Ero tuli, miten tästä voi koskaan selvitä?

Tuu tänne niin rakastellaan, se helpottaa. :p

Lisäyksenä vielä että lapsia ei ollut, mutta oltiin sovittu että "saa tulla jos on tullakseen". Tunnen katkeruutta että jään todennäköisesti ilman lapsia, ja unelmieni mies on nyt jonkun toisen naisen kanssa perustamassa perhettä.

Ei voi kertoa kokemuksia koska te olette maailman ensimmäinen pari joka eroaa pitkästä suhteesta. Kovasti jänskättää miten käy!

Voimia. Kai se on vaan se aika joka auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Lisäyksenä vielä että lapsia ei ollut, mutta oltiin sovittu että "saa tulla jos on tullakseen". Tunnen katkeruutta että jään todennäköisesti ilman lapsia, ja unelmieni mies on nyt jonkun toisen naisen kanssa perustamassa perhettä.

Hei, oot vasta 27. Ehdit vielä lapsia pyöräyttämään ison lauman.

Vierailija kirjoitti:

Lisäyksenä vielä että lapsia ei ollut, mutta oltiin sovittu että "saa tulla jos on tullakseen". Tunnen katkeruutta että jään todennäköisesti ilman lapsia, ja unelmieni mies on nyt jonkun toisen naisen kanssa perustamassa perhettä.

Miten niin jäät todennäköisesti ilman lapsia? Olet 27, elämä vielä edessä! Nyt hei pää pystyyn ja jatkat elämääsi, kyllä kaksi kuukautta märehtimistä on jo ihan tarpeeksi. Mies ei sinua ilmeisesti rakasta joten miten teidän suhde voisi enää toimia?

Kyllä sulle löytyy joku joka tahtoo sun kanssa sen perheen ja joka rakastaa sua tosissaan. Ei sitä tarvitse vielä tänään löytyä eikä ensi viikollakaan, mutta sitten kun olet valmis. Ja et tule olemaan valmis niin kauan kuin olet kiinni entisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäyksenä vielä että lapsia ei ollut, mutta oltiin sovittu että "saa tulla jos on tullakseen". Tunnen katkeruutta että jään todennäköisesti ilman lapsia, ja unelmieni mies on nyt jonkun toisen naisen kanssa perustamassa perhettä.

Hei, oot vasta 27. Ehdit vielä lapsia pyöräyttämään ison lauman.

Joo, tiedän että vuosia on vielä aikaa.. Eri asia onkin, että löydänkö niinä vuosina enää uutta miestä, jonka kanssa olisin valmis niin isoon päätökseen. Tuntuu pahalta, että ihminen jonka kanssa on kasvanut ja pysynyt yhdessä lähes 10 vuotta, hylkää yhtäkkiä täysin. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäyksenä vielä että lapsia ei ollut, mutta oltiin sovittu että "saa tulla jos on tullakseen". Tunnen katkeruutta että jään todennäköisesti ilman lapsia, ja unelmieni mies on nyt jonkun toisen naisen kanssa perustamassa perhettä.

Hei, oot vasta 27. Ehdit vielä lapsia pyöräyttämään ison lauman.

Niinpä, sulla on vielä kaikki edessä,oot vielä nuori. Kesän opettelet itseäsi ja itsenäisyyttä. Mietit mitä elämältä haluat ja teet mitä huvittaa. Ens vuonna sitten uutta matoa koukkuun ja perhettä perustamaan jos huvittaa. Nyt ei ketään rajoita sua :)

Sinulla on kyllä ikäiseksesi kunnioitettavan pitkä parisuhde. - Itse en ollut samanikäisenä seurustellut vielä vuottakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäyksenä vielä että lapsia ei ollut, mutta oltiin sovittu että "saa tulla jos on tullakseen". Tunnen katkeruutta että jään todennäköisesti ilman lapsia, ja unelmieni mies on nyt jonkun toisen naisen kanssa perustamassa perhettä.

Hei, oot vasta 27. Ehdit vielä lapsia pyöräyttämään ison lauman.

Joo, tiedän että vuosia on vielä aikaa.. Eri asia onkin, että löydänkö niinä vuosina enää uutta miestä, jonka kanssa olisin valmis niin isoon päätökseen. Tuntuu pahalta, että ihminen jonka kanssa on kasvanut ja pysynyt yhdessä lähes 10 vuotta, hylkää yhtäkkiä täysin. ap

Voi voisin kertoa tarinastasi huimasti pahempiakin versioita, ihan omakohtaisenkin. Katse eteenpäin, turha vanhassa vatvoa.

Pitää vaan luottaa siihen, että elämä johdattaa sinut sinne, minne on tarkoituskin. Tämän oli tarkoitus käydä näin. Vaikka se nyt tuntuu ihan hirveältä ja tuntuu, ettet ikinä pääse yli - joskus vielä katselet tätäkin aikaa taaksepäin ja olet iloinen, että näin kävi, sillä se johdatti sinut sinne, missä olet.

