Sinä eronnut, kadutko koskaan vai löysitkö parempaa?

Erosin narsistista, löysin ihanan jonka kanssa tavallista arkea jo yli 10 vuotta.

En ole katunut hetkeäkään. Heti päätöksen tehtyäni, tuntui kuin olisin päässyt vankilasta. Lasten takia suru oli lohduton, mutta itse riemuitsin sisällä.

Nyt olen ollut uusissa naimisissa jo yli 7 vuotta ja yhä usein mietin miten parisuhteessa oleminen voi olla näin helppoa.

Kadun, että en eronnut aikaisemmin.

Löysin paremman - ihan unelman - mutta en kelvannut hänelle sitten.

Erosin. Ei ole kaduttanut.

Löysin parempaa, rauhan oman itseni kanssa. No okei myöhemmin tuli toinen ihminen elämään, mutta se nyt ei liity oikeastaan tähän.

Jos eroat niin ehkä kadut, ehkä et. Niin kauan kun ei ole lapsia voi vähän vapaammin miettiä haluaako tosissaan sitoutua. Lapset tuovat mukanaan vastuuta ihan eritavalla ja silloin ei kyllä ihan kyllästyminen mielestäni ole perusteltu syy erota. Toisaalta kannattaa pitää mielessä ettei se ensihuuma koskaan voi kestää ikuisesti. Jos joskus haluaa vakiintua niin se on vaan hyväksyttävä. Onhan se haikeaa mutta kyllä sellainen vuosien saatossa yhteen kasvaminen on myös omalla tavallaan ihanaa. Se rakkaus vaan muuttuu erilaiseksi.

Kolmekymmentä vuotta elin yrittäen sopeutua hyvin toisenlaisen miehen kanssa elämiseen, yritin muokata itseäni suhteeseen sopivaksi. Ei onnistunut, erosimme. Nyt voin olla itseni - ja löytyi mies joka tuota arvostaa ja jota minä arvostan. Pitkä parisuhde arkipäiväistyy aina. Jos kokee elämänsä tylsäksi tai ei ole tyytyväinen elämässään kannattaa kyllä ennen eroa selvittää johtuuko tyytymättömyys parisuhteesta vai oman pään ongelmista. Aika monet eroavat ja pariutuvat uudelleen vain huomatakseen niiden ongelmien seuraavankin itseä uuteenkin suhteeseen, onnelliset ihmiset pystyvät onnellisiin parisuhteisiin.

Erosin enkä ole katunut. Nyt lähes seitsemän vuotta myöhemmin mulla on ihanan miehen kanssa kaksi lasta ja omakotitalo. Eletään mukavaa arkea, joka ei olisi exän kanssa ollut mahdollista.

Kadun, tosin en ollut eron aloitteellinen osapuoli. Olisin kuitenkin voinut olla parempi kumppani. Elämä mennyt päin persettä erosta lähtien

Ei ole mitään katumista, kun en itse päättänyt erota. Ex-puolisoni tuskin katuu, oma elämäni ei ole vielä toipunut.

Tänne kirjoittavat aina vain ne, joilla ero on kannattanut.

Tänne ei koskaan kirjoita tällainen vaikka niitä on varmaan enemmistö: erosin ihan vaan kun kyllästyin harmaaseen arkeen ja seksin vähyyteen. Oli kaksi lasta. Löysin ihanan uuuden ja teimme sen ihanan uuden kanssa vielä 2 uutta lasta. Nyt tuntuu siltä, että tämän ujdenkin kanssa se tylsä arki tulee vastaan ja tällä on taan omat huonot puolensa. Lisäksi edellisen liiton lapset selvästi vieläkin ooreilevat, milä paheni erityisesti näiden uusien syntymisen jälkeen.

Tänne kirjoittavat ainoastaan se onnistunut porukka. Ei koskaan se, joka myöhemmin huomasi töpänneensä.

Päätin erota miehestä, ja olen helpottunut. Ex mies ei ollut tasapuolinen jakamassa parisuhde ja arkielämää kanssani. Salaili ja käyttäytyi omituisesti. Ei kertonut suoraa mikä vaivasi, siksi miehen käytös ärsytti. Perus pelasi tietokoneella ja yks kaks muutti yksin omaa kämppää jätti minut kaksioon asumaan tyhmänä luulin olisimme vielä parisuhteessa, mutta puheet ja teot olivat täysin ristiriitaisia. Eron jälkeen löysin miehen, joka puhuu seisoo sanojensa takana, jakaa parisuhde/ arkielämän tasa-puolisesti ja avoin kertomaan suoraa mikä vaivaa. Olemme 2 vuotta oltu yhdessä 😘

Vierailija kirjoitti:

Tänne kirjoittavat aina vain ne, joilla ero on kannattanut.

