Muita "väärällä alalla" olevia? Miten jaksatte päivästä toiseen?

Mulla oli parissa työpaikassa tuo sama olo, että olen aivan väärällä alalla, ei minusta ole tähän, tämä tekee minut hulluksi, en pysty tähän, en osaa, en halua. Mutta vika oli lopulta työpaikoissa. Sen jälkeen pääsin töihin paikkaan, jossa huomasin osaavani ja viihdyin ihan ok, vaikka sielläkin koin vielä ajoittain tuntemuksia siitä, että ala on väärä. Onneksi sattuma heitti minut vielä yhteen eri paikkaan, jossa olen nyt vuosien jälkeen vieläkin ja joka päivä tunnen, että olen oikealla alalla ja hyvä työssäni, vaikka tietysti kaikkiin töihin mahtuu hankalampiakin päiviä. :)

Saman alan sisältä löytyy usein melkoisesti toisistaan poikkeavia työnkuvia ja työpaikkoja. Alkuaikojen kauhutyöpaikoistani olen kuullut myöhemmin huonoja kokemuksia muiltakin, eli vika ei välttämättä ollutkaan osaamattomuudessani, vaan olemattomassa perehdytyksessä, ahdistuneessa henkilöstössä ja sen myötä huonossa työilmapiirissä. Alkuun olin paikassa, jossa minulle toitotettiin miltei päivittäin, että en osaa mitään ja että minua pitää raahata perässä, soimattiin virheistäni, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna en edes voinut osata, koska minua ei ollut aikaa perehdyttää.

Kokeile vaihtaa työpaikkaa ja mieti samalla, miksi koet olevasi väärällä alalla. Mitä odotit alalle hakeutuessasi? Mikä olikin toisin? Koetko, ettet osaa? Koetko, ettet saa työstä tyydytystä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli parissa työpaikassa tuo sama olo, että olen aivan väärällä alalla, ei minusta ole tähän, tämä tekee minut hulluksi, en pysty tähän, en osaa, en halua. Mutta vika oli lopulta työpaikoissa. Sen jälkeen pääsin töihin paikkaan, jossa huomasin osaavani ja viihdyin ihan ok, vaikka sielläkin koin vielä ajoittain tuntemuksia siitä, että ala on väärä. Onneksi sattuma heitti minut vielä yhteen eri paikkaan, jossa olen nyt vuosien jälkeen vieläkin ja joka päivä tunnen, että olen oikealla alalla ja hyvä työssäni, vaikka tietysti kaikkiin töihin mahtuu hankalampiakin päiviä. :)

Saman alan sisältä löytyy usein melkoisesti toisistaan poikkeavia työnkuvia ja työpaikkoja. Alkuaikojen kauhutyöpaikoistani olen kuullut myöhemmin huonoja kokemuksia muiltakin, eli vika ei välttämättä ollutkaan osaamattomuudessani, vaan olemattomassa perehdytyksessä, ahdistuneessa henkilöstössä ja sen myötä huonossa työilmapiirissä. Alkuun olin paikassa, jossa minulle toitotettiin miltei päivittäin, että en osaa mitään ja että minua pitää raahata perässä, soimattiin virheistäni, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna en edes voinut osata, koska minua ei ollut aikaa perehdyttää.

Kokeile vaihtaa työpaikkaa ja mieti samalla, miksi koet olevasi väärällä alalla. Mitä odotit alalle hakeutuessasi? Mikä olikin toisin? Koetko, ettet osaa? Koetko, ettet saa työstä tyydytystä?

Kiitos viestistä. Koen olevani vääränlainen luonteeltani nykyiseen työhöni. Olen aina aivan poikki työpäivien jälkeen, ja raahaudun sinne aamuisin pakon edessä. Koulutusta on vain yhdeltä alalta. Tuskin ilman koulutusta juuri minnekään pääsee, kun en oman alan hommiakaan ole saanut muualta.

2=ap

Voisitko lähteä uudelleen opiskelemaan? Tiedätkö mitä haluaisit tehdä? Itse olen vaihtamassa alaa, opiskelen parhaillaan aikuislukiossa ja tavoitteena on päästä sisään yliopistoon. Olin edellisen valintani (ammattikoulu) tehnyt kypsässä 15 vuoden iässä, ja silloinkin hetken mielijohteesta. Aikani kituuttelin ja mietin voinko heittäytyä "tyhmäksi haihattelijaksi" ja tavoitella unelmiani siitä, mitä oikeasti haluan tehdä. Olisi kuitenkin ollut mahdollista jäädä vakityöhön ja maksella asuntolainaa kuin kunnon kansalainen.

En vielä tiedä mihin tämä johtaa, mutta ainakaan en enää joka päivä mieti "mitä jos". Ja entiselle alalle on mahdollista palata, ei se ammattitaito hetkessä häviä.

