Vahingossa raskaaksi?
Tilanne näyttää nyt ikävästi siltä, että olen tullut vahingossa raskaaksi. Kaksi pientä lasta on ennestään, 3 vuotias ja 1,6 vuotias. En olisi millään halunnut kolmatta näin pian kun vasta olen toipunut edellisesta raskaudesta ja synnytyksestä ja imetyksestä. Tää jälkimmäinen raskaus kun ei tosiaan ollut mikään helppo ja osasyynä just se, että noi raskaudet oli niin peräkkäiset. Nyt ikäeroksi tullee siis 2 vuotta ja 1-2 kk päälle.
Onko muita vahingossa raskaaksi tulleita (kun siis on jo ennestään lapsia)?
Miten olette raskauteen reagoineet?
Miten kroppa ja hermot kestää pienten lasten kanssa?
Mites autoon mahtuu turvakaukalo, turvaistuin ja turvavyöistuin yhtä aikaa?
Pää on ihan pyörällä...
Kommentit (14)
... kaikille, että siis meidän tilanteessa kävi juurikin niin, että ehkäisy petti!!!
En ole niin tyhmä, että alkaisin touhuilla mitään ilman ehkäisyä kun kerran lasta ei ollut suunnitelmissa... Joskus vaan taitaa kohtalo päättää toisin...
Uskon ettà kaikki menee hyvin. Tietysti 3 pienen kanssa ei ole helppoa mutta onhan niità pahempiakin tilanteita. Kannattaa ajatella positiivisesti. Hyvià vointeja
Hirvittäisi kyllä vähän itseäkin olla kahden pienen lapsen kanssa tuossa tilanteessa.
Mutta kyllä se varmasti siitä vielä iloksi muuttuu kun saat vähän ensin sulatella tilannetta. Jos kolmas lapsi ei ollut kuitenkaan muuten pois suljettu vaihtoehto, niin alku kolmen pienen kanssa on varmasti väsyttävää mutta myöhemmin palkitsevaa.
Onhan teillä vielä monta kuukautta aikaa valmistautua ja miettiä käytännön asioita, turvaistuimia ym.
Meillä oli kolme lasta (kaikki keinohedelmöityksellä, omaa ei kuulema ikinä missään tapauksessa ollut mahdollista saada) kun yllättäen huomasinkin odottavani neljättä...esikoinen oli juuri 4 v täyttänyt, kaksoset reilut puoltoistavuotiaita. Shokkiuutinenhan se aluksi oli, oma pää meni totaalisen sekaisin, en tiennyt mitä halusin vai halusinko mitään, mutta päätettiin kuitenkin ottaa tämä lahja vastaan...Alkuraskaus meni tosi sekavissa tunnelmissa, itkesekelin ja pähkäilin miten selviän ja jaksan, mutta kun sain suloisen poikani rinnalle ensi kertaa, tuntui kuin pilvet ois kaikonneet aurinkoni tieltä ja elämä alkoi taas hymyillä...Alkuun vauvan kanssa podin huonoa omaatuntoa siitä, etten ois aluksi häntä halunnut, mutta siinä vauvantuoksuisessa arjessa nekin unohtui. Loppujen lopuksi meillä meni heti kättelyssä tosi hyvin, lapset ottivat vauvan hyvin vastaan ja jaksoin itsekin paremmin kuin osasin kuvitella. Nyt tämä " luomulipsahdus" on pian 4 vuotta täyttävä tarmokas miehenalku ja oikeasti, ihanampaa ei vois olla =)noh, tietty nämä kolme muuta on yhtä ihania, mutta uskon, että kyllä sä jaksat ja pärjäät =)
Meillä esikoinen oli pitkän työn tulos ja koeputkihedelmöityksellä aikaansaatu vauveli. En edes kuvitellut voivani tulla raskaaksi pitkien hoitojen jälkeen ...mutta kohtalo päätti toisin :DD Testi näytti plussaa siis esikoisen ollessa 4,5kk... ELi lapsille tuli ikäeroksi 1v 3vkoa. Kun sain tietää siitä raskaudesta niin olo oli aivan epätodellinen ja mietin ja murehdin miten pärjään kahden vauvan kanssa.