Tänne ei koskaan kirjoita tällainen vaikka niitä on varmaan enemmistö: erosin ihan vaan kun kyllästyin harmaaseen arkeen ja seksin vähyyteen. Oli kaksi lasta. Löysin ihanan uuuden ja teimme sen ihanan uuden kanssa vielä 2 uutta lasta. Nyt tuntuu siltä, että tämän ujdenkin kanssa se tylsä arki tulee vastaan ja tällä on taan omat huonot puolensa. Lisäksi edellisen liiton lapset selvästi vieläkin ooreilevat, milä paheni erityisesti näiden uusien syntymisen jälkeen.

Tänne kirjoittavat ainoastaan se onnistunut porukka. Ei koskaan se, joka myöhemmin huomasi töpänneensä.

Höpö höpö. Minäkin laitoin, että olen sinkku nyt. Löysin uudenkin, mutta en kelvannut hänelle.  (Jäin lapsettomaksi.) Silti ainoastaan kadun, että en jättänyt sitä taukkia jo paljon aikaisemmin.

Kaikista asioista yleisimmin kirjoittavat tänne ainoastaan ne, jotka tekivät jonkun elämänmuutoksen tai muun jutun, joka sitten osoittautui onnistuneeksi.

Siis vaikka: lapsen kymppiluokalle meno kannatti, puolison vaihto kannatti, ammatin vaihto kannatti, lapsen adhd-lääkitys kannatti.

(Joskus harvoin joku kirjoittaa, mutta harva)

Eivät kai halua ajatella epäonnistunistaan, mutta samoja siirtoja miettivä saa virhekuvan.

Erosin ja kadutti ihan saatanasti. Kaduttaa vieläkin. Menetin ihanan miehen. Uutta suhdetta ei ole tullut eikä todennäköisesti koskaan tulekaan. Elän katkerana akkana elämäni loppuun asti.

En eronnut kyllästymisen takia, mutta en ole ikinä katunut päätöstäni. Ja löysin sata kertaa paremman miehen, johon olen korviani myöten rakastunut vielä 7 vuoden jälkeenkin. Olennaisinta minulle oli löytää itseni ja olla onnellinen jo ennen kuin löysin nykyisen mieheni.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista asioista yleisimmin kirjoittavat tänne ainoastaan ne, jotka tekivät jonkun elämänmuutoksen tai muun jutun, joka sitten osoittautui onnistuneeksi.

Siis vaikka: lapsen kymppiluokalle meno kannatti, puolison vaihto kannatti, ammatin vaihto kannatti, lapsen adhd-lääkitys kannatti.

(Joskus harvoin joku kirjoittaa, mutta harva)

Eivät kai halua ajatella epäonnistunistaan, mutta samoja siirtoja miettivä saa virhekuvan.

hah hah... suurin osa valittaa ja kitisee. Oma kuvani palstan ihmisistä on päinvastainen.

 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 5 vuotta suhteessa ja välillä ihastunut ja kaivannut "ensirakkauden huumaa". Meillä ei koskaan ole mennyt erityisen huonosti ja nytkin menee hyvin, mutta olen välillä miettinyt että onko joku eronnut koska on kaivannut jotain uutta ja sitten arki taas tasaantunut?

Myös muista kuin kyllästymisen syistä johtuvat eronneet vastatkaa otsikkoon.

Mutta miten noi on vaihtoehdot? Kadun eroa / löysin parempaa?

Mä en noihin vaihtoehtoihin voi vastata.

Eroani en kadu. Hemmetin hyvää elämää. :)

Erosin 14 avioliittovuoden ja 3 lapsen jälkeen. Ikinä en ole kaivannut tai katunut!

3v yksinhuoltajana oli hienoa aikaa ja lopulta uusi parisuhde joka oli ja on parasta mitä minulle ja meille on tapahtunut:) Uusperhe-elämää eletty jo 21v ja enää yhteinen lapsemme asuu kotona.

Vierailija kirjoitti:

Erosin ja kadutti ihan saatanasti. Kaduttaa vieläkin. Menetin ihanan miehen. Uutta suhdetta ei ole tullut eikä todennäköisesti koskaan tulekaan. Elän katkerana akkana elämäni loppuun asti.

Hieno juttu, sama kohtalo kun mun uudella avokilla jonka tapasin eron jälkeen. Tein kaiken, mutta sen omat jännämies-karusellit sai sen sekaisin. Nyt on lapseton ja vetää barbituraatteja. Minä elän onnellista ja tasapainoista elämään lasten kanssa ja sinkkuilen. Karma gets, ja aina naurattaa kun mietin sitä.

M41