista turhantarkkaa kyttäämistä. Kaverini olivat kivoja ja "hyviä" enkä koskaan saanut edes kutsua kenenkään kotibileisiin. Kun sain uuden ystävän 16-vuotiaana (!!!) ja menin hänen luokseen yökylään, vanhemmat vaativat heittää minut, jotta pääsivät tapaamaan ko. tytön vanhemmat... Nolotti älyttömästi, pyysin saada mennä bussilla mutta ei, ei ei... Välimatka oli joku 5km. Kyllä voi se kavereiden tarkkailu mennä liian pitkällekin. Vähän katkera olen, kun jouduin tästä tuntemaan että toimin jotenkin "väärin", kaverini ovat lähtökohtaisesti pahoja ja siksi minua pitää niin tarkkailla..

Meidän puljussa useimmilla ihan tavisvanhemmat (tai äidit ainakin kunnollisia) ja ovat hirveän huolissaan lapsistaan. Mua hirvittää ajatella että ne luulee nuortensa olevan nyt turvassa mutta sama ostarilla pyöriminen mahdollistuu eikä kaverien vaikutus pääse tarpeeksi lakkaamaan. Puhumattakaan siitä että laitoksen nuoret tutustuvat keskenään, esittävät kovista toisilleen ja saavat toisistaan vauhtia. Monet ovat vieläpä vanhoja kamuja keskenään sieltä ostarilta.

Usein oon miettinyt että jos oma lapsi ois vastaavassa tilanteessa niin en päästäisi välttämättä päästäisi hengaamaan, ainakaan yläasteiässä. Enkä ehkä tavallistakaan nuorta ennaltaehkäisymielessä. Moni entinen kiusattu tai yksinäinen tuntuu eksyvän näihin porukoihin kunhan saa edes jotain hyväksyntää ja seuraa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsen luokkakaveri asuu nuorisokodissa tms. eli hänet on otettu huostaan. Laitos on vielä vapaampi paikka kuin koti, koska tätä tyttöä ei välttämättä näy koulussa moneen päivään. Kotiintuloaika on ja kaiketi huumeseula, mutta muuten saa olla ja elää kuin pellossa.

Ainoa ero kotiin on oma huone ja ravitseva ruoka.

Sanoo ihminen joka ei tiedä nuorisokoityöstä mitään.

Nuori voi olla moniongelmainen. Voi olla että masennus vie siihen tilaan, ettei koulussa kerta kaikkiaan pysty olemaan, mutta toki sinun mielestä kouluun mennään vaikka pää kainalossa ja siellä opitaan asioita vaikka aivot ois siinä tilanteessa ettei ne kerta kaikkiaan vastaanota mitään.

Nuori voi olla myös kotiopetuksessa, esim. paikassa jossa olin töissä, pidettiin reaaliaineissa kotipetusta 3-4 nuoren ryhmänä, ja muilla tunneilla nuori kävi oman vointinsa mukaan. Ja ihan koulun kanssa sovittu näin ja tehty oat HOJKSit nuorille. Oppi menee perille kun saa olla rauhallisessa pienympäristössä ja edetä omien voimiensa mukaan.

Laitos ei ole vapaa paikka. Jos nuori ottaa hatkat eli karkaa, viranomaisilla on paremmat rahkeet lähteä perään kuin normijonnella. Henkilökunta etsii ja vähintään on piikkinä p*seessä sillä että soittelee, tekstailee, kyselee jne. Ja jos on pienikin epäilys että nuori on vaarassa, poliisi otetaan mukaan. Valitettavasti kotioloissa ihan näin tehokkaaseen toimintaan ei ole mahdollisuutta.

Nuorisokodissa on rajat ja säännöt, mutta se ei ole vankila. Sääntöjä joko noudatetaan tai ei, ja ei-noudattamisesta tulee seurauksia.

