Uskovaiset, oletteko kokeneet ihmeitä?

Kärsimme mieheni kanssa lapsettomuudesta. Menin kirkkoon rukousiltaan ja pyysin esirukousta (en kertonut lapsettomuudesta). Siellä esirukoilijan välityksellä Jumala sanoi; "

Älä pelkää lapseni. Saat kaiken mitä tarvitset ja enemmänkin." Tämä toistui usean kerran. Siis kävin kirkossa n. Kerran kuussa ja nämä samat sanat toistuivat. Tulin raskaaksi ja aloin odottaa kaksosia.

Myöhemmin raskaudessa tuli ongelmia kun huomattiin, että toinen vauva ei kasvakaan ja on aivan liian pieni. Lääkärit epäilivät kehitysvammaisuutta ja monia muita ongelmia. Emme tienneet saadaanko kumpaakaan vauvaa elävänä. Olimme aivan paniikissa. Menin taas kirkkoon esirukoiltavaksi. Siellä nuo samat sanat taas toistuivat. "Älä pelkää, saat kaiken mitä tarvitset ja enemmänkin." Lisäksi pappi kertoi sanomasta, joka oli jäänyt epäselväksi. Hän oli saanut sanoman (tjs.), että tukos on lähtenyt. Pappi vielä sanoi, että ei tiedä mitä se tarkoittaa ja se tuntuu vähän hölmöltä, mutta näin hänelle sanottiin. Tämän jälkeen koin syvää rauhaa ja huoli katosi sydämestäni.

Parin päivän kuluttua menimme taas ultraan. Odotushuoneessa sanoin miehelleni, että olen ihan varma, että kaikki menee lopulta hyvin. Ultrassa huomattiin, että pienempi vauva olikin taas alkanut alkanut kasvaa. Kävin koko raskauden ajan ultrassa väh. kerran viikossa. Tutkimuksia tehtiin eri sairaaloissa. Syytä toisen vauvan pienuutensa ei löytynyt ja lopulta meille syntyi kaksi tervettä vauvaa. Toinen oli edelleen pienempi (noin kilon), mutta täysin terve. Uskon, että napanuorassa tai jossakin on ollut joku tukos, joka esti vauvan ravinnonsaannin, vaikkeivät lääkärit sitä löytäneetkään.

Ainakin sen, miten Jumala kutsui ja alkoi vetää puoleensa voimakkaasti jokunen vuosi sitten. Tuli valtava tarve etsiä tietoa hengellisistä asioista ja Raamatunkin etsin laatikostani ja aloin lukea. Ja mitään erityistä ei elämässäni tapahtunut tuota ennen, mikä olisi saanut mut kääntymään Jumalan puoleen. Olin aina kyllä uskonut Jumalaan ja rukoillutkin ainakin silloin kun meni huonosti tai halusin pyytää jotain... Raamattua en oikein tuota elämänvaihetta ennen ollut halunnut tai viitsinyt lukea. Mutta sitten tapahtui tuo muutos. Jokin aika tuon kutsun jälkeen tapasin nykyisen mieheni ja selvisi, että hän on uskossa (emme tavanneet seurakunnassa tms) ja kävimme monet keskustelut aiheesta. Hänkin totesi mulle saman, mitä olin ajatellut: Jumala oli kutsunut mua.

Lisää?

Kerran sängyssä illalla rukoillessani, uskoontulon jälkeen, kun epäilin että voiko Jumala olla totta. Tällöin Jumala vastasi, ja puhutteli minua nimellä jota kukaan muu ei käyttäisi.

Ennen uskoon tuloa kirjoitin myös yhtä kirjettä, jolloin jokin ylempi voima puuttui kirjoittamiseen (dokumenttiin ilmestyi merkkejä eri kohtaan kuin mihin kirjoitin), ja sen jälkeen hylly tippui seinältä ja osui tietokoneen virtakatkasijaan. Sitä kirjettä ei ollut tarkoitettu lähetettäväksi.

Kyllä, monia. Esim. tietynlaisen ihmisten kohtaaminen juuri sopivana päivänä. Olen rukoillut viisautta johonkin tiettyyn asiaan ja sitten tapaan seuraavan päivänä ihmisen, joka alkaa KERTOA juuri tuosta asiasta, että miten on toiminut. Vaikka en ole koskaan ennen puhunut siitä asiasta kenenkään kanssa, enkä nytkään itse aloittanut. Näin on käynyt nyt tässä parin kuukauden sisällä kaksi kertaa. Ja monia monia muita, olen ollut uskossa pitkään. Jumala auttaa!

Lisää!