Kokaiinin voimalla jaksan puurtaa.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko lähteä uudelleen opiskelemaan? Tiedätkö mitä haluaisit tehdä? Itse olen vaihtamassa alaa, opiskelen parhaillaan aikuislukiossa ja tavoitteena on päästä sisään yliopistoon. Olin edellisen valintani (ammattikoulu) tehnyt kypsässä 15 vuoden iässä, ja silloinkin hetken mielijohteesta. Aikani kituuttelin ja mietin voinko heittäytyä "tyhmäksi haihattelijaksi" ja tavoitella unelmiani siitä, mitä oikeasti haluan tehdä. Olisi kuitenkin ollut mahdollista jäädä vakityöhön ja maksella asuntolainaa kuin kunnon kansalainen.

En vielä tiedä mihin tämä johtaa, mutta ainakaan en enää joka päivä mieti "mitä jos". Ja entiselle alalle on mahdollista palata, ei se ammattitaito hetkessä häviä.

No huvittavinta tässä on se, että lähdin opiskelemaan samaa alaa pidemmälle ja nyt ahdistaa vaan entistä enemmän! En uskaltanut vaihtaa alaa kokonaan, aloittaa nollasta, enkä oikein tiennyt mitä muuta olisin alkanut opiskelemaankaan. Vanhassa työssäni en jaksanut enää (ollut jo 10v). Nyt sitten on koko perhe kituutellut opiskelujeni takia, hävettää niin todeta että tämä oli varmaan väärä ratkaisu... t.ap

Ei ole normaalia että työ ahdistaa.

Vaihda pois ahdistavasta työpaikasta ensin toiseen saman alan paikkaan, jos suinkin mahdollista. Työ vie elämästä kuitenkin niin ison osan aikaa, että sen on oltava edes jollakin tasolla mielekästä, eikä ainakaan ahdistavaa. Jos alallasi on tarjolla lyhyitä sijaisuuksia ja keikkaa, kokeile sellaista ja katsele, millaisia työpaikkoja on tarjolla. Ei pidä kituuttaa pahassa paikassa väkisin.

Minä. Olen opiskelija, joten nykyinen työ koulun ohella ei kuitenkaan ole se mitä loppuelämäni aion tehdä. Inhoan nykyistä työtäni, viime kesänä kokoaikaisena ollessani itkin varmaan joka ilta jos aamulla piti herätä töihin - ensi kesästä tulee luultavasti aivan samanlainen. Osaan työni, mutta loputon kiire, stressi ja liian usein sattuvat inhottavat asiakkaat tekevät siitä epämieluisaa. Vaihtaisin työpaikkaa milloin tahansa, mutta ilman ammatillista koulutusta on vaikeaa löytää hetkessä uutta duunia.

Ihan hyvin. Käyn työssä paskalla ja ajattelen, että tästäkin maksetaan. Tai unohdun kahvihuoneeseen puhumaan paskaa. Ja koko ajan palkka juoksee.

Pitäkäähän mielessä, alan vaihtoa havittelevat, että hallitus määräsi ns. ensikertalaiskiintiöt oppilaitoksiin, jotte me väärällä alalla olevat tulemme jatkossakin pysyttelemään sillä väärällä alalla!

Haluaisin vain jättää nykyisen liukuhihnatyön ja lähteä jonnekin, vaikka Afrikkaan vapaaehtoistyöhön. Suomen malli sotii vastaan etiikkaani. Haluaisin auttaa ihmisiä, jotka apua tarvitsee. T. Th/sh

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin. Käyn työssä paskalla ja ajattelen, että tästäkin maksetaan. Tai unohdun kahvihuoneeseen puhumaan paskaa. Ja koko ajan palkka juoksee.

Teen tuota samaa ja hyvällä omallatunnolla downshiftaan sen minkä kerkeän.

Työstäni saama palkka on minulle pelkästään maksu ajastani, ja jos kukaan ei ole 10 vuoden aikana peräänkuuluttanut olematonta tulosta, vaan vain olettanut että olen paikalla 08-16, niin miksi tekisinkään mitään muuta? Varsinkin kun se muu on täyttä soopaa.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vain jättää nykyisen liukuhihnatyön ja lähteä jonnekin, vaikka Afrikkaan vapaaehtoistyöhön. Suomen malli sotii vastaan etiikkaani. Haluaisin auttaa ihmisiä, jotka apua tarvitsee. T. Th/sh

Kokeile th-sh-pestiä jossakin aivan muunlaisessa ympäristössä. Esimerkiksi palveluasumisyksikön tai kotihoidon sairaanhoitajana on työ aivan erilaista ja ei niin liukuhihnahommaa kuin vaikka terveyskeskuksessa. Tulee asiakkaatkin tutuksi ja pääsee siten tekemään työnsä paremmin.

Eikö nykyään suurin osa joudu olemaan väärällä alalla jo pelkästään sen takia miten vaikea töitä on ylipäätänsä saada. Itse lähdin vajaa kolmikymppisenä opiskelemaan sitä unelma-alaa, vaan olen tässä opiskelun aikana ymmärtänyt että työllistymismahdolisuudet tällä alalla on niin pienet että se on melkein lottovoitto. Eli väärällä alalla joudun tekemään töitä jatkossakin, koska oma unelma-alani ei työllistä.