Nuorisokodissa on koulutettuja aikuisia jotka oikeesti välittää näistä nuorista. Mutta kun ihminen ei ole kone. Voit vaan ohjata ja puhua ja kuunnella ja rakastaa. Ei ole nuoressa nappia, jota painamalla hänet saa kuntoon.

Näin itsekin haluaisin uskoa että jos suhteet vanhempiin ok ja kodin ilmapiiri hyvä niin hulttiokamut ei vie. Mut jos traumataustaa, kiusaamista, nepsy-ongelmaa tai vaan seikkailunhalua ja nuoruuden lyhytnäköisyyttä ja mielihyvähakuisuutta niin suojaako hyvä vanhemmuus automaattisesti?

Omassa nuoruudessani meidän kylällä juopottelu opittiin nuokun takapihalla...

En muutenkaan ymmärrä, mikä etu se on lapselle, että otetaan vanhemmilta huostaan ja pannaan tällaiseen kasvatuslaitokseen. Ihan ojasta allikkoon. Mitään muuta kuin pilaavat nuoren ihmisen elämän lopullisesti.

Mun teini ei ole koskaan halunnut kaupungille tai nuorisotalolle hengaamaan. Kaveria hän on nähnyt joko meillä kotona tai sitten kaverin luona. Tähän päälle lisäksi harrastukset ja joskus harvoin on ollut jotain lautapeli-iltoja jonkun kaverin luona. Kotiintuloaika on 16-vuotiaallakin ollut klo 20, poikkeuksena jos harrastus on jatkunut myöhempään. Tietty olen antanut olla elokuvissa kavereiden kanssa, jos ovat tulleet meille sieltä sitten yhdessä. Tai jos on ollut lautapeli-illassa tai muussa menossa joka kestää myöhempään, niin olen sitten hakenut autolla ihan oman mielenrauhani vuoksi.

Nyt en pääse enää vahtimaan kun lapsi ei asu kotona, vaan koulun asuntolassa. Ovat siellä kyllä turvassa pahalta maailmalta (lähimpään kauppaan joku 10km ja mitään busseja ei siellä kulje), mutta hengaavat siellä koululla keskenänsä ja valvovat myöhempään kuin aikuisen mielestä olisi viisasta. Välillä kun pääsee käymään kotona, niin uni kyllä maistuu!

Vierailija kirjoitti:

En muutenkaan ymmärrä, mikä etu se on lapselle, että otetaan vanhemmilta huostaan ja pannaan tällaiseen kasvatuslaitokseen. Ihan ojasta allikkoon. Mitään muuta kuin pilaavat nuoren ihmisen elämän lopullisesti.

Meidän nuorilla kotiinjääminen ei vaihtoehto mutta oon miettinyt just tota että vaikka meidän laitos tekisi työnsä kuinka hyvin niin pitäskö meidän enemmän pystyä erottamaan nuoria kavereitaan vai onko epäinhimillistä. Ja just että onko lain puitteissa edes mahdollista estää hengailu ja huono seura pidemmän päälle. Ja vaikka nuori sijoitettaisiin kauas kaveripiirissä niin siellä laitoksessa on niitä hengenheimolaisia. Meidänkin nuoret aivan ihania tyyppejä mutta heti ku muita nuoria läsnä niin muuttuvat kauheiksi, kärjistin mutta silti.

Ap

Minä olen sellainen vanhempi. Itse olen kasvanut rakastavassa ja huolehtivassa kodissa mutta vanhemmat olivat ihan pihalla mitä teinit puuhaa ja minä valehtelin kaikki menot ja tulot. liftasin ja tein hurjia reissuja ympäri suomen kun vanhemmat luulivat minun olevan kiltisti kaverin luona yökylässä. tälläistä nuoruutta en halunnut omalle lapselleni. oma teinini harrastaa aktiivisesti ja vanhemmat kuskaavat ja tukevat harrastuksessa. lapsen kavereiden vanhempien kanssa soittorinki ja ollaan ystävystytty. meillä on avoimet ovet ja kovasti kaverit haluavat olla aina meillä yötä. oma lapsi vähemmän edes pyytää kavereille menemistä kun kutsuu kaverit meille. kesällä reissaamme ja viimeiset pari vuotta on saanut mukaan ottaa kaverin. minulla on hyvä, lämmin kontakti lapseeni ja olen ylpeä että hän on jo 17 vuotias ja on ollut fiksumpi kuin minä tuohon ikään mennessä.

