Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten saaminen nuorena kaduttaa
20.04.2017 |
Ja oikeastaan lasten saaminen kokonaan, mutta erityisesti sen vuoksi, että olin niin nuori. Olin siis 19-vuotias esikoisen syntyessä ja 22 kuopuksen kohdalla. Esikoinen oli yllätys, mutta toinen harkittu. Yhdessä lasten isän kanssa jo 17-vuotiaasta.
Nyt olen täyttämässä 30 ja lapset siis jo kouluikäisiä.
Silloin tunsin olevani valmis äidiksi, ja olenkin hoitanut hommani ihan hyvin. Naimisissa edelleen, on omistusasuntoa, työpaikkaa, korkeakoulututkintoa (kuopus syntyi opintojen aikana). Mutta vasta nyt olen tajunnut, kuinka NUORI todella olin tuolloin ja kuinka noin ainutlaatuinen aika elämästä valui täysin hukkaan äitiyden myötä. Ja mitä kaikkea olisimme voineet puolison kanssa tuolloin tehdäkään.
Väliin ovat jääneet vaihto-oppilasvuodet, ulkomaanmatkat, festarit ja opiskeluajan vapaus. Vastavalmistuneena ja vihdoinkin työelämään päästyäni kaikki raha on mennyt lapsiin, joiden menot ovat kasvaneet iän myötä.
Jos voisin palata ajassa taaksepäin, tekisin aivan toisin. Lapsiani rakastan, mutta oma elämä on jäänyt elämättä heidän takiaan ja se on oikeasti suuri uhraus. Jos olisin todella tajunnut vanhemmuuden vastuun ja kulut kunnolla, olisin valinnut toisin.
Kaikki ympärillä kannustivat, että olen riittävän vanha äidiksi ja että lasten saaminen nuorena on hyvä valinta.
Tiedän, että tämä aihe on suuri tabu, mutta kuulisin mielelläni muiden kokemuksista.
Kommentit (53)
Noinhan se menee, nuorena saa ja kuuluukin rellestää ja +30 voi sitten aloittaa ne kotileikit, kun rellestämiseen on kyllästynyt. (toimi ainakin minulla)
M44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli, sitten kun täytät 40 ja lapset on aikuisia elämä alkaa taas uudelleen. Siis oma elämä. Vaikka se sinusta nyt tuntuisi, että nelikymppinen on vanha, ei pidä paikkaansa ollenkaan. Minäkin olen jo tässä kymmenisen vuotta nautiskellut elämästä, aikuisista lapisista, matkustelusta, asuntovelattomuudesta ja parisuhteesta. Työssäkäyntikin on ihan mukavaa, kun ei iltaisin ole kenenkään läksyjä tai vanhempainiltoja vaivana. Itse olen aina ollut tyytyväinen, että lapset tuli tehtyä nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Jep, lasten tekemisessä ei todellakaan ole mitään jäkeä, minkään ikäisenä.
Suomen kestävyysvaje ja poliitikot eivät kyllä tykkää hyvää tästä ajatuksesta.
Sanoisinko,että pahempi taitaa olla jättää ne lapset sinne 30-40 kympin korville. Olet ainakin välttänyt kalliilta hedelmöityshoidolta.
Ai, minusta on taas ihanaa että sain lapset nuorena.
Nyt kun omilla kavereilla on vauvoja tunnen suurta helpotusta ett omat lapset on "isoja".
Varsinkin matkustaminen on niin helppoa, lapset ovat kiinostuneita kaupunkilomista eikä enää tarvitse nököttää rantalomakohteissa vaikka sekin kyllä mukavaa:)
Itse olen ainakin erittäin tyytyväinen ratkaisuun ja uskon että miehenikin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ota huomioon, että voitte tehdä kaikenlaista kun lapset lähtevät kotoa. 40 on todellakin nuori vielä tänä päivänä. Jos minulla olisi lapsia olisin nimenomaan halunnut ne nuorena. Silloin mulla ei vaan ollut sopivaa kumppania. Sitten kun kumppani löytyi, en enää halunnut lapsia vähän alle 40.
Toisaalta ymmärrän, että sulta on jäänyt joku nuoruudenviettovaihe väliin kun olet nuoresta pitäen viettänyt perhe-elämää. Minä taas vietin nuoruutta vähän liiankin kanssa kun olin pitkiä aikoja sinkkunakin. Sekin käy kyllästyttämään. En tunne vielä itseäni vanhaksi vaikka olen nyt yli 50 :)
Mikä siinä rellestämisessä on niin hienoa? Festareilla palelee ja vieruskaveri läikyttää kaljaa päälle. Joku potkaisee kurakengällä vaattesi likaisiksi ja itikat syövät. Et pysty metelissä nukkumaan ja festarin jälkeen -silmät sulkiessa- siellä nähdyt naamat tulevat kummittelemaan. Rokin kuuntelu korvanapeilla ja linnamäen kummitusjunaan meno ajaa saman asian vähemmällä rahalla ja vaivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastanneille! Onpa helpotus kuulla, että iän myötä tämä tunne ehkä vielä helpottaa tästä.
