Miksi ihmispennut ovat niin meluisia?

Ihmisen jälkeläisistä lähtee kyllä harvinaisen vastenmielinen ääni, kun vertaa muiden lajien pikkuisiin. Ei herätä ainakaan itsessäni minkäänlaista hoivaviettiä, vaan pikemminkin pakenemisreaktion. Esimerkiksi koiranpennun vinkuminen, kissanpennun miukuminen ja linnunpoikasen piipitys ovat paljon vetoavampia kuin ihmislapsen rääkyminen.

Eläinvanhemmat ei räplää kännykkää. Pentujen ei tarvii huutaa niin lujaa.

Ei pidä paikkaansa, kyllä muidenkin eläinten kakaroista ääntä lähtee, varsinkin jos kutsuvat emojaan, mutta kyllä ne leikkiessäänkin huutaa ja ärisee isoon ääneen, saaliseläimet tietenkin vähemmän (tai ei ollenkaan), mutta pedoilla ei ole välttämättä niin paljon pelättävää, riippuu lajista. Ihminen on luomakunnan huippu ja lisäksi laumaeläin, meidän jälkeläiset on muilta pedoilta niin turvassa kuin vain voi olla, ennemminkin ihmisten on parempi pitääkkin meteliä niin pedot säikähtää pois.

Meressä on delfiinit ja valaat samassa asemassa, niistä lähtee myös ääntä ja paljon.

Ihmisten jälkeläiset on muutenkin todella hankalia ja vaativat paljon resursseja ennen kuin ovat omillaan. Jotenkin kummallista että tämmönen laji on pystynyt nousemaan valtalajiksi ympäri maapallon.

Eläinvanhemmat (o)saavat vielä kasvattaa lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten jälkeläiset on muutenkin todella hankalia ja vaativat paljon resursseja ennen kuin ovat omillaan. Jotenkin kummallista että tämmönen laji on pystynyt nousemaan valtalajiksi ympäri maapallon.

Ihmiseksi kasvaminen on monimutkaisempaa. Ihmisen aivot kehittyvät täyteen toimintakykyynsä hitaammin. Mutta siihen on ihan hyvä syy. Siksi ihminen on pystynyt nousemaan valtalajiksi.

Meillä oli lapsuusenkodissa sekä hoitolapsia että koiranpentuja. Kyllä pentukoiran kimeä haukkuminen on paljon enemmän korviahuumaavaa kuin lasten äänet. Lapset kiukuttelee kiljumalla joskus, mutta pennut haukkuvat jatkuvasti. Leikkiessään, keksiessään jonkun kuvitteellisen uhkan tai halutessaan huomiota.

Ehkä näin monipuoliset kasvuolosuhteet ovat tehneet minusta suvaitsevaisen joka pystyy tykkäämään sekä eläimistä että ihmisistä.

Hoitolapsista ei ollut koskaan mitään ongelmaa pennuille. Pennut kyllä mielellään roikkui lasten lahkeissa ja teki muutakin "kiusaa".

Nykyvanhemmat huutaa eivätkä osaa enää puhua normaalilla äänellä.

Siksi lapsensakin huutavat.

Selvästikkään ei ole eläinihmisiä kommentoimassa.

Jännä ajatus.

Minulla on sellainen ajatus ollut, että miksi ihmisellä ei ole turkkia?

Onko hän trooppinen eläin, joka ei kuulu kylmiin maihin?

Toisaalta leijonillakin on turkit.

Niin mutta sitten kun se piskinpentu kasvaa aikuiseksi, niin luoja sitä meteliä! En osaa päättää kumpi on kamalampaa, ison hurtan pelottava haukunta vai pienen rottapiskin kimeä ja ärhäkkä räksytys. Ihminen sentään yleensä hiljenee kun kasvaa.

Ihmispennun ääni ja kissan mau-unta voi kuulostaa samalta.

Ääni karkoittaa käärmeet ja pedot. Tämä on ihan tutkittu juttu. Meluisa lapsi selviytyy paremmin.

Ihmispennut kasvavat nykyään suurissa laumoissa, on pakko huutaa, että tulee kuulluksi. Seurauksena kaikki huutavat ja kukaan ei kuule.

Voi kuulkaa kyllä muidenkin nisäkkäiden pennut sähläävät, remuavat, metelöivät ja kiusaavat ihan samalla lailla kuin ihmisten. 

Kissanpennuista lähtee aikamoinen mekkala, samoin koirista. Lisäksi ne tuhoavat ja sotkevat paikkoja huomattavasti enemmän kuin joku keskiverto 1 -vuotias. Ihmislapset harvemmin nimittäin pissaavat lattioille, syövät kenkiä, raapivat huonekaluja, jne.

Kaikki pennut vasta opettelevat elämää.

Ihminen on peto ja laumaeläin.

Sudetkin ulvoo.

Kissan pennut huutaa aluksi jatkuvasti. Ei ne hiljaisia ole.

Oon monasti miettinyt, että suojeleeko vauvan infernaalinen huuto tosiaan vieläkin lajia/yksilöä. Luulisi, että ne palosireenin tavalla kirkuvat vauvat ovat todennäköisimmin niitä, joihin väsähtäneet vanhemmat kohdistavat väkivaltaa, ravistelevat jne. Näin ollen luulisi, että pikkuhiljaa vain lempeä-äänisemmät vauvat selviäisivät ikään, jossa voivat saada jälkeläisiä ja vuosisatojen saatossa tuosta palosireenihuudosta siten vihdoin päästäisiin.

Ihmiset näköjään kauhistelee kun koiran pennut ja hoitolapset kasvoi samassa laumassa. Pennut oli aina aamulla innoissaan ottamassa vastaan hoitolapsia. Pennut myös leikki samassa laumassa aivan innoissaan. Ne oli onnellisia ja sosiaalisia koiranpentuja. Niistä kasvoi erittäin tervepäisiä aikuisia koiria. 2 sääntöä. Pentuja ei saanut ottaa syliin eikä häiritä nukkuessa. Hyvin toimi. Lapsilla oli enemmän ongelmia pennuista kuin pennuilla lapsista. Pennut pölli aina lelut joilla lapset olivat leikkimässä tms.

Vierailija kirjoitti:

Ihmispennun ääni ja kissan mau-unta voi kuulostaa samalta.

Tää on ihan totta, itsekin erehdyin "pennusta" kun mummolassa oli kissanpentuja samaan aikaan ja vierailin siellä vauvan kanssa.