Meidän tapauksessa "kylille" tarkoittaa Kamppiin, joten ei, ei saa mennä. En halua, että lapseni on paikassa, jossa on alakoululaisia on jo viideltä perjantaina ympäripäissään ja ovenpielet on mustanaan irakilaisia tms. mamuja, jotka. ovat valminna hakemaan alaikäisille viinaa tai trokaavat jotain muuta. Meno siellä on perjantaina jo alkuillasta aivan järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen luokkakaveri asuu nuorisokodissa tms. eli hänet on otettu huostaan. Laitos on vielä vapaampi paikka kuin koti, koska tätä tyttöä ei välttämättä näy koulussa moneen päivään. Kotiintuloaika on ja kaiketi huumeseula, mutta muuten saa olla ja elää kuin pellossa.

Ainoa ero kotiin on oma huone ja ravitseva ruoka.

Sanoo ihminen joka ei tiedä nuorisokoityöstä mitään.

Nuori voi olla moniongelmainen. Voi olla että masennus vie siihen tilaan, ettei koulussa kerta kaikkiaan pysty olemaan, mutta toki sinun mielestä kouluun mennään vaikka pää kainalossa ja siellä opitaan asioita vaikka aivot ois siinä tilanteessa ettei ne kerta kaikkiaan vastaanota mitään.

Nuori voi olla myös kotiopetuksessa, esim. paikassa jossa olin töissä, pidettiin reaaliaineissa kotipetusta 3-4 nuoren ryhmänä, ja muilla tunneilla nuori kävi oman vointinsa mukaan. Ja ihan koulun kanssa sovittu näin ja tehty oat HOJKSit nuorille. Oppi menee perille kun saa olla rauhallisessa pienympäristössä ja edetä omien voimiensa mukaan.

Laitos ei ole vapaa paikka. Jos nuori ottaa hatkat eli karkaa, viranomaisilla on paremmat rahkeet lähteä perään kuin normijonnella. Henkilökunta etsii ja vähintään on piikkinä p*seessä sillä että soittelee, tekstailee, kyselee jne. Ja jos on pienikin epäilys että nuori on vaarassa, poliisi otetaan mukaan. Valitettavasti kotioloissa ihan näin tehokkaaseen toimintaan ei ole mahdollisuutta.

Nuorisokodissa on rajat ja säännöt, mutta se ei ole vankila. Sääntöjä joko noudatetaan tai ei, ja ei-noudattamisesta tulee seurauksia.

Nuorisokodissa on koulutettuja aikuisia jotka oikeesti välittää näistä nuorista. Mutta kun ihminen ei ole kone. Voit vaan ohjata ja puhua ja kuunnella ja rakastaa. Ei ole nuoressa nappia, jota painamalla hänet saa kuntoon.

En väittänyt tietäväni mitään nuorisokodeista, kerroin vain omien nuorten kertomaa.

Kyseinen oppilas ei ollut kotiopetuksessa tai pienryhmässä, koska hän hengaili paikallisessa ostoskeskuksessa ja saattoi käydä päivällä koulussa syömässä. Sekään ei ole vankila, ei siellä opettajat ketään väkisin pidä.

Masentunut hän ei ainakaan näyttänyt olevan, lähinnä läheisyyshakuinen. Nyt 17v iässä hänellä on jo 2 lasta, molemmat sijaisperheissä.