Niinhän se taitaa olla, että nuoruus - noin ylipäätään - menee nuorissa hukkaan.
AP
Et ole ainoa suonkaan ap. Kaverini pulautti 17v lapsen ja räpiköi yo ksi ja akateemiseksi mutta kuihtuu yhä yksin kuihtumistaan. Nyt on mennyt kroppa ja aika ja edessä ovat lapsen vaikeudet aikuisuuden kynnyksellä. Ei käy kateeksi kyllä. Pakonomainen treenaaminen on astunut mukaan syömishäiriöineen joten aika kuivakka keppi on . Kärsii mutta on ylpeä myöntääkseen että apua pitäisi saada.
Sattui olemaan valtavan vaativat keskiluokkaiset vanhemmat ja tyttö rikkoi itse kaikki ne rajat ensin tulemalla teiniraskaaksi . Ja sama kertautunee....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä rellestämisessä on niin hienoa? Festareilla palelee ja vieruskaveri läikyttää kaljaa päälle. Joku potkaisee kurakengällä vaattesi likaisiksi ja itikat syövät. Et pysty metelissä nukkumaan ja festarin jälkeen -silmät sulkiessa- siellä nähdyt naamat tulevat kummittelemaan. Rokin kuuntelu korvanapeilla ja linnamäen kummitusjunaan meno ajaa saman asian vähemmällä rahalla ja vaivalla.
Olihan tuossa mainittu myös mm. vaihto-oppilaaksi lähteminen. AP
Kuulostaa ihanalta. Olet hyvä äiti ja tulet olemaan suht nuorena vireä ja kiva mummi. Ajattele mikä vapaus, kun lapset muuttavat kotoa. He viettävät itsenäistä elämää ja teillä on aikaa tehdä omia juttuja ja vaikka matkustella. Talous tulee olemaan hyvällä tolalla, kun korkeakoulut käyty ja omistusasuntoa maksettu. Mikäs siinä nautiskellessa, kun töiden jälkeen on omaa aikaa. Kahden ihmisen pyykit, ei koko perhettä sotkemassa. Ole vain tyytyväinen. Sinulla on kaikki edessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa suonkaan ap. Kaverini pulautti 17v lapsen ja räpiköi yo ksi ja akateemiseksi mutta kuihtuu yhä yksin kuihtumistaan. Nyt on mennyt kroppa ja aika ja edessä ovat lapsen vaikeudet aikuisuuden kynnyksellä. Ei käy kateeksi kyllä. Pakonomainen treenaaminen on astunut mukaan syömishäiriöineen joten aika kuivakka keppi on . Kärsii mutta on ylpeä myöntääkseen että apua pitäisi saada.
Sattui olemaan valtavan vaativat keskiluokkaiset vanhemmat ja tyttö rikkoi itse kaikki ne rajat ensin tulemalla teiniraskaaksi . Ja sama kertautunee....
Eikä se amispalikka jolle pamahti paksuksi tietysti edes kelvannut ollenkaan isäksi joten sai mennä. Tytöltä riistettiin isä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa suonkaan ap. Kaverini pulautti 17v lapsen ja räpiköi yo ksi ja akateemiseksi mutta kuihtuu yhä yksin kuihtumistaan. Nyt on mennyt kroppa ja aika ja edessä ovat lapsen vaikeudet aikuisuuden kynnyksellä. Ei käy kateeksi kyllä. Pakonomainen treenaaminen on astunut mukaan syömishäiriöineen joten aika kuivakka keppi on . Kärsii mutta on ylpeä myöntääkseen että apua pitäisi saada.
Sattui olemaan valtavan vaativat keskiluokkaiset vanhemmat ja tyttö rikkoi itse kaikki ne rajat ensin tulemalla teiniraskaaksi . Ja sama kertautunee....
Eikä se amispalikka jolle pamahti paksuksi tietysti edes kelvannut ollenkaan isäksi joten sai mennä. Tytöltä riistettiin isä
Eikä näköjään kaveritkaan kummosia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihanalta. Olet hyvä äiti ja tulet olemaan suht nuorena vireä ja kiva mummi. Ajattele mikä vapaus, kun lapset muuttavat kotoa. He viettävät itsenäistä elämää ja teillä on aikaa tehdä omia juttuja ja vaikka matkustella. Talous tulee olemaan hyvällä tolalla, kun korkeakoulut käyty ja omistusasuntoa maksettu. Mikäs siinä nautiskellessa, kun töiden jälkeen on omaa aikaa. Kahden ihmisen pyykit, ei koko perhettä sotkemassa. Ole vain tyytyväinen. Sinulla on kaikki edessä!
Kiitos, tämä lohdutti oikeasti. Voi olla, että tässä on jokin 30 kriisi meneillään itselläni, kun tällainen fiilis on iskenyt aika lailla puskista. Lapset todennäköisesti muuttavat kotoa samoihin aikoihin kun täytän 40, mutta miksi se tuntuu niin vanhalta? AP
Inhottaa lukea täällä kuinka ihmisille yritetään uskotella, että nuoruuden väliin jättäminen olisi hyvä ratkaisu. Itse olen jo 35-vuotias ja elänyt sinkkumiehenä melkein koko ikäni ja on kyllä riittänyt elämässä menoa ja melskettä. En luopuisi kokemuksistani mistään hinnasta. Nyt minulla on jo melkein kokonaan maksettu asunto ja hyvä työ sekä olen hyvin varakas, joten kun perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi, minulla on siihen todella hyvät edellytykset. Uskon, että näin on kaikkien kannalta parempi.