Rankkaahan se oli mutta nyt aivan ihanaa!
Ja kun lapset olivat 2,5v ja 3,5v päätin vaihtaa ehkäisymuotoa ja mietimme siinä vähän aikaa että josko sitä kolmatta ehkä ajateltaisiin piankin.... Yksi keskeytetty yhdyntä ja jiihaa kolmas vauveli sai alkunsa ! TÄytyy sanoa, että se oli vähän shokki - niin nopeasti ja " harkitsematta" enempää. Olin juuri vaihtanut työpaikkaa ja voitte uskoa, ettei ollut kiva kertoa pomolle, että jäänkin pian äitiyslomalle!
Tottakai, oma " moka" kun ei kunnolla huolehdittu ehkäisystä, mutta näin oli tarkoitus ja ehkä sitä kolmatta ei olisi koskaan tullut jos olisi liikaa harkittu! Nyt poika on 1v4kk ja aiiiiiiiiiiivan ihana ja nautin kaikesta täysillä!
Onhan se tavallaan rankkaa kun on 3 alle 6 vuotiasta ja olen jo takaisin töissä jne. mutta tunnen eläväni parasta aikaa elämässäni juuri nyt!
AP:lle: uskon, että säkin jaksat nauttia ihanista lapsistasi, siitä mahdollisesta " vahingostakin" ! Tietenkin, se toinenkin vaihtoehto on olemassa mutta onko kuitenkaan????
Eli syy sama kuin sinulla, mutta olin kyllä jo puhunut josko kolmas vielä tulisi vuoden-kahden sisällä. Joten kolmonen sai syntyä, koska niin sinnikkäästi maailmaan halusi.
Kolmosen syntyessä vanhin oli 4v2kk, kakkonen 1v10kk. Nyt on kolmen lapsen kanssa eletty 3 kk. Pienin huutaa sylissä koko ajan nytkin, lienee vatsavaivoja, koska on huutanut jo pari tuntia.
Meillä autoratkaisu oli pikkutila-auto minulle kauppakassin tilalle. Tosin miehen farkkuunkin mahtuu kaikki istuimet takapenkille, jos on aivan pakko.
Ja kolmen kanssa kyllä jaksaa, koska on pakko. Meillä on kyllä kohtuullisen hyvä tukiverkko eli isommat käyvät silloin tällöin mummulassa kylässä joko päiväseltään tai yökylässä (molemmat olleet kerran erikseen tämän 3 kk aikana + synnytyksen aikaan olivat muutaman päivän yhdessä).
Monesti kyllä tuntuu, että vanhin jää vähän osattomaksi, koska hän osaa jo niin paljon ja jostakin on tingittävä, jotta pystyy kaksi nuorempaa hoitamaan. Tätäkin siis yritetään tasoittaa isovanhempien avulla.
eli väistämättä vanhin lapsi jää välilä vähänpaitsioon, siitä koen oikeastaan jatkuvasti huonoa omaatuntoa=/Hänestä kun tuli kuitenkin jo nelivuotiaana kolmen nuoremman isoveli ja auttamatta joutui ja joutuu vieläkin monesta asiasta suoriutumaan itse, vaikkei nelivuotias tosiaankaan mikään iso poika vielä ollut. Mutta toisaalta, hän saa kuitenkin pienemmiltä sisaruksiltaan paljon sellaista mitä ei perheen ainokaisena saisi, etenkin pikkuveljen rajaton ihailu isoaveljeään kohtaan on selkeästi asia josta esikoinen on otettu ja hyvä niin. Toisaalta isossa katraassa varmasti joku jää aina välillä paitsi jostain, mutta tässähän opitaan vaan elämää, sitä, ettei kukaan voi aina saada kaikkea ja vähemmälläkin pärjää =) Sen verran vielä, että meillä vaihdettiin tavan henkilöauto jo tuplien syntymän jälkeen pikkubussiin johon sovittiin mainiosti istuimien yms kanssa, vaikka auto ei meille mikään välttämättömyys sinänsä ole kun kulkuyhteydet on muuten aivan loistavat. Tällä hetkellä perheen käytössä S40 volvo ja pikkupösö äiskän kauppakassina.