Et todellakaan jää ilman lapsia, jos niitä haluat. Olet nuori, ekan lapsen hankkimiseen sinulla on aikaa n. 15 vuotta ja senkin jälkeen voi vielä adoptoida.

Ajattele nyt ennemmin niin, että elämässäsi on alkanut uusi ajanjakso ja tulevien lastesi isä on "tuolla jossain". Nyt on sinun tehtäväsi nousta sängystä ylös ja löytää hänet.

Selviät tästä!!!!

En tiedä lohduttaako mutta minä olin totaalikokematon vastakkaisen sukupuolen suhteen 28 vuotiaaksi asti. Olet aika pitkällä minun tilanteeseeni verrattuna.

Sain esikoisen 35-vuotiaana. Sinulla on vielä 8 vuotta siihen. Kyllä se siitä.

Saa jakaa omiakin kokemuksia, mielelläni kuulen muiden tarinoita miltä on tuntunut erota pitkästä suhteesta ja miten elämä on sen jälkeen jatkunut. Itsestä tosiaan nyt tuntuu siltä, että tämä oli tässä. Herään öisin ahdistukseen, syytän itseäni virheistä ja mietin mitä tein suhteessani väärin. Luulen että aloin vuosien saatossa pitämään miestäni itsestäänselvyytenä, minkä vuoksi hänen oli helppo jättää minut. Rakastan häntä edelleen valtavasti, enkä pysty hyväksymään että hän jätti minut vaikka olimme kihlautuessamme luvattu toisillemme olla loppuelämä yhdessä.

Aloititte seurustelun liian nuorena ja se mikä on ollut hyvä kumppani 16-17 v ei ole enää aikuisella iällä. Nyt on syytä kasvaa aikuiseksi.

Mieheni jätti minut 19 vuoden jälkeen. Hän oli ja on elämäni rakkaus. Kohta vuosi erosta. En tiedä miten tästä selviää. Antaisin neuvoja jos voisin.

Vierailija kirjoitti:

Aloititte seurustelun liian nuorena ja se mikä on ollut hyvä kumppani 16-17 v ei ole enää aikuisella iällä. Nyt on syytä kasvaa aikuiseksi.

Se on kyllä totta, että lukion ekalla ajattelin melko eri tavalla :) meidän suhteen aikana kävimme läpi useita kriisejä, mutta aina niistä selvittiin. Pysyimme yhdessä, vaikka asuinpaikkakunnat vaihtelivat molempien opiskelujen vuoksi, ja erilaiset kriisit hitsasivat meitä yhteen. Siksi en pystykään hyväksymään sitä että yhtäkkiä en kelpaakaan, kun olen ennen kelvannut. Jätetyksi tuleminen tuntuu oikeasti maailmanlopulta. Nyt vasta huomaan, että olen 16-vuotiaasta saakka rakentanut elämäni mieheni "varaan", toisaalta onko se ihmekään, jos itse ajattelee pysyä loppuelämän yhdessä.. ap

Vierailija kirjoitti:

Mieheni jätti minut 19 vuoden jälkeen. Hän oli ja on elämäni rakkaus. Kohta vuosi erosta. En tiedä miten tästä selviää. Antaisin neuvoja jos voisin.

Toivon sinulle voimia. Haluatko kertoa eron syistä? Olen myös sitä mieltä, että mieheni oli elämäni rakkaus, "se oikea". Nyt se elämäni rakkaus on viettämässä viikonloppua uuden tyttöystävänsä luona.

Kiitos kommenteistanne. Mulla ei oikein ole tosi läheisiä ystäviä joille viitsisin avautua, joten puran nyt sitten tänne :)

Vierailija kirjoitti:

Lisäyksenä vielä että lapsia ei ollut, mutta oltiin sovittu että "saa tulla jos on tullakseen". Tunnen katkeruutta että jään todennäköisesti ilman lapsia, ja unelmieni mies on nyt jonkun toisen naisen kanssa perustamassa perhettä.

Onneksi ei tullut lapsia. Sukulaistyttö meni nuoruudenrakastetun kans naimisiin ja olivat olleet yhdessä yli 10v kun mies ihastui vieraaseen ja liitto loppui siihen. Me olimme ihmetelleet kun lapsia ei heille syntynyt mutta eron tullessa oli hyvä ettei lapsia ollut. Nainenkin tapasi sitten uuden miehen kun oli erosta toipunut ja nyt heillä on kaksi lasta. Elämä on ihmeellistä. Joskus kemiat estävät lasten saannin ja kun oikea tulee kohdalle niin onnistuu. Voimia sinulle ja varmaan kohtaat vielä elämäsi miehen ja saat lapsiakin !

Miten ihmeessä noin nuorella on jo noin pitkä suhde takana. En ymmärrä tuollaisia ihmisiä, jotka kumppanin kanssa kasvavat rinta rinnan yhdessä aikuiseksi. Ei saatana.