Mä sain esikoisen 30v ja tuntuu, että parempi ois ollut 10v aeimmin. Nyt nelikymppisenä on kolme pientä koululaista ja jostain ois urakin vielä polkaistava, kun kaikki katkesi sopivasti lasten synnyttyä peräkkäin (kuopus, kun olin 34). Kiirettä on enemmän kuin voisi uskoa, todelliset ruuhkavuodet. No, viiskymppisenä sitten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa suonkaan ap. Kaverini pulautti 17v lapsen ja räpiköi yo ksi ja akateemiseksi mutta kuihtuu yhä yksin kuihtumistaan. Nyt on mennyt kroppa ja aika ja edessä ovat lapsen vaikeudet aikuisuuden kynnyksellä. Ei käy kateeksi kyllä. Pakonomainen treenaaminen on astunut mukaan syömishäiriöineen joten aika kuivakka keppi on . Kärsii mutta on ylpeä myöntääkseen että apua pitäisi saada.
Sattui olemaan valtavan vaativat keskiluokkaiset vanhemmat ja tyttö rikkoi itse kaikki ne rajat ensin tulemalla teiniraskaaksi . Ja sama kertautunee....
Eikä se amispalikka jolle pamahti paksuksi tietysti edes kelvannut ollenkaan isäksi joten sai mennä. Tytöltä riistettiin isä
Eikä näköjään kaveritkaan kummosia ole.
Kaveruus oli kouluaikana. Amispalikka ei kelvannut noille hienostovanhemmilleen. Ikä lopulta tytöllekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä rellestämisessä on niin hienoa? Festareilla palelee ja vieruskaveri läikyttää kaljaa päälle. Joku potkaisee kurakengällä vaattesi likaisiksi ja itikat syövät. Et pysty metelissä nukkumaan ja festarin jälkeen -silmät sulkiessa- siellä nähdyt naamat tulevat kummittelemaan. Rokin kuuntelu korvanapeilla ja linnamäen kummitusjunaan meno ajaa saman asian vähemmällä rahalla ja vaivalla.
Olihan tuossa mainittu myös mm. vaihto-oppilaaksi lähteminen. AP
Jos se olisi ollut silloin sinulle ykkösprioriteetti, olisit varmasti lähtenyt. Et voi sekä syödä kakkua, että säästää sitä. Itselleni on käynyt juuri päinvastoin kuin sinulle, eli rälläsin ja elin villiä ja vapaata elämää koko nuoruuden. Ikätoverit vakiintuivat ja perustivat perheet, itse juhlin, kiersin festareita ja soitin myös erinäisissä bändeissä. Mitään pysyvää niistä ajoista ei jäänyt ja ne muistot ei nykyään enää paljoa lohduta. Sinulla on sentään perhe. Sitä paitsi 40-vuotiaskaan ei ole liian vanha lähtemään festareille ja kiertämään maailmaa, joten sinulla on vielä mahdollisuus "elää täysillä" lasten kasvettua itsenäisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisinko,että pahempi taitaa olla jättää ne lapset sinne 30-40 kympin korville. Olet ainakin välttänyt kalliilta hedelmöityshoidolta.
Ap, ehkä on hyvä toisaalta että teit ne nuorena. Jaksoit enemmän nuorena touhuta, hoitaa jne, ja sulla on säilynyt perhekin ehjänä vielä ja talous kunnossa. Nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton 40+ vuotias heteronainen mutta olen sitä mieltä että lapset kannattaa tehdä ajoissa jos vaan resurssit ovat kunnossa. Sulla on ollut. Se on aika raskasta 30+ ikäisenä alkaa vääntämään niitä. Nythän on paljon nelikymppisiä synnyttäjiäkin. Miten he jaksavat? Eivät he aina jaksakaan! Sitten on uusioperhettä, alkoholismia, ties mitä sekoilua, kun nelivitoset ihmiset on pikkutaaperoidensa kanssa.
Festarit tuli käytyä joo nuorena, mutta ei niissä mitään ihmeellistä. Ei ole todellakaan myöhäistä vielä rillutella, itse henkilökohtaisesti en aio lopettaa sitä koskaan! :) Pidän kunnostani myös huolta, että en mä mikään denzo ole mutta ikinä ei lopu matkustus, teatterit, leffat, biletys, hauskanpito ja nauraminen.
Kuulostat asialliselta ja fiksulta ihmiseltä. Ja jos saat lapsenlapsia, jaksat niidenkin kanssa touhuta etkä ole vielä mikään 80 v raihainen mummo.
Alue: Aihe vapaa
Jep, lasten tekemisessä ei todellakaan ole mitään jäkeä, minkään ikäisenä.