Löysin elämäni rakkauden, se on kyllä ihme <3 Mutta noin niin kuin perusluterilaisena uskovana en kyllä usko näkeväni mitään veden muuttamisia viiniksi :D Elämä itsessään on ihme, samoin ystävät, terveys, onnellisuus... Pitää olla omassa elämässä jotain pielessä jos usko/elämän mielekkyys perustuu yliluonnollisten tapahtumien kyttäämiseen. Ei Jumala ole mikään taikuri!

Sana kirjoitti:

Uskoon tuleminen sinänsä on jo ihme.

Sen lisäksi olen kokenut pari ihmettä, joista toisesta voin kertoa tässä lyhyesti.

Tämä tapahtui pari vuotta sitten kesällä. Olin kysynyt Jumalalta jatkuvasti jo muutaman päivän vastausta yhteen kysymykseen, joka painoi mieltäni. Seuraavana sunnuntaina lähdin kävellen lähikauppaan. Kadulla tuli vastaan n. 60-v. tuntematon mies, joka oli olemuksestaan päätellen ns. puliukko: resuinen olemus, humalassa.

Hän pysähtyi kohdalleni ja sanoi lauseen, joka ei tuntunut liittyvän mihinkään (en halua paljastaa, mikä se oli). Kysyin "Anteeksi, mitä?", ja mies toisti lauseen, jonka jälkeen hän jatkoi ohitseni. Minäkin jatkoin matkaa hämmentyneenä. Noin kymmenen askelen päästä, avatessani Siwan ovea, tajusin miehen sanoman lauseen olevan 100% vastaus kysymykseen, jonka olin Jumalalle esittänyt.

Nämä on hauskoja nämä hihhuleiden "ihmeet". Jotain epämääristä "ihmeellistä" tapahtuu, mutta mitään konkreettista ei koskaan kerrota. Fakta nyt kuitenkin on se, että yhtäkään ihmettä, tai ihmeparantumista ei ole koskaan pystytty tieteellisesti todistamaan.

Edelleen kysyn, kuten olen jo kysynyt aiemmin: millä oikeudella lainaamani kirjoittaja saa mainostaa blogiaan? Käsittääkseni palstalla on kaikenlainen mainostaminen kiellettyä.

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Uskoon tuleminen sinänsä on jo ihme.

Sen lisäksi olen kokenut pari ihmettä, joista toisesta voin kertoa tässä lyhyesti.

Tämä tapahtui pari vuotta sitten kesällä. Olin kysynyt Jumalalta jatkuvasti jo muutaman päivän vastausta yhteen kysymykseen, joka painoi mieltäni. Seuraavana sunnuntaina lähdin kävellen lähikauppaan. Kadulla tuli vastaan n. 60-v. tuntematon mies, joka oli olemuksestaan päätellen ns. puliukko: resuinen olemus, humalassa.

Hän pysähtyi kohdalleni ja sanoi lauseen, joka ei tuntunut liittyvän mihinkään (en halua paljastaa, mikä se oli). Kysyin "Anteeksi, mitä?", ja mies toisti lauseen, jonka jälkeen hän jatkoi ohitseni. Minäkin jatkoin matkaa hämmentyneenä. Noin kymmenen askelen päästä, avatessani Siwan ovea, tajusin miehen sanoman lauseen olevan 100% vastaus kysymykseen, jonka olin Jumalalle esittänyt.

Nämä on hauskoja nämä hihhuleiden "ihmeet". Jotain epämääristä "ihmeellistä" tapahtuu, mutta mitään konkreettista ei koskaan kerrota. Fakta nyt kuitenkin on se, että yhtäkään ihmettä, tai ihmeparantumista ei ole koskaan pystytty tieteellisesti todistamaan.

Edelleen kysyn, kuten olen jo kysynyt aiemmin: millä oikeudella lainaamani kirjoittaja saa mainostaa blogiaan? Käsittääkseni palstalla on kaikenlainen mainostaminen kiellettyä.

Olet tainnut käsittää kristinuskon hieman pieleen. Jeesus paransi, samaa kykyä ei ole ihmisillä koska he eivät ole jumalia. Miksi ihmeparantajia pitäisi olla ?

Voisin kertoa asioita, mutta pienen ihmisen pää ei niitä ymmärrä, joten miksi tuhlata aikaa epäuskoisille todisteluun. Minulle on ihan sama mitä sinä ajattelet.

Kristinuskon ydinsanoma on että vain uskovat pelastuvat. Eivät maallikkosaarnaajat tai ihmeparantelijat, tai hihhulit jotka epäilevät muiden kirjoituksia av-palstalla.

Koen saaneeni rukousvastauksia. Osa on tullut kun olen kerran asian puolesta rukoillut, osa pitkän rukoilun jälkeen. Tietenkään näitä asioita ei voi tieteellisesti todistaa. Jumala ei toimi niin. Kyse on uskosta.