Eli meillä todellakin raskaus on VAHINKO, sillä söin e-pillereitä ja tulin siis niiden aikana raskaaksi.
Ennestään 3 lasta, 7v, 2v 8kk ja 1v 2kk. Juu ja nyt siis raskausviikkoja 10 kasassa, laskettu lokakuussa.
Ei paljoo naurattanu ei, kun kuulin raskaudesta! Itkin eka 2 päivää, sitte mies ehdotteli aborttia. Mietin 2 päivää ja totesin, ettei ikinä.
Minulla ei ooo hajuakaan miten jaksan tämän 9kk:n möhömahahelvetin (en oo ikinä nauttinu pahemmin raskaanaolosta), mutta uskon että vauva löytää paikkansa perheessämme ja sydämissämme. Meillä on sitten syksyllä 3 alle 4-vuotiasta + ekaluokkalainen...
hänen syntyessään isommat olivat 4,5 ja 2,5v. 2,5 vuotias oli ollut todella vaikea koko ensimmäisen vuotensa ja oli aina 3-4 vuotiaaksi asti kekseliäs tyttö.
Isommat rakastivat ja hoivasivat vauvaa heti alusta (ovat molemmat tyttöjä) ja alkuväsymyksen jälkeen meillä sujui varsin mallikkaasti. Vauva oli tyytyväinen ja nukkui ensimmäiset 3kk melkein koko päivän.
Teillä on aikaa totutella vauvan tuloon ja muista että nykyiset lapsesi kasvavat joka päivä! He ovat huomattavasti isompia kun vauva syntyy.
Onnea !
Tein sitten testin ja se näytti kirkasta miinusta. Mutta, mulla on vähän epäsäännöllinen ja pitkä kierto, joten voi myös olla, että tein testin kuitenkin liian aikaisin. Jännitys siis jatkuu, sillä raskausoireet ovat ilmassa eikä menkkoja kuulu.
Jännää, miten mielialatkin heittelee, sillä nyt kun testi näytti miinusta, niin olenkin jotenkin pettynyt vaikka tosissani en sitä kolmatta lasta ihan vielä haluakkaan. Olen koko päivän yrittänyt vakuuttaa itselleni, että näin päin on parasta ja tätähän toivoin, mutta silti salaa toivon, ettei ne menkat nyt kuitenkaan tulisikaan.
Huoh, saapa nähdä miten tässä loppuviimeen käy...
Ja mahdan olla kuitenkin hieman helpottunut...
Hei! Meillä kävi niin, että kierukka petti ja tulin raskaaksi, mutta se raskaus loppui lyhyeen (keskenmeno). Tämä tapahtui vastikään. Kuitenkin ehti läpikäydä kaikki tunteet järkytyksestä iloon ja lopulta suruun.
Meillä " isommat" nyt 2v3kk ja 1v. Suurin paniikki tuli opiskeluista, jotka taas olisivat jääneet kesken. Mutta sekin ehdittiin jo suunnitella, eikä maailmanloppu siitäkään asiasta olisi tullut. Autonvaihto olisi meillä ollut edessä, koska Opel Astraan ei mahdu kolmea istuinta/kaukaloa rinnakkain. Mutta jo vähän leveämpään autoon olisi mahtunut.
Meillä lapset ovat nyt hoidossa, ja olemme molemmat töissä ja opiskelemme illat. Tämä " vahinko" antoi lisäpontta opiskeluihin. Tuntui, että ei tämä tilanne ainakaan tästä helpotu opeskelurauhan suhteen!:D Nyt kun tilanne on taas nollassa, päätimme, että vauva saa tulla heti, kun opiskeluja on enää puoli vuotta jäljellä. Sen verran jäi ylläristä vauvaa ikävä! (miehelle myös!!!)
Onko sulla tukiverkostoa ympärillä? MLL:ltä saa myös apua tarpeen tullen yms.
Kyllä teillä hyvin menee! Älä pelkää liiaksi, ettei elämäsi ihanin aika mene ohi huomaamatta!
...Eri asia tietty jos ehkäisy pettää.....
Eli en nyt sanonut tätä ilkeyttäni ja en tosiaankaan yksinomaan kodistanut sinulle.