Menee hermo puolisoon, jonka lasi on aina puoliksi tyhjä

Tajusin juuri jotain muutakin: Musta on tuntunut viime vuosina usein siltä, että olen kuin näkymätön miehelle. Aivan kuin hän ei olisi kiinnostunut minusta. Nyt tajusin, että sehän pitää paikkaansa: Esimerkiksi töistä tulleessaan hän kiinnittää huomionsa heti niihin laattoihin, lattialle levitettyihin leluihin tai tiskipöydällä oleviin astioihin ja keskittyy niihin. Ei hän oikeasti ehdi huomaamaan minua, kun kaikki aika tuntuu menevän tuollaisten asioiden miettimisessä:(

t. ap

Kuin minun suustani!

Valitettavasti tunnistin avauksessa itseäni. Voisiko miehesi olla lähellä burn outia?

Onko mies kontrolloiva miten tavarat pitävät olla? Pienikin virhe niin maailma räjähtää? No älä sitten huomioi miehen äksylyistä kerta menee sullakin hermot. Ignooraat miehen valitukset ja sanot sulla on parempaa tekemistä kun löytää vikaa jostaa...

Exäni oli samanlainen, aina negatiivinen. Lopulta se masentui ja sai apua. Nyt on ihan eri ihminen, jotenkin kevyempi.

En sitten tiedä oliko vuosien negatiivisyys alkusoittoa masennukselle vai syy miksi se alkoi.

Ex oli vähän tuollainen myös. Jatkuvasti oli joku asia huonosti.

Töissä ongelmia, kavereiden kanssa ongelmia. Asunto sotkuinen, ruoka pahaa. Ulkona oli aina kylmä tai kuuma, sisällä samoin. Matkustellessa oli aina jotain vialla - hotelli oli huono, sää oli huono, ruoka oli huonoa.

Olo oli huono koko ajan, vähintäänkin pää kipeä ja ihanvarmasti migreeni tulossa, vatsa kipeä, selkä kipeä, polvi kipeä. Menkkakivut tietysti siihen päälle. Nukkumaan mennessä muisti aivan joka ilta valittaa, kuinka nyt on taas niin kurjaa ja levottomat jalat ja levoton mieli ja kylmäkuumajakamalahdistus, että ihan varmasti ei taaskaan saa nukuttua vaikka nukahti lähes poikkeuksetta noin 2 minuutissa valojen sammuttamisen jälkeen.

Sukulaisten kanssa tietysti aina sota päällä tosin sukulaiset tuskin tästä koskaan tiesivät. Rahaa oli liian vähän, asunto väärällä alueella ja naapurit ikäviä.

Tällaiselle peruspositiiviselle kaverille tuollainen ilmapiiri oli pitkän päälle niin lannistava ja ahdistava, että menetin elämäniloni itsekin. Ei tuohon auttanut kuin ero.

Miestä pelottaa vastuu siitä uudesta kodista. Onko ensimmäinen iso laina nyt otettu? Kyllä se siitä rauhottuu, kun huomaa ettei se katto niskaan putoa.

Kiitos kommenteista. Palsta menee taas kohta kiinni, joten pitää jatkaa vastailua huomenna.

Mies on kyllä stressaantunut ja väsynytkin, mutta on tuossa paljon perusluonnettakin. Aloin miettimään, tuleeko miehestä vanhemmiten sellainen kärttyinen vanha ukko. Olen aika hyvä jättämään huomiotta turhat äksyilyt, mutta pidemmän päälle on vaikea olla itsekään energinen ja iloinen, jos toinen on vaikka sanattomastikin päivästä toiseen kärttyinen jostain.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Miestä pelottaa vastuu siitä uudesta kodista. Onko ensimmäinen iso laina nyt otettu? Kyllä se siitä rauhottuu, kun huomaa ettei se katto niskaan putoa.

Ei ole eka asunto eikä eka asuntolaina. En usko, että kyse on siis siitä.

t. ap

Ämpäri ei ole kauaa puolillaan, se on täysi ja se juodaan pohjaan asti ja täytetään taas...aah...

Mies ei ole yleisesti kontrolloiva, mutta määrätyissä asioissa, mihin sattuu kiinnittämään huomiota, saattaa olla hyvinkin tarkka ja omaa täsmällisen käsityksen miten asiat pitäisi olla.

Yritin eilen illalla käydä asiasta keskustelua ja sanoa, että hän pystyy itse vaikuttamaan siihen mihin kiinnittää huomiota ja ennen kaikkea kuinka paljon antaa itsensä niistä ärsyyntyä. Että voi valita itse kiinnittääkö huomion vaikka niihin laattoihin vai päättääkö vaihteeksi miettiä, että onpa kiva viikonloppu tulossa tai kiva kun meillä on iso jääkaappi toisin kuin edellisessä asunnossa. Hän ei tuntunut uskovan, että voi itse mitenkään vaikuttaa ajatuksiinsa. Eikä tuntunut ymmärtävän, että hänen jatkuva ärtymyksensä asioihin vaikuttaa kodin ilmapiiriin, vaikkei niistä ääneen valittaisikaan.

Nelonen ehdotti, että jätän miehen ärtymyksen huomiotta. Olen näin paljon tehnytkin, mutta ensinnäkin se ei täydellisesti onnistu. Ja toisaalta mitä enemmän se onnistuu, sitä enemmän se tarkoittaa, että oppii jättämään huomiotta ja olemaan välittämättä toisesta: En pidä tavoiteltavana, että parisuhteessa siinä alkaisi onnistumaan tehokkaasti.

t. ap