Käyn usein netin esirukouspalstoilla ja laitan niille esirukouspyyntöjä. Rukoilen myös toisten puolesta. Uskon että sillä on suuri merkitys. Mutta se on uskon asia.

Vierailija kirjoitti:

Löysin elämäni rakkauden, se on kyllä ihme <3 Mutta noin niin kuin perusluterilaisena uskovana en kyllä usko näkeväni mitään veden muuttamisia viiniksi :D Elämä itsessään on ihme, samoin ystävät, terveys, onnellisuus... Pitää olla omassa elämässä jotain pielessä jos usko/elämän mielekkyys perustuu yliluonnollisten tapahtumien kyttäämiseen. Ei Jumala ole mikään taikuri!

Jumnala ei ole mikään taikuri eikä joulupukki eikä usko saa perustua ihmeiden kokemisille mutta se ei poissulje että Jumala on voimallinen tekemään ihmeitä tänäkin päivänä ja antamaan -jos Hän niin tahtoo- yliluonnollisia kokemuksia. Ja niistä saa iloita ja olla kiitollinen, unohtamatta mikä on kristinuskon alku, keskiö ja loppu.

Itse Jeesus Kristus.

Vierailija kirjoitti:

Jeesuksen ylösnousemisen ja muut raamatusta löytyvät ihmeet.

Nuo ovat pelkkää satua -niitä ei ole oikeasti tapahtunut.

Nuorena ajokortin saaneena muutama kk aiemmin, ajoin risteyksessä ihan normaalisti. Sitten havahduin siihen, että olin risteyksen yhteydessä olevalla linja-autopysäkillä auto sammuneena ja iso rekka jyrähti juuri ohi. Vannon, etten nänhyt rekkaa, vaikka ihan hyvä näkyvyys oli risteyksessä. Siinä sitten autossa istuin ja psalmin sanat alkoi tulvia mieleen. Se, joka asuu Korkeimman suojassa

ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: "Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan."  "Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään,

ettet loukkaa jalkaasi kiveen."

Sillä kertaa ei ollut minun aikani lähteä. Ei, Jumala ei pelasta kaikkia onnettomuuksilta ja niitä tapahtuu uskovillekin ihan samalla tavalla kuin kaikille muillekin. Mutta minun aika ei ollut vielä, nyt on 20 vuotta elämää takana sen jälkeen. Elämää, joka ei ole ollut pelkkää auringonpaistetta ja onnea. Kaikkea on tapahtunut, hyvää ja pahaa. Mutta tuo tlanne saa minut ai a muistamaan, keneen minä turvaan.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ajokortin saaneena muutama kk aiemmin, ajoin risteyksessä ihan normaalisti. Sitten havahduin siihen, että olin risteyksen yhteydessä olevalla linja-autopysäkillä auto sammuneena ja iso rekka jyrähti juuri ohi. Vannon, etten nänhyt rekkaa, vaikka ihan hyvä näkyvyys oli risteyksessä. Siinä sitten autossa istuin ja psalmin sanat alkoi tulvia mieleen. Se, joka asuu Korkeimman suojassa

ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: "Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan."  "Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään,

ettet loukkaa jalkaasi kiveen."

Sillä kertaa ei ollut minun aikani lähteä. Ei, Jumala ei pelasta kaikkia onnettomuuksilta ja niitä tapahtuu uskovillekin ihan samalla tavalla kuin kaikille muillekin. Mutta minun aika ei ollut vielä, nyt on 20 vuotta elämää takana sen jälkeen. Elämää, joka ei ole ollut pelkkää auringonpaistetta ja onnea. Kaikkea on tapahtunut, hyvää ja pahaa. Mutta tuo tlanne saa minut ai a muistamaan, keneen minä turvaan.

Minullakin on sattunut useampi liki tilanne liikenteessä, johtuen tietysti siitä, että ikää jo kohtuullisesti ja ajan työkseni, eli pitkälti toistamiljoonaa kilometriä on jo takana.

Erityisesti muistuu mieleeni pari tapausta. Ensimmäinen tapahtui Pohjanmaalla, eräässä T-risteyksessä, tai juuri ennen sitä. Olin ajamassa suoraa tietää eteenpän ja vasemmalta yhtyi siihen toinen iso tie. Juuri ennen kyseistä risteystä näin kun rusakko loikkaa ojasta tielle jolloin vaistomaisesti jarrutin, samassa kuulin valtavaa renkaiden ulvontaa ja näin kuinka vasemmalta toista tietä tullut auto painuu suoraan risteyksestä läpi pöpelikköön. Auto oli tullut valtavaa vauhtia, koska se kerkisi vielä jarruttaakin ja silti painoi risteyksestä vauhdilla läpi renkaat ulvoen. Jollei rusakko olisi hypännyt eteeni olisi auto puskenut suoraan minua päiten ja koska se tuli vasemmalta, olisi se myöskin tullut kuskin, eli minun puoleiseen kylkeen.

