Nyt riittää pienipalkkainen työ

Ollaan miehen kanssa kummatkin suht matalapalkkaisessa työssä. Mies tuntuu olevan tyytynyt kohtaloonsa ja että "me nyt ollaan tällainen perusduunariperhe". Itse en enää meinaa jaksaa tätä just ja just pärjäämistä. Kaikesta tingitään, josta vain mahdollista on. Eihän sen tarvitse olla näin! Mulla on ok koulutus muttei sillä silti kummoista hommaa tunnu saavan. Nyt oon hakemassa opiskelemaan ja toivon sydämestäni että pääsen!! Tai jos en pääse tänä vuonna, haen uudestaan ensi vuonna. Tai sitten puhun itseni vaikka väkisin parempaan työhön. Onko muita, jolla samoja ajatuksia?