Miten pääsisin pois yläasteelta?
Ajallisesti yläasteajoista on jo 30 vuotta ja fyysisestikin satoja kilometrejä. Silti löydän itseni sieltä päivittäin, omassa päässäni. Olen taas niissä kiusaamistilanteissa, mutta tällä kertaa ne päättyvät eri tavalla. Joskus sanon nasevasti, toisinaan paiskon idiootteja portaista alas tai huitaisen pesäpallomailalla, ja joskus kehitän jotakin oikein pirullista.
Adrenaliini virtaa ja se tuntuu kieltämättä hyvältä. Mutta silti haluaisin päästä siitä ajasta viimeinkin rauhaan ja elää terveesti nykyhetkessä. Miten onnistuisin?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Avaudut iltapäivälehtiin?
Onko siellä taas Tuija 41 kertonut koulukiusaamisestaan?
Mitä jos auttaisit muita? Etsisit tavan jolla näille koulukiusatuille voisi tarjota tukea, kun he ovat itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä ettei menisi aikuisikäkin näissä asioissa velloessa. Esim. seurakunta voisi auttaa?
Mäkin suosittelisin terapiaan. Not normal.
Mulla on vähän sama, mutta asiat eivät pyöri päässä noin usein, ei mitenkään viikottain. Toisinaan näen ahdistavia unia kouluajoista. Eikä minua edes mitenkään kovasti kiusattu, mutta olen kai aika herkkä ja lisäksi ne olivat kavereitani, jotka kohtelivat minua joskus ikävästi.
Terapia varmaan auttaisi, tai asioiden käsittely jollakin muulla tavalla. Kirjoita esimerkiksi muistoistasi tavallaan päiväkirjaa. Kun asiat saa kirjoitettua auki, niin ne alkavat samalla järjestäytyä ajatuksissakin. Usein suositellaan sellaista "huolituokiota", jolloin on aika käsitellä murheita, ja muulloin on tarkoitus olla ajattelematta niitä liikaa.
Up. Kaksi vuotta mennyt tämän kirjoittamisesta, terapiassa en ole käynyt enkä käy. Raivo herää edelleen, mutta pysyy sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Up. Kaksi vuotta mennyt tämän kirjoittamisesta, terapiassa en ole käynyt enkä käy. Raivo herää edelleen, mutta pysyy sisällä.
Hieno juttu! Padottu raivo on oikein hyvä.
Vielä kun patoat sen hieman paremmin, etkä tule tänne siitä avautumaan, aletaan olla lähellä optimi patoamista.
Ihminen unohtaa vanhoja asioita jos joutuu muistamaan paljon uusia asioita, eli tarvitset uusia muistoja. Itse teen sormi pyssyllä ohimolla liikkeen kun tulee asioita mieleen mitä en halua muistaa.
Aivan kauheaa. Traumat eivät poistu vaikka aikaa kuluisi. Sun kannattaa aidosti miettiä sitä terapian mahdollisuutta. Et menettäisi mitään yrittämisestä. Voin vain kuvitella miten paha sun on olla. :(
Uusia nöyryytyksiä kohti! Itse mokailen ja nolostelen päivittäin, niin en enää jaksa muistaa yläasteen aikaa.
Ammattiapua ap tarvitsee. Jälkensä tuollaiset kokemuksensa jättävät, mutta kyllä niistä jollain tavalla pitäisi muutamassa vuodessa yli päästä.
Avaudut iltapäivälehtiin?