Toinen tapahtui yöllä suuressa etelän kaupungissa lauantaiyönä pääkadulla, joka on nelikaistainen. Ajoin jalkakäytävän puoleista kaistaa, mutta jostain kumman syystä päätin vaihtaa vasemman puoleiselle kaistalle, vaikka en ollut kääntymässä mihinkään. Juuri kun sain vaihdettua kaistaa, horjahti täydessä tuiskeessa ollut tyttö kaatuen suoraan sille kaistalle, jota ajoin vielä muutama sekunti aikaisemmin ja jos olisin kyseistä kaistaa jatkanut, ei minulla olisi ollut mitään mahdollisuutta reagoida ajoissa, koska se kaatuminen tapahtui niin nopeasti.

Näitä tapauksia on useita, mutta onneksi tiedän, että hänen korkeutensa lonkero suojelee minua nuudeliselta ulokkeeltaan, joten voin vastakin ajella turvallisin mielin hänen korkeutensa vakaassa suojeluksessa.

Rāmen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Uskoon tuleminen sinänsä on jo ihme.

Sen lisäksi olen kokenut pari ihmettä, joista toisesta voin kertoa tässä lyhyesti.

Tämä tapahtui pari vuotta sitten kesällä. Olin kysynyt Jumalalta jatkuvasti jo muutaman päivän vastausta yhteen kysymykseen, joka painoi mieltäni. Seuraavana sunnuntaina lähdin kävellen lähikauppaan. Kadulla tuli vastaan n. 60-v. tuntematon mies, joka oli olemuksestaan päätellen ns. puliukko: resuinen olemus, humalassa.

Hän pysähtyi kohdalleni ja sanoi lauseen, joka ei tuntunut liittyvän mihinkään (en halua paljastaa, mikä se oli). Kysyin "Anteeksi, mitä?", ja mies toisti lauseen, jonka jälkeen hän jatkoi ohitseni. Minäkin jatkoin matkaa hämmentyneenä. Noin kymmenen askelen päästä, avatessani Siwan ovea, tajusin miehen sanoman lauseen olevan 100% vastaus kysymykseen, jonka olin Jumalalle esittänyt.

Nämä on hauskoja nämä hihhuleiden "ihmeet". Jotain epämääristä "ihmeellistä" tapahtuu, mutta mitään konkreettista ei koskaan kerrota. Fakta nyt kuitenkin on se, että yhtäkään ihmettä, tai ihmeparantumista ei ole koskaan pystytty tieteellisesti todistamaan.

Edelleen kysyn, kuten olen jo kysynyt aiemmin: millä oikeudella lainaamani kirjoittaja saa mainostaa blogiaan? Käsittääkseni palstalla on kaikenlainen mainostaminen kiellettyä.

Olet tainnut käsittää kristinuskon hieman pieleen. Jeesus paransi, samaa kykyä ei ole ihmisillä koska he eivät ole jumalia. Miksi ihmeparantajia pitäisi olla ?

Voisin kertoa asioita, mutta pienen ihmisen pää ei niitä ymmärrä, joten miksi tuhlata aikaa epäuskoisille todisteluun. Minulle on ihan sama mitä sinä ajattelet.

Kristinuskon ydinsanoma on että vain uskovat pelastuvat. Eivät maallikkosaarnaajat tai ihmeparantelijat, tai hihhulit jotka epäilevät muiden kirjoituksia av-palstalla.

Et sitten ymmärtänyt edes noin simppeliä tekstiä. Väitinkö minä jossain kohtaa, että ihmeparantajia pitäisi olla? En todellakaan ja ihan samaa sarjaa ihmeparantien kanssa on ne Jeesuksen ihmeteot, sillä ne on ihan samaa satua, kuin ihmeparantajienkin teot.

Minulle on aivan yhdentekevään minkälaisiin taruolentoihin uskot, kunhan et yritä aivopestä muita ihmisiä mielikuvitusmaailmaasi.

Vierailija kirjoitti:

Koen saaneeni rukousvastauksia. Osa on tullut kun olen kerran asian puolesta rukoillut, osa pitkän rukoilun jälkeen. Tietenkään näitä asioita ei voi tieteellisesti todistaa. Jumala ei toimi niin. Kyse on uskosta.

Käyn usein netin esirukouspalstoilla ja laitan niille esirukouspyyntöjä. Rukoilen myös toisten puolesta. Uskon että sillä on suuri merkitys. Mutta se on uskon asia.

Että joskus sitten vaan tärppää ja kyse on silloin jostakin ihmeestä, ok.