Minä opiskelin pitkälle alaa, joka vastaa taipumuksiani ja jolla olen hyvä. Valitettavasti alalla ei enää ole työpaikkoja ja väkeä on ylipäätään koulutettu liikaa. Nyt on sitten edessä ammatin vaihto tavalla tai toisella, ja pystyn ajattelemaan enintään niin, että valitsen alan joka on kannaltani vähiten paska.

Minä valmistuin oikealle alalle, mutta ei sillä alalla vaan ollut töitä. Valmistumisesta on nyt yli 10 vuotta ja olen ollut siitä lähtien kuitenkin työelämässä, ja kaikki paitsi ensimmäinen työpaikkani (2005-2007) ovat olleet vakituisia. Olen motivoinut itseäni sillä että mitä siinä alassa on sellaista mistä pidän ja missä vahvuuteni tulevat esille. Nyt olen ensimmäistä kertaa koulutustani vastaavassa työssä, tosin alipalkattu (oma mokani) ja olen tietysti kaikkia muita jäljessä koska minulla ei ole sitä alan työkokemusta.

Summa summarum, en tiedä että oletko siis alun perin opiskellut väärää alaa vai vaan joutunut "vääriin" töihin, mutta elämä se vaan vie, ja tietysti aina pitäisi olla tyytyväinen että on edes töitä. Aikamoista paskaa itsekin sain kärsiä 3 vuotta yhdessä hommassa, mutta tähän kuitenkin lopulta päädyin.. Joten pitäisi kai ajatella, että kaikella kuitenkin on tarkoituksensa ja siitä on aina jotain hyötyä jatkossa (kuten noista kolmesta paskavuodestakin on itselleni koska olen nykytyössä ainoa joka niistä asioista ymmärtää mitään)...

Lukion jälkeen en yhtään tiennyt, mitä haluan opiskella ja mikä ala olisi se juuri oikea mulle. Välivuosien jälkeen päädyin hakemaan sellaiseen ammattikorkeakoulutukseen, joka oli ainoa joka kiinnosti oikeasti. Sieltä valmistuin alalle, jolla työnäkymät erittäin kausi- ja projektiluontoiset, epävarmat ja epäsäännölliset.

Koska minulle tärkeä perustarve on vakaa elämän- ja rahatilanne sekä haluan tehdä säännöllistä päivätyötä perheen takia, lähdin parin vuoden työskentelyn jälkeen opiskelemaan lisää - aikuiskoulutuksena amispuolelle. Kohta valmistun täältä, uusi ammatti liittyy löyhästi edelliseen ja ne täydentää toisiaan, sekä avaa myöskin ihan uuden alan ovia. Tämä opiskelu tapahtuu omaehtoisena koulutuksena ansiosidonnaisella. Vuodenvaiheessa taisi muuttua lait niin, ettei tämmöisellä järjestelyllä enää pääse opiskelemaan.

Tässä nyt olen oikeastaan huomannut viimeisen vuoden sisään sen, että ehkä vielä onnellisempi olisin ollut, jos olisin valinnut epäsosiaalisemman ammatin. Asiakaspalvelu, joka vahvasti liittyy uuteen ammattiini, on mielestäni ihan ok hommaa, mutta työskentelisin hyvin mielelläni vaan esim. koneella nakutellen jotain koodia tai saneluita puhtaaksi, eikä tarttisi ideoida ja neuvotella työkavereiden kanssa joka risahduksesta. Ehkä siis vielä tulevaisuudessa opiskelen sellaisenkin ammatin, jos näillä meriiteillä ei meinaa päästä vastaaviin hommiin. Siis jos tulevaisuudessa enää mahdollistetaan minkäänlaisia uuden ammatin opiskeluita, ei olis ihme jos ne jossain vaiheessa kiellettäisiin kokonaan...

Ajauduin opiskelemaan alaa, jota kaverikin lähti opiskelemaan ja joka liittyi harrastukseeni. Olin alalla työssä reilut 10 vuotta ja inhosin jokaista päivää. Kaksi kertaa sain burnoutin ja silti vielä sinnittelin. Sitten jossain vaiheessa onneksi tajusin vaihtaa alaa. Olen ollut uudella alalla nyt 45v iässä pari vuotta ja olen todella tyytyväinen. Olisin varmaan työkyvyttömyyseläkkeellä psyykkisistä syistä jos en olisi ajoissa vaihtanut alaa. Ei se ihan helposti käynyt, mutta kannatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vain jättää nykyisen liukuhihnatyön ja lähteä jonnekin, vaikka Afrikkaan vapaaehtoistyöhön. Suomen malli sotii vastaan etiikkaani. Haluaisin auttaa ihmisiä, jotka apua tarvitsee. T. Th/sh

Kokeile th-sh-pestiä jossakin aivan muunlaisessa ympäristössä. Esimerkiksi palveluasumisyksikön tai kotihoidon sairaanhoitajana on työ aivan erilaista ja ei niin liukuhihnahommaa kuin vaikka terveyskeskuksessa. Tulee asiakkaatkin tutuksi ja pääsee siten tekemään työnsä paremmin.

Ei se mitään terveydenhoitajan hommaa ole kotihoidossa tai palveluasumisyksikössä..