Miksi vanhemmat puhuvat puhelimeen leikkipuistossa enemmän kuin ovat lastensa kanssa?
Olen huomannut tämän tavan useasti, etenkin miehet puhuvat maratonpuheluita ollessaan leikkipuistossa lasten kanssa. Miksi on niin vaikeaa olla vaikka se tunti ilman puhelinta ja keskittyä niihin lapsiin, tekee hyvää molemmille.
Vai onko joku suojautumiskeino ettei varmasti tarvitse olla minkäänlaisessa kontaktissa muiden puistossa olijoiden kanssa? Ei sitä ole pakko muutenkaan puhua kellekään jos ei halua.
Kommentit (25)
Koko puiston ideahan on se että lapsi leikkii toisten lasten kanssa, eikä vanhempansa...
Puisto tai ulkoilu on usein se ainoa hetki kun lapsi ei vaadi jatkuvaa huomiota. Jos minun täytyy soittaa joku puhelu, voin joko lukittautua vessaan ja kuunnella lapsen huutoa tai sitten antaa lapsen leikkiä puistossa ja puhua rauhassa. Ei ole ihanteellista mutta näin tämä nyt vaan menee.
Päiväunia ei enää meillä nukuta joten rauhallinen aika alkaa klo 20. Silloin ei joka paikkaan voi enää soittaa.
Aina, varsinkin naiset ovat puhelimessa, kun hakevat lapsiaan eskarista. Eikö sitä puhelua voi puhua milloinkaan muilloin? Kuitenkin kotiäitinä ovat ja aikaa olisi soitella ne puhelut muinakin aikoina. Vähän sellainen vaikutelma jää, että halutaan vältellä sitä keskustelua muiden kohtaamiensa ihmisten kanssa.
Kyllä minun janipetteri osaa leikkiä nätisti eikä sitä tarvitse vahtia
No just siksi kun ollaan leikkipuistossa! Minä en tule puistoon leikkimään, vaan lapsi. Lapsi leikkii, minulla on aikaa jutella puhelimessa ystävien kanssa tai hoitaa muita juttuja rauhassa. Kotona tehdään ja touhutaan sitten yhdessä!
Eikai sinne leikkipuistoon mennä sen lapsen kanssa leikkimään. Vaan koko ideahan on se, että siellä on lapselle itsenäistä tekemistä ja leikkikavereita. Pieniä toki pitää valvoa.
Mua niin #ituttaa tämä joidenkin kukkahattuilu että miten nykyisin aina vaan notkutaan somessa eikä olla lasten kanssa. Kirjan tai lehden lukemisessa taas ei ole mitään vikaa. Puhelimellahan ei voi olla kuin somessa.
Se leikkipuisto on oivallinen paikka myös vanhemmalle saada sitä omaa aikaa. Mun miehen puhelimeen tulee kaikki työpuhelut ja sähköpostit, joihin tulee vastata. Hänellä ei välttämättä ole vapaapäivä vaikka ei ole fyysisesti työpaikalla. Saattaa myös puhelimitae joutua neuvomaan alaisiaan vapaapäivänä. Joten mun mies on varmaan kiitä maratonpuhelun puhujia.
Vierailija kirjoitti:
Aina, varsinkin naiset ovat puhelimessa, kun hakevat lapsiaan eskarista. Eikö sitä puhelua voi puhua milloinkaan muilloin? Kuitenkin kotiäitinä ovat ja aikaa olisi soitella ne puhelut muinakin aikoina. Vähän sellainen vaikutelma jää, että halutaan vältellä sitä keskustelua muiden kohtaamiensa ihmisten kanssa.
Tää on muuten totta! Tuijotetaan sitä omaa puhelinta, ettei tarvitse huomata muita vanhempia tai edes tervehtiä... Aika töykeän kuvan siinä itsestään kyllä antaa.
Kuudetta vuotta kotiäitinä, ja todellakin, puisto on se paikka jossa saa varmimmin puhuttua tarpeelliset puhelut enimmäkseen rauhassa :) Se (metsän lisäksi) on ympäristö jossa lapseni erityisen hyvin viihdyttävät itse itseään ja auttavat toisiaan, joten sen lisäksi että omat aivot kaipaa netin vertaiskeskusteluja niin ihan lastenkin kannalta on eduksi etten hääly koko ajan helikopterina persauksissa. Siinä missä ne kotona riitelee ja tarvitsee minut joka risaukseen niin ulkona ne yllättäen ratkoo asioita keskenäänkin!
Tosin, oon kyllä just se ärsyttävä tyrkkylörppö joka yrittää taatusti juttusille jos puistossa on muitakin, joten epäsosiaalisuudesta ei voi syyttää. Usein siellä vaan saa olla keskenään tai se toinen paikalla oleva aikuinen ei ole rupattelevaa sorttia, niin se on hyvä hetki pirauttaa se liian pitkään vitkutettu puhelu isomummolle tai neuvolaan tai kampaamoon, päivittää ruokatilaus, vastata vapaaehtoistyöhön liittyviin sähköposteihin tai tsekata päällimmäiset puheenaiheet omalta somekanavalta.
Mutta löytää mut pelaamasta kiikkupolttista tai kiipeämästä telineissä tai tekemässä hiekkakakkujakin. I have my moments.
Onko ap sitten koko muun ajan puhelimessa kiinni, jos puistossa olo on ainoa aika, jolloin hänen mielestään pitäisi keskittyä lapseen ("vaikeaa olla vaikka tunti ilman puhelinta")?
"ja todellakin, puisto on se paikka jossa saa varmimmin puhuttua tarpeelliset puhelut enimmäkseen rauhassa :) "
Osaatteko edes ajatella aikaa, jolloin matkapuhelinta ei ollut keksitty? Jotenkin me vaan silloinkin saatiin asiamme hoidettua, vaikka kotona oli vain lankapuhelin 😃.
Nykyään on harvinaista nähdä äidin/isän työntävän rattaita ja juttelevan lapselleen ja ihmettelevän yhdessä lapsen kanssa ympäristöä, kukkia, puita, autoja...
Tavallista sen sijaan on nähdä rattaita työntävä ja puhelineen puhuva/sillä tekstaava/somettava vanhempi, jonka lapsi istui tylsänä rattaissa tai yrittää epätoivoisesti kiinnittää huomiota.
Sääliksi käy näitä nykyajan lapsia ja myös vanhempia, menettävät paljon.
Vierailija kirjoitti:
"ja todellakin, puisto on se paikka jossa saa varmimmin puhuttua tarpeelliset puhelut enimmäkseen rauhassa :) "
Osaatteko edes ajatella aikaa, jolloin matkapuhelinta ei ollut keksitty? Jotenkin me vaan silloinkin saatiin asiamme hoidettua, vaikka kotona oli vain lankapuhelin 😃.
Nykyään on harvinaista nähdä äidin/isän työntävän rattaita ja juttelevan lapselleen ja ihmettelevän yhdessä lapsen kanssa ympäristöä, kukkia, puita, autoja...
Tavallista sen sijaan on nähdä rattaita työntävä ja puhelineen puhuva/sillä tekstaava/somettava vanhempi, jonka lapsi istui tylsänä rattaissa tai yrittää epätoivoisesti kiinnittää huomiota.
Sääliksi käy näitä nykyajan lapsia ja myös vanhempia, menettävät paljon.
Niin. Maailma vaan on muuttunut ja kaikki pitää hoitaa puhelimella tai netissä. Asap.
Ennen vanhaan lapset jäi keskenään kotiin kun äiti lähti hoitamaan asioita.
Pitääkö samasta aiheesta tehdä jatkuvasti uusia aloituksia.
En ihannoisi niitä "entisiä" aikoja. Minä olin taaperoaikana leikkikehässä ja siitä eteenpäin siskon hoteissa. Nelivuotiaasta lähtien sai könytä itsekseen ympäri metsiä.
Kertaakaan ei äiti vienyt puistoon tai leikkinyt muutenkaan.
Kai sitä äidilläkin saa olla hetki omaa aikaa ja yhteydenpitoa ystäviinsä. Koko elämä ei kuole lapsen syntymään.
Minä vein viime viikolla 13-vuotiaan hammaslääkäriin. Järjestin i-padilla leirikoulumyyjäisiin yhtä kiireellistä asiaa samalla kun odotin lasta siellä huoneessa. Tai siis teiniä. Niin eikö siitäkin tullut mulkoiluja, että en sitä kahta sekuntia ollut sataprosenttisesti käytettävissä.
Kun minä olin 13-vuotias, hammaslääkärissä käytiin ihan itse! En kerta kaikkiaan tajua enää tätä asennetta, että äiti päivystää kädet suorina 24/7. Kotiinkaan ei silti saa jäädä, koska sitten on loinen!
Kun olin lapsi 90-luvun alussa, ei elämäni ollut yhtään sen parempaa kuin nykyajan lapsilla. Päinvastoin. Olen kyllästynyt "ennen oli paremmin" hokemaan, mutta silti samaan aikaan hoetaan "kyllä nykyään on helppoa ja kivaa, ennen hiihdettiin 20km kouluun ja syötiin vain perunaa eikä ollut kesälomia ja lapset oli yksin päivät pitkät, kotona sisällä tupakoitiin ja ulkona leikittiin vain kävyillä". Niin siis onko nykyaika hyvää vai huonoa?
No helevetti sentään, ei kai sitä ole pakko koko ajan viihdyttää ja leikittää lastaan? Se puhelu voi olla tärkeäkin, liittyä esim. työhön, jolla varmistetaan lapsen perustarpeiden tyydyttäminen (katto pään päällä ja ruoka), tai sosiaalinen, jolla varmistetaan vanhemman oma henkinen hyvinvointi (jotta ylipäätään jaksaa hoitaa ne perustarpeet).
"Apua! Näin vanhemman käyttävän matkapuhelinta julkisella paikalla. Tämä on törkeää lapsen laiminlyöntiä ja sataprosenttisen varma merkki siitä, että vanhempi ei keskity lapseensa koskaan."
Vierailija kirjoitti:
Minä vein viime viikolla 13-vuotiaan hammaslääkäriin. Järjestin i-padilla leirikoulumyyjäisiin yhtä kiireellistä asiaa samalla kun odotin lasta siellä huoneessa. Tai siis teiniä. Niin eikö siitäkin tullut mulkoiluja, että en sitä kahta sekuntia ollut sataprosenttisesti käytettävissä.
Kun minä olin 13-vuotias, hammaslääkärissä käytiin ihan itse! En kerta kaikkiaan tajua enää tätä asennetta, että äiti päivystää kädet suorina 24/7. Kotiinkaan ei silti saa jäädä, koska sitten on loinen!
Tää on muuten totta.
Ennen hanmashoitolat oli koulujen lähellä ja lapset kävi itsekseen. Nyt ne on keskitetty ja vanhemman pitää ottaa aina vapaata töistä viedäkseen sinne ja sitten vielä tosiaan teininkin kanssa pitää mennä mukana.
Ehkä sitten kotona ollaan 100% lapsen kanssa, puistossa lapsi kyllä viihtyy ilman vanhempaakin, sillä siellä on tekemistä ja usein leikkikavereitakin. Ylipäänsä lapsen kehitykselle on hyvä olla omassa rauhassa, ettei joku kokoaikaa ole käskemässä, kieltämässä ja